Aleksanteri 1 oli jo keväällä 1808 ilmoittanut liittävänsä Suomen pysyvästi valtakuntaansa. Tällöin Ruotsin ja Venäjän välistä sotaa oli käyty vasta toista kuukautta.

Syksyllä 1808 keisari kutsui Pietariin lähetyskunnan, jonka tehtävänä oli kertoa suomalaisten toiveista.

Varsinaiset valtiopäivät avattiin 28.3.1809. Seuraavana päivänä Aleksanteri antoi juhlallisen hallitsijanvakuutuksen, ja säädyt puolestaan vannoivat uskollisuutta keisarille.

Keisari lupasi pitää voimassa Ruotsin vallan aikaiset perustuslait, suomalaisten uskonnon ja säätyjen erioikeudet.

Valtiopäivät istuivat heinäkuuhun asti. Niiden suostumuksella perustettiin hallitustoimia hoitava keisarillinen senaatti, jonka puheenjohtajana toimi keisaria edustava kenraalikuvernööri.