Aamu Via della Pergolalla ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Signora Ludovica, jolta sain avaimet viime sunnuntaina asuntooni, porhalsi ovesta sisään kahdeksalta aamulla. Hän kertoi, että on aika luovuttaa asunnon avaimet. Olin kohtuullisen äimistynyt, koska kerroin viipyväni sunnuntaihin ja maksaneeni jo tästä. Pian kävin jo mielenkiintoista keskustelua varsinaisen vuokraemännän kanssa puhelimessa. En tiedä, kuka oli sotkenut ja mitä, mutta sovimme kuitenkin, että Ludoviga tulee huomenna uudestaan. Saatoin siis huokaista helpotuksesta, mutta siinä järkytyksessä meinasi jäädä cappucinot juomatta, ja jouduin kiirehtimään jo kohti Uffizia.

Lauantaiaamuna oli kurssin viimeisen vierailun aika. Galleria degli Uffizi on yksi maailman ensimmäisistä ja kuuluisimmista taidemuseoista, joten odotukset olivat korkealla. Tarjolla on Botticellin, Michelangelon, Leonardo da Vincin ja monien muiden renessanssin supertähtien töitä.

Tapasimme Daavid-patsaan läheisyydessä Piazza della Signoralla, jonka reunalla Uffizi sijaitsee. Aukion reunalla on muuten Daavidin oikea ja alkuperäinen paikka, mutta nyt samalla paikalla on kopio, ja alkuperäinen on turvassa Galleria dell' Accademiassa. Kurssin opettajamme Yasmin ei ollut enää tämänpäiväisellä vierailulla mukana, vaan jouduimme selviytymään ihan itse. Toki lippumme oli varattu jo etukäteen, joten emme joutuneet jonottamaan, kuten edellisenä päivänä. Jonon ohittaminen oli aivan luksusta eilisen kokemuksen jälkeen!

Uffizi on valtava, joten jokainen meistä seikkaili museossa pääosin omia polkujaan. Toinen tutki tarkasti varhaisrenessanssin freskot, kun toinen taas suuntasi suoraan kohti tunnetuimpia teoksia. Kun tarjolla on toinen toistaan upeampia taideaarteita, on vaikea sanoa, mikä niistä kosketti eniten. Jollain tavoin katsoja myös turtuu upeiden teosten äärellä, sillä niitä on kertakaikkiaan vain liikaa yhdellä kerralla. Ylitse muiden olivat mielestäni kuitenkin Botticellin Kevät ja Venuksen syntymä. Teoksia olisi voinut tuijottaa ikuisuuden, mutta suuret ihmismassat pitivät huolen, että se ei ollut mahdollista.


Sandro Botticelli La Primavera


Sandro Botticelli La nascita di Venere

Uffizi tarjosi aamupäivän viileissä sisätiloissa, mutta koko viikon on ollut järjetön kuumuus, noin +30 astetta, joka ei sovi edes lämmöstä ja auringosta pitävälle suomalaiselle. Yleisin ostamani tuote onkin viikon aikana ollut vesi, jota on mennyt litratolkulla joka päivä. Kuuma sää ei houkuttele edes syömään, mutta joka päivä olen nauttinut jotain suolaista italialaista ruokaa pysyäkseni tolkuissani.



Kurssi on virallisesti ohi, ja on aika sanoa arrivederci. Pää on täynnä uusia asioita, ja ajatuksetkin kääntyvät jo englanniksi, -eivät sentään vielä italiaksi. Olen nauttinut tästä kokemuksesta; tutustunut uusiin ihmisiin, uuteen kaupunkiin ja ennen kaikkea oppinut paljon renessanssista ja Firenzestä. Viikosta Firenzessä jää hienoja muistoja, mutta on myös mahtavaa hypätä huomenna koneeseen kohti Suomea. Grazie!