Kiinalaiset hautajaiset
Kiinalaisten hautajaisten 6 vaihetta
Kiinalaiset hautajaiset
Kiinalaisen käsityksen mukaan esi-isien henget vaikuttavat maailmassa voimakkaasti, ja siksi hautajaiset ovat merkittävä siirtymäriitti. Huonosti järjestetyt hautajaiset tuovat koko suvulle epäonnea. Kiinalaisen hautauskulttuuri vaihtelee maan eri osissa, ja erityisen suuria erot ovat kaupunkien ja maaseudun välillä.
Yhä elävän uskomuksen mukaan vainajan sielu jakautuu kuolemassa. Yksi nousee taivaaseen, toinen jää hautaan, jonne sillä on oikeus saada uhrilahjoja eläviltä sukulaisilta, ja kolmas asustaa esi-isien pyhäkössä, jollaisen vanhin miespuolinen perijä järjestää kotiinsa.
1. Vainajan saapuminen surutaloon: Kun vainaja tuodaan surutaloon, jumalien patsaat peitetään punaisella paperilla ja kaikki peilit poistetaan. Vainaja ei saa nähdä jumalia, ja arkun näkyminen peilin kautta aiheuttaa katsojalle kuoleman.
Vainaja pestään, talkitaan valkoiseksi ja puetaan sitten parhaimpiin vaatteisiinsa, ja kaikki muut hänen vaatteensa poltetaan. Vainajan kasvot peitetään keltaisella ja keho vaaleansinisellä liinalla. Arkkuun laitetaan valokuvia ja lahjoja ja arkun eteen ruokaa uhrilahjaksi. Vainajan kampa katkaistaan, toinen puoli laitetaan arkkuun ja toinen jää omaisille.
2. Ruumiin valvojaiset: Lähimpien sukulaisten oletetaan itkevän ja valittavan kovaäänisesti arkun äärellä. Myöhemmin saapuvien sukulaisten on ryömittävä polvillaan arkun luo.
Suitsukkeita ja leikkirahaa poltetaan, jotta vainajalla olisi riittävä toimeentulo kuoleman jälkeen. Hautajaisvieraat kumartavat omaisille pidellen suitsuketta kädessään osoittaakseen kunnioitusta ja lahjoittavat heille rahaa. Hautajaistalon ulkopuolella on usein ryhmä surijoita, jotka vartioivat taloa. Pysyäkseen hereillä he usein pelaavat keskenään.
Buddhalaiset tai taolaiset munkit laulavat trumpettien, huilujen ja gongien säestyksellä, rukoilevat ja suorittavat rituaaleja, jotka helpottavat vainajan matkaa taivaaseen. Valvojaisten pituus riippuu perheen varallisuudesta, vainajaa tulisi surra talossa ainakin yhden vuorokauden.
3. Hautausmaalle siirtyminen: Kun rukousseremoniat ovat päättyneet ja arkku on suljettu, arkku liisteröidään keltavalkoisella paperilla suojaamaan vainajaa vahingollisilta hengiltä. Arkun sinetöintiä ei saa katsoa, koska se tuottaisi epäonnea.
Arkku nostetaan ruumisvaunuille, joka ajetaan hyvin hitaasti hautauspaikalle, ja omaiset seuraavat vaunuja otsa painettuna vaunuihin. Vaunuja seuraavat ajoneuvot kytketään toisiinsa valkoisella kankaalla. Kulkueessa poltetaan pitkää suitsutustikkua sekä kannetaan paperisia pienoismalleja esimerkiksi laivoista, autoista ja patsaista. Ne ovat vainajan varallisuuden vertauskuva.
4. Hautaaminen: Kiinalaiset hautausmaat sijaitsevat feng shui -oppien mukaan kukkuloiden rinteellä. Kun arkku lasketaan hautaan, saattoväen on käännyttävä selin hautaan. Tämän jälkeen sukulaiset heittävät kourallisen hiekkaa arkun päälle ja hauta täytetään.
Hautajaisvierailla on kiitollisuuden merkiksi pieniä paketteja, jotka sisältävät punaisia rahoja, ja kiitollisuuden merkiksi. Vanhin poika saa mukaansa maata haudasta, sitä käytetään kotona esi-isien palvontaan.
5. Suruaika: Suruaika kestää sata päivää. Omaisilla on surun merkiksi sidottuna hihaan värjätty kangas, joka on lapsilla musta, lastenlapsilla sininen ja lastenlastenlapsilla vihreä. Suruaikaa ei vietetä, jos vainaja on lapsi tai vaimo.
Sadan päivän kuluessa kuolemasta on vihittävä vainajan muistoalttari, joka laatta tai taulu, jossa on vainajan muotokuva ja tiedot hänen elämänurastaan. Tätä pyhitettyä esinettä säilytetään kotona, ja sille osoitetaan kunnioitusta määräaikoina ja tietyissä tilanteissa.
6. Kuolleen paluu ja haudan hoitaminen: Kiinalaiset uskovat, että kuolleen sielu palaa kotiin seitsemän päivän kuluttua kuolemasta. Jotta vainajan sielu löytäisi perille, kodin ulkopuolelle asetetaan punainen laatta. Sielun kotiintulopäivänä perhe on sulkeutunut omiin huoneisiinsa. Kodin eteisen lattia talkitaan tai jauhotetaan, jotta vainajan vierailu huomattaisiin.
Haudan merkityksen takia sen hoitamista pidetään hyvin tärkeänä, ja haudan jättäminen hoitoa vaille tuottaa häpeää elossa oleville sukulaisille. Hautaa siis hoidetaan huolellisesti, ja vainajalle tuodaan sinne uhrilahjoja.
Lähteet: Chinaculture.org ja Michael Jordan, Itämaista viisautta, Otava 2000
Kiinalaisen käsityksen mukaan esi-isien henget vaikuttavat maailmassa voimakkaasti, ja siksi hautajaiset ovat merkittävä siirtymäriitti. Huonosti järjestetyt hautajaiset tuovat koko suvulle epäonnea. Kiinalaisen hautauskulttuuri vaihtelee maan eri osissa, ja erityisen suuria erot ovat kaupunkien ja maaseudun välillä.
Yhä elävän uskomuksen mukaan vainajan sielu jakautuu kuolemassa. Yksi nousee taivaaseen, toinen jää hautaan, jonne sillä on oikeus saada uhrilahjoja eläviltä sukulaisilta, ja kolmas asustaa esi-isien pyhäkössä, jollaisen vanhin miespuolinen perijä järjestää kotiinsa.
1. Vainajan saapuminen surutaloon: Kun vainaja tuodaan surutaloon, jumalien patsaat peitetään punaisella paperilla ja kaikki peilit poistetaan. Vainaja ei saa nähdä jumalia, ja arkun näkyminen peilin kautta aiheuttaa katsojalle kuoleman.
Vainaja pestään, talkitaan valkoiseksi ja puetaan sitten parhaimpiin vaatteisiinsa, ja kaikki muut hänen vaatteensa poltetaan. Vainajan kasvot peitetään keltaisella ja keho vaaleansinisellä liinalla. Arkkuun laitetaan valokuvia ja lahjoja ja arkun eteen ruokaa uhrilahjaksi. Vainajan kampa katkaistaan, toinen puoli laitetaan arkkuun ja toinen jää omaisille.
2. Ruumiin valvojaiset: Lähimpien sukulaisten oletetaan itkevän ja valittavan kovaäänisesti arkun äärellä. Myöhemmin saapuvien sukulaisten on ryömittävä polvillaan arkun luo.
Suitsukkeita ja leikkirahaa poltetaan, jotta vainajalla olisi riittävä toimeentulo kuoleman jälkeen. Hautajaisvieraat kumartavat omaisille pidellen suitsuketta kädessään osoittaakseen kunnioitusta ja lahjoittavat heille rahaa. Hautajaistalon ulkopuolella on usein ryhmä surijoita, jotka vartioivat taloa. Pysyäkseen hereillä he usein pelaavat keskenään.
Buddhalaiset tai taolaiset munkit laulavat trumpettien, huilujen ja gongien säestyksellä, rukoilevat ja suorittavat rituaaleja, jotka helpottavat vainajan matkaa taivaaseen. Valvojaisten pituus riippuu perheen varallisuudesta, vainajaa tulisi surra talossa ainakin yhden vuorokauden.
3. Hautausmaalle siirtyminen: Kun rukousseremoniat ovat päättyneet ja arkku on suljettu, arkku liisteröidään keltavalkoisella paperilla suojaamaan vainajaa vahingollisilta hengiltä. Arkun sinetöintiä ei saa katsoa, koska se tuottaisi epäonnea.
Arkku nostetaan ruumisvaunuille, joka ajetaan hyvin hitaasti hautauspaikalle, ja omaiset seuraavat vaunuja otsa painettuna vaunuihin. Vaunuja seuraavat ajoneuvot kytketään toisiinsa valkoisella kankaalla. Kulkueessa poltetaan pitkää suitsutustikkua sekä kannetaan paperisia pienoismalleja esimerkiksi laivoista, autoista ja patsaista. Ne ovat vainajan varallisuuden vertauskuva.
4. Hautaaminen: Kiinalaiset hautausmaat sijaitsevat feng shui -oppien mukaan kukkuloiden rinteellä. Kun arkku lasketaan hautaan, saattoväen on käännyttävä selin hautaan. Tämän jälkeen sukulaiset heittävät kourallisen hiekkaa arkun päälle ja hauta täytetään.
Hautajaisvierailla on kiitollisuuden merkiksi pieniä paketteja, jotka sisältävät punaisia rahoja, ja kiitollisuuden merkiksi. Vanhin poika saa mukaansa maata haudasta, sitä käytetään kotona esi-isien palvontaan.
5. Suruaika: Suruaika kestää sata päivää. Omaisilla on surun merkiksi sidottuna hihaan värjätty kangas, joka on lapsilla musta, lastenlapsilla sininen ja lastenlastenlapsilla vihreä. Suruaikaa ei vietetä, jos vainaja on lapsi tai vaimo.
Sadan päivän kuluessa kuolemasta on vihittävä vainajan muistoalttari, joka laatta tai taulu, jossa on vainajan muotokuva ja tiedot hänen elämänurastaan. Tätä pyhitettyä esinettä säilytetään kotona, ja sille osoitetaan kunnioitusta määräaikoina ja tietyissä tilanteissa.
6. Kuolleen paluu ja haudan hoitaminen: Kiinalaiset uskovat, että kuolleen sielu palaa kotiin seitsemän päivän kuluttua kuolemasta. Jotta vainajan sielu löytäisi perille, kodin ulkopuolelle asetetaan punainen laatta. Sielun kotiintulopäivänä perhe on sulkeutunut omiin huoneisiinsa. Kodin eteisen lattia talkitaan tai jauhotetaan, jotta vainajan vierailu huomattaisiin.
Haudan merkityksen takia sen hoitamista pidetään hyvin tärkeänä, ja haudan jättäminen hoitoa vaille tuottaa häpeää elossa oleville sukulaisille. Hautaa siis hoidetaan huolellisesti, ja vainajalle tuodaan sinne uhrilahjoja.
Lähteet: Chinaculture.org ja Michael Jordan, Itämaista viisautta, Otava 2000