Pohjois-Irlannissa käytiin irlantilais- ja brittimielisten välistä väkivaltaista ajanjaksoa vuosina 1968-1998, jota kutsuttiin Pohjois-Irlannin levottomuuksiksi. Aikakausi alkoi kiistelystä siitä kuuluiko Pohjois-Irlanti Irlantiin tai Englantiin. Irlannin itsenäisyyssodan jälkeen vuonna 1923, 2/3 Irlannin väestöstä oli protestantteja, jotka kannattivat omaa Ulsteriksi kutsuttua aluetta säilymään osana Isoa-Britanniaa. Pääosin katoliset nationalistit kannattivat Irlantiin liittymistä. Katolisen Irlannin tasavaltaisarmeijan (IRA) tavoitteena oli jo vuonna 1920 liittää alue Irlantiin. Kiistasta syntyi ajan kuluessa IRA:n synnyttämiä sotia, mutta vuonna 1998 tehtiin pitkäperjantain sopimus, jonka jälkeen osapuolien välinen kiista ja sota oli ohi. Sopimuksesta huolimatta IRA oli tehnyt pommituksen Lontoossa. Myös ennen sodan sopimista IRA oli ehtinyt pommittamaan 1970-luvun alussa Pohjois-Irlantia, sekä eniten Lontoota. Englannin kuningattaren, Elisabet II:n serkku oli yksi pommitusten kuollonuhreista. IRA lopetti rikollisen ja aseellisen toimintansa täysin vasta vuonna 2008 syyskuussa.