Meeri Koutaniemi on suomalainen valokuvaaja (jakuvajournalisti), ja hänsyntyi Kuusamossa vuonna 1987. Peruskoulun jälkeen hän muutti kotikaupungistaan Kuusamosta Ouluun, jossa aloitti teatterilukioon, ja sieltä puolen vuoden jälkeen Helsinkiin, missä Koutaniemi opiskeli Sibelius-lukion musiikki- ja tanssilinjalla. Lisäksi hän on opiskellut kuvajournalistiikkaa Tampereen yliopistossa.

Koutaniemi on voittanut useita palkintoja, mm. 2012 hänet on valittu Suomen lehtikuvaajat RY:n Vuoden lehtikuvat-kilpailussa vuoden lehtikuvaajaksi. Vuonna 2013 samaisessa kilpailussa hänet palkittiin kuudessa sarjassa - hän uusi voittonsa vuoden lehtikuvaajana, ja lisäksi voitti sarjoissa vuoden lehtikuva, vuoden henkilökuva, vuoden ulkomaan reportaasi sekä vuoden multimedia. Hän oli myös yleisön suosikki vuoden lehtikuvaajaksi.

Vuonna 2014 kuvajournalismin Visa pour l'Image -festivaaleilla Koutaniemi voitti päivälehtisarjan kuvareportaasillaan kahden masai-heimon tytön ympärileikkauksesta, joka julkaistiin aiemmin Helsingin Sanomissa. Reportaasista kanneltiin Julkisen sanan neuvostoon, joka kuitenkin katsoi reportaasin julkaisemisele olleen painavat yhteiskunnalliset perusteet. Suomen Unicef kritisoi kuvasarjan julkaisua mediassa, kun taas Saksan Unicef antoi Vuoden valokuva -kilpailussa kuville kunniamaininnan. Kuvat on myös julkaistu yhdysvaltalaisessa TIme-aikakauslehdessä.

Koutaniemen kuvat kuvaavat useasti maailman epäkohtia, syrjintää tai muuten vain huonossa asemassa olevia ihmisiä ja Koutaniemen tunnetuimmat kuvasarjat on kuvattu ulkomailla. Hän onkin kiertänyt maailmaa ja käynyt useammissa maissa kuin voi laskea sormilla ja varpailla.

Kerron kahdesta kuvasarjasta hieman tarkemmin, ja loput kuvista ovat muista projekteista.


"Taken" on kuvasarja, joka kertoo tarinan Afrikan nuorten tyttöjen ympärileikkauksista, jotka ovat edelleen yleisiä, ja kuvasarjassa Koutaniemi seuraa Keniassa sijaitsevassa Masai-kylässä kahden 14-vuotiaan sisaruksen ympärileikkausta. Sääntöihin lukeutui, ettei Koutaniemi saanut kuvata suoraan tyttöjen sukupuolielimiä¹, mutta kuvat kertovat edelleen karun totuuden leikkauksista. Kuvasarja tuomittiin (katso ylempää), mutta myöhemmin tuomio on pyörretty kuvasarjan yhteiskunnallisen arvon takia. Vähin mitä me voimme länsimaissa tehdä, on olla edes vähän tietoisia mitä näissä kuvissa tapahtuu.

Valitsin kuvasarjasta pari otosta, koska koin kuvasarjan vaikuttavaksi. En voi ymmärtää miten tälläinen julma, suoranainen kidutusmuoto voi edelleen olla olemassa. Kuvien kautta ainakin itse järkytyin. Kuvat on otettu 2013 joulukuussa, ja ne julkaistiin sen jälkeen Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla seuraavan vuoden tammikuussa².

Kuvat ovat valokuvajournalismia, ja mustavalkoisia. Kontrasti on tarkka, ja kuvissa on synkkä tunnelma. Sarjan alussa on kepeämpiä kuvia, mutta yleisesti kuvasarja aiheuttaa painetta rintalastassa. Ihmiskuvaus.



"Oasis" on kuvasarja HIV-positiivisista, transseksuaaleista (vai transvestiiteista?) mayaintiaaneista. "Oasis is a place and state of mind where men are accepted as equal", suora lainaus Koutaniemen sivulta ja kuvasarjan kuvauksesta, eli Oasis on paikka ja mielentila, jossa miehet ovat hyväksyttyjä samanarvoisina kuin muutkin.

Se on oikea paikka (hoitokoti), joka sijaitsee pienessä Conkalin kylässä Meksikossa. Sinne löytäneet ihmiset jakavat rakkauden samaan sukupuoleen, mutta myös elämänsä tuhonneen kohtalon HIV-positiivisena. Päivällä henkilöt elävät toista elämää kuin öisin. Miehet muuntautuvat öisin katujen kuningattariksi. Oasis kertoo neljän miehen tarinan.

Valtaosa kuvista on muokkaukseltaan melko neutraaleja. Kuvat ovat kaunistelemattomia, hetkiä oikeasta elämästä. Ihmiskuvaus. Kuvat on kuvattu ilmeisesti 2012.

"Escaped", 2014(? tai aiemmin), valokuvaus/ihmiskuvaus.

"Don't bury me here", vuosiluku (mahd.) 2012, valokuvaus/ihmiskuvaus.

"Gut generation", vuosiluku tuntematon, valokuvaus/ihmiskuvaus.

"Lost walk to peace", 2013(?), valokuvaus/ihmiskuvaus.

"Inner sight", 2013, valokuvaus/ihmiskuvaus. Kuvassa on sokea lapsi. Koutaniemen sivun mukaan miljoonat ihmiset (Afrikassa) menettävät näkönsä niiden sairauksien takia, joita ei yksinkertaisesti voi hoitaa tai etenemistä pysäyttää.

Minun käy sääliksi kuvan lasta. En tiedä, miksi lapsi itkee, mutta kehitin teorian, että itku viittaa suhteellisen tuoreeseen sokeutumiseen. En voi sanoa varmaksi, mutta vaikka sokeus olisikin ollut lapsella koko elämän ajan, itkisin minäkin. Myös olot Afrikassa voivat olla kurjat, jos kuvan lapsi on köyhä. Kuva tuo epämukavan tunnelman. Se on suurimmaksi osaksi muokkauksen ansiota, sillä kuva tulee kuin kohti rajauksellaan ja tarkennuspisteillään.

Kuvan mustavalkoisuus toimii. Kuva voisi toimia myös värillisenä, jos tausta on selkeä, mutta mustavalkoisuus toimii myös symboliikkana - sokea lapsi ei näe värejä tai elämän kauneutta. Mustavalkoisuus voi tarkoittaa yksinkertaisuutta - harmautta. Näin minä asian ainakin ajattelisin. Mutta mielipide on katsojalla itsellään.

Jos kuvat lähtisivät leviämään (en tiedä onko kuvien levikki millainen), voisi se herättää ihmiset kehittämään apua sairauksiin, jotka sokeutta aiheuttavat. Lääkärit ilman rajoja, tiedättekö näistä kuvista? Minä ainakin haluaisin vaikuttaa asiaan, jos osaisin.

Minua käy vain sääliksi.




Lähdeluettelo:

Meeri Koutaniemen kotisivut *klick*
Wikipedia *klick*

Yläindeksit:
1: *klick*
2: *klick*