Kappalejako
1.
a) Sitä tarvitaan tekstin lukemisen helpottamiseen ja selkeyteen.
b) Se vaihtuu silloin kun siirrytään asiasta, näkökulmasta, ajasta tai paikasta toiseen.
c) Ydinvirke kertoo kappaleen olennaisimman asian.
d) Tukivirke perustelee tai havainnollistaa ydinvirkettä.
2.
a) Maskeerauksen avulla elokuvan näyttelijä muutetaan roolihenkilön näköiseksi. Muutos tehdään meikeillä, kampauksilla, peruukeilla, viiksillä ja tarvittaessa muilla lisäosilla. Maskeeraamalla voidaan muun muassa muuttaa nuori näyttelijä vanhukseksi.
Elokuvamaskeeraus alkoi kehittyä 1920-luvulla, kun kauhuelokuviin tarvittiin pelottavia hahmoja. Merkittävimpänä elokuvamaskeerauksen kehittäjänä pidetään Lon Chaneyta, jonka lempinimi oli "Tuhansien kasvojen mies".
Maskeerajan ammatissa tarvitaan tietoa ja sorminäppäryyttä. Hänen on tiedettävä paljon eri aikakausista, tyyleistä ja materiaaleista. Lisäksi maskeeraajalla pitää olla hyvä yhteistyötaidot, sillä hän työskentelee ohjaajan, kuvaajien, lavastajien ja pukusuunnittelijoiden kanssa.
Vuosilukumaskeerauksessa jäljitellään tietyn aikakauden tyypillisimpiä piirteitä. Karaktäärimaskeerauksessa voidaan kenestä tahansa luoda mikä tahansa tai kuka tahansa. Maskeerauksia on siis monenlaisia.
b) Ensimmäinen lause
3. Seppo oli herätessään innoissaan. Hän pääsi kerrankin testaamaan uutta virveliään jonka oli ostanut eilen. Virvelin mukana oli tullut kaksi vapaavalintaista uistinta kaupan päälle.
Sängystä noustuaan Seppo pakkasi kalastusvehkeensä ja lähti matkaan. Reppuun Seppo pakkasi eväitä. Ruisleipää ja päärynämehua. Seppo penkoi huoneestaan uistinlaatikkoa ja kalstushattuaan. 5minuutin jälkeen ne vihdoin löytyivät. Kalastushattua ei saanut unohtaa, koska se toi kalastus onnea. Kun reppu oli pakattu seuraavaksi hän suunnitteli järvelle lähtöä.
Seppo avasi oven joka narisi hiukan. Käveli polkupyörälleen. Seppo ei halunnut ajaa rannalle autollaan, sillä oli raikas kesä aamu. Aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Seppo polki pyörällään tiuhaa vauhtia järveä kohti. Melkein perillä: Seppo sanoi, silloin Seppo huomasi että hänen naapurinsa oli tullut samaan paikkaan kalastamaan.
Seppo käveli naapurinsa viereen ja asetteli tavaransa rantakivelle. Siinä he vaihtoivat pari sanaa, mutta keskittyivät sitten kalastukseen. Tuuli puhalsi Sepon jalkoihin ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalla.
Vähän aja kuluttua virveli alkoi liikkua. Seppo nousi seisomaan ja nosti ison hauen ylös ja ylpeili naapurilleen. Kala sätki samalla kun se nostettiin vedestä. Sepon naapuri hakkasi haukea halolla päähän, jotta se ei joutuisi kitumaan.
Kun Seppo ja hänen naapurinsa olivat kalastaneet monta tuntia Seppo lähti kotiin pyörällään. Kotona Seppoa odotti hänen äitinsä ja isänsä. He katsoivat Sepon isoa saalista. "Vau!" Niin Seppo perheineen alkoivat syömään isoa haukea. Seppo oli onnellinen. Kalahatusta oli onnea! ;)
a) Sitä tarvitaan tekstin lukemisen helpottamiseen ja selkeyteen.
b) Se vaihtuu silloin kun siirrytään asiasta, näkökulmasta, ajasta tai paikasta toiseen.
c) Ydinvirke kertoo kappaleen olennaisimman asian.
d) Tukivirke perustelee tai havainnollistaa ydinvirkettä.
2.
a) Maskeerauksen avulla elokuvan näyttelijä muutetaan roolihenkilön näköiseksi. Muutos tehdään meikeillä, kampauksilla, peruukeilla, viiksillä ja tarvittaessa muilla lisäosilla. Maskeeraamalla voidaan muun muassa muuttaa nuori näyttelijä vanhukseksi.
Elokuvamaskeeraus alkoi kehittyä 1920-luvulla, kun kauhuelokuviin tarvittiin pelottavia hahmoja. Merkittävimpänä elokuvamaskeerauksen kehittäjänä pidetään Lon Chaneyta, jonka lempinimi oli "Tuhansien kasvojen mies".
Maskeerajan ammatissa tarvitaan tietoa ja sorminäppäryyttä. Hänen on tiedettävä paljon eri aikakausista, tyyleistä ja materiaaleista. Lisäksi maskeeraajalla pitää olla hyvä yhteistyötaidot, sillä hän työskentelee ohjaajan, kuvaajien, lavastajien ja pukusuunnittelijoiden kanssa.
Vuosilukumaskeerauksessa jäljitellään tietyn aikakauden tyypillisimpiä piirteitä. Karaktäärimaskeerauksessa voidaan kenestä tahansa luoda mikä tahansa tai kuka tahansa. Maskeerauksia on siis monenlaisia.
b) Ensimmäinen lause
3. Seppo oli herätessään innoissaan. Hän pääsi kerrankin testaamaan uutta virveliään jonka oli ostanut eilen. Virvelin mukana oli tullut kaksi vapaavalintaista uistinta kaupan päälle.
Sängystä noustuaan Seppo pakkasi kalastusvehkeensä ja lähti matkaan. Reppuun Seppo pakkasi eväitä. Ruisleipää ja päärynämehua. Seppo penkoi huoneestaan uistinlaatikkoa ja kalstushattuaan. 5minuutin jälkeen ne vihdoin löytyivät. Kalastushattua ei saanut unohtaa, koska se toi kalastus onnea. Kun reppu oli pakattu seuraavaksi hän suunnitteli järvelle lähtöä.
Seppo avasi oven joka narisi hiukan. Käveli polkupyörälleen. Seppo ei halunnut ajaa rannalle autollaan, sillä oli raikas kesä aamu. Aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Seppo polki pyörällään tiuhaa vauhtia järveä kohti. Melkein perillä: Seppo sanoi, silloin Seppo huomasi että hänen naapurinsa oli tullut samaan paikkaan kalastamaan.
Seppo käveli naapurinsa viereen ja asetteli tavaransa rantakivelle. Siinä he vaihtoivat pari sanaa, mutta keskittyivät sitten kalastukseen. Tuuli puhalsi Sepon jalkoihin ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalla.
Vähän aja kuluttua virveli alkoi liikkua. Seppo nousi seisomaan ja nosti ison hauen ylös ja ylpeili naapurilleen. Kala sätki samalla kun se nostettiin vedestä. Sepon naapuri hakkasi haukea halolla päähän, jotta se ei joutuisi kitumaan.
Kun Seppo ja hänen naapurinsa olivat kalastaneet monta tuntia Seppo lähti kotiin pyörällään. Kotona Seppoa odotti hänen äitinsä ja isänsä. He katsoivat Sepon isoa saalista. "Vau!" Niin Seppo perheineen alkoivat syömään isoa haukea. Seppo oli onnellinen. Kalahatusta oli onnea! ;)