Tieteellistä työskentelyä ruokkiva ajattelu vaatii ideoiden ja mielikuvien notkeutta sekä mielikuvituksen, kiinnostuksen ja kysymisen venyttämistä uusille alueille ja uusiin suuntiin. Hurtig, Laitinen ja Uljas-Rautio (2010) painottavat, että tarvitaan myös kykyä arvioida kriittisesti etsityn uuden tiedon merkitystä sekä herkkyyttä tiedostaa ajattelussa käytettyjen teorioiden, käsitteiden ja työkalujen seuraamukset. Hurtig ym. kirjoittavat, että tiedon lisäämiseen uusien näkökulmien löytämiseen tarvitaan toistuvaa ja tietoista valmiutta kurkottaa tarjolla olevien näköalojen yli. Uusien näkökulmien löytäminen vaatii avointa asennetta ja valmiutta tunnistaa omien tietojensa riittämättömyys. (Hurtig ym. 2010, 20–21.)

Vuorovaikutuksessa saamme impulsseja, jotka saattavat kääntää ajatuksemme uuteen suuntaan, ja opiskelijoiden tai kollegoiden kanssa käydyt keskustelut ovat ratkaisevan tärkeitä ajattelun uusien polkujen löytämiseksi. Hurtig (2010) painottaakin, että palautekeskusteluja on tärkeää pitää ajattelua ruokkivina ja syventävinä virikkeinä, ja että on virheellistä nähdä opponointi tai muu palaute vain pakollisena palautekäytäntönä tai puutteiden ja korjaamistarpeiden arviointina. (Hurtig 2010, 51.) Taidot eivät kartu hetkessä, vaan ne vaativat jatkuvaa kehittämistä ja huomiota, mutta ennen kaikkea käyttämistä. Tutkimuksellisten taitojen saavuttaminen edellyttää pitkäjänteistä harjoittelua. Hurtig ym. (2010) korostavat, että peruslähtökohta tieteellisten taitojen omaksumisessa on hyvin pitälti kyse omien kykyjen esiin kaivamisesta, itseymmärryksen kasvattamisesta ja niiden käyttöönottamisesta hallitusti. Omasta työskentelystä saatu palaute on tärkeää, koska se auttaa kehittämään valmiuksia taidoiksi. Tieteellisessä työskentelyssä valinnat on tehtävä tietoisesti ja perustellusti. Opiskelijan taidot havainnoida ja tehdä perusteluja valintoja kehittyvät, kun muilta opiskelijoilta ja ohjaajilta saa palautetta ja kommentteja. (Hurtig ym. 299–300.)

Monialaisissa opinnoissa on käytetty paljon aikaa asioista keskusteluun ja tehty paljon sekä vertais- että itsearviointeja. Nämä arviointikokemukset ovat olleet tärkeitä oman ajatteluni kehittymiselle. Opiskelijakollegoiden kanssa keskustelu opetustuokioista tai haastavista asioista on auttanut ymmärtämään, että kamppailemme usein samojen asioiden kanssa ja että ongelmia kohdatessaan asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Syventävillä kursseilla myös työelämässä pitkään olevien opettajien kokemukset ja palaute ovat tuoneet tärkeitä näkökulmia esiin. Koin OH2-harjoittelun yhdeksi tärkeimmistä kursseista opintojeni aikana. Harjoittelussa sain tärkeää palautetta ja myös kannustusta asioihin, joissa tunsin epävarmuutta. 

Musiikin ollessa pääaineeni, koen sen olevan yksi oppiaineista, joissa olen vahvimmillani. Sijaisuuksia tehnessäni olen kuitenkin huomannut, että juuri musiikintunnit ovatkin niitä, joissa koen suurimpia epävarmuuksia ja tuntien pitäminen saattaa olla raskaampaa kuin monet muut oppiaineet. Musiikkia voi kuitenkin hyödyntää paljon myös itse musiikintuntien ulkopuolella. Se vahvuus, mitä musiikin- ja luokanopettajan yhdistelmä tuo omaan ammattitaitooni, on musiikin yhdistäminen muihin oppiaineisiin. Erityisesti alkuopetuksessa nautin suuresti, kun musiikkia voi luontevasti yhdistellä muissa oppiaineissa käsiteltäviin teemoihin. 

Hurtig (2010) muistuttaa, että erilaisia ilmiöitä lähestyttäessä miksi-kysymys on usein tärkeä. Maailma ympärillämme tarjoaa jatkuvasti ihmeteltävää ja uudenlaisen miksi-kysymyksen esittäminen voi rajata ja tuoda esiin jonkin asian tutkittavaksi. Miksi-kysymysten avulla voimme purkaa tapahtumakulkuihin liittyviä ajatuksia ja itsestäänselvyyksiä, joihin olemme tottuneet ja kenties turtuneet. (Hurtig 2010, 33.)

Musiikin aineenopettajan opinnoissa olemme pohtineet paljon kysymystä siitä, mikä asema musiikilla on koulumaailmassa ja miksi musiikin tulisi jatkossakin pysyä yhtenä peruskoulun oppiaineena. Kysymys on tärkeä, ja opettajina meidän tulisi pohtia tätä kysymystä kaikkien oppiaineiden kohdalla aika-ajoin. Alakoulun viimeisillä luokilla myös oppilailla saattaa herätä kysymyksiä ja kritiikkiä opetettavia asioita kohtaan. Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia myös lasten kanssa ja pohtia, mikä merkitys alakoulussa opeteltavilla asioilla on tulevaisuutta ajatellen ja miksi juuri nämä tietyt asiat on sisällytetty opetussuunnitelmiin ja oppikirjoihin.

Opetussuunnitelman monialaiset kokonaisuudet, oppiaineiden integrointi ja tutkiva oppiminen kannustavat myös oppilaita pohtimaan opeteltavia asioita ja katsomaan maailmaa kriittisin silmin. Median ympäröivässä maailmassa koen todella tärkeäksi sen, että lapsille opetetaan kriittistä medianlukutaitoa ja keinoja etsiä luotettavaa tietoa. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja tätä uteliaisuutta tulisi ruokkia alkuopetuksesta lähtien. Tarvitaan motivaatiota, jotta asiat jäävät pitkäkestoiseen muistiin ja motivaatiota syntyy kun asioita opetellaan lasten omista mielenkiinnonkohteista käsin. 


LÄHTEET

Hurtig, J., Laitinen, M. & Uljas-Rautio, K. (toim.) 2010. Ajattele itse! Tutkimuksellisen lukutaidon perusteet. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Hurtig, J. 2010 Ajattelu ilmiöiden lukemisen taitona teoksessa Hurtig, J., Laitinen, M. & Uljas-Rautio, K. (toim.) 2010. Ajattele itse! Tutkimuksellisen lukutaidon perusteet. Jyväskylä: PS-Kustannus. 11-61.