Tarinatuokio
1. Olin ylpeä itsestäni viimeksi alkuvuodesta, kun sain pelkäämästäni englannin sanarista paremman kuin osasin olettaa. Olin harjoitellut siihen aika vähän, koska minusta tuntui etten osaa niitä sanoja, mutta toisin kuitenkin kävi. Tätä samaa rataa olen jatkanut ja tuloshan näkyy siinä, että sanareideni numerot on siellä 8-10 hujakoilla..
2. Tähän minulla ei ole muistikuvia.. Olen varmaankin ollut viimeksi kauhuissani muutama viikko sitten mummon luona, mutta syy ei kyllä tule mieleen..
3. Voi kuule.. näitä on paljon, mutta viimeisin ja kaikista muistoihin painuvin lienee Jyväskylästä viime vuodelta. Vaikka kävinkin siellä lokakuussa, ei Teron näkeminen nyt enää ujostuttanut. Marraskuussa sinä eräänä torstai-iltana ujostutti sitäkin enemmän, vaikka lopulta uskalsin sanoa asiani ja tulos oli erittäin toivottu.
4. Viimeksi minua ärsytti eilen ja huolella.. Siskoni tyttö ei antanut minun nukkua niiden sohvalla (mentiin Jennille saunaan) lämpöpeiton alla rauhassa. Heräsin väsyneenä ja ärtyneenä, josta menimmekin saunaan, Jade tuli TIETENKIN mukaan... mikä pahinta, ei istunu äitin vieressä, vaan sen oli pakko tulla mun viereen ja ihan iholle.. siinä vaiheessa mun pinna oli kyllä jo kireellä.
5. Vuonna 2011 Kuopiossa, kun suntti teki ensimmäiset tepposet. Ei siinä siis mitään, mutta se, että sillon en vielä syöyt kaalilaatikkoa ja sitä oli ruokana yhtenä päivänä.. Meinasin oksentaa jo pelkästä hajusta..
6. Näitä kertoja on monia, mutta mainitsemisen arvoinen lienee viime syksyn Vesterisen keikka lokakuulta.. Vaikkakin turvajärjestelyt ja maskit oli, oli meillä silti hauskaa. Hotellilla olin intopiukeena jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua, ja mitäs sitten kun päästiin Pavilijonkiin.. En meinannut kestää paikallani. (Hauska fakta: Vesterine soi taustalla tätä kirjottaessa)
7. Olin tyytyväinen itseeni viimeksi lomaa edeltävällä viikolla. Vaikka minun olisi pitänyt lukea tiistaina bilsaa, kirjoitin 6h mun ja Henkan yhteisen Spotifylistan biisejä yhteen vihkoon, koska tiesin, että jos en saa sitä valmiiksi ja Riikalle niitattavaksi, en selviä. Puolen 11 aikaan olin valmis ja no, bilsaa kerkesin lukemaan koulussa. Koekin meni hyvin, eli kaikki ok.
8. Tässä on yksi ylitse muiden; Kevään 2019 sairaalajaksot. Teholla ollessa pelkäsin kuolevani, mutta onneksi oli jo julkaistu single "Kaikki päättyy hyvin", joka auttoi jaksamaan. (Onkohan sattumaa, just alko soimaan taustalla, kun aloin kirjottamaan tätä... ) mutta onneksi kaikki kääntyi lopulta hyväksi, ja nekin asiat selätettiin, tosin vasta kesällä.
9. Olen onnistunut useasti, mutta viimeisimmän kerran silloin, kun sain matikan kokeesta paremman numeron, kuin oletin. Olin kyllä myös onnellinen siinä vaiheessa.
10. Viime kesänä, kun oltiin yhden mun kaverin kanssa leikkipuistossa. Kaverin kaverin kummitäti soitti, en vastannu. Soitti uudelleen, en vastannu laitto viestiä ja syytti mua siitä, kun olisin muka kiusannu sitä, vaikka näin ei todellakaan ollu.. aloin itkemaan keskellä Tahiniemee ja no.. siitähän meni porukkaa ohi ni pikkasenhan nuo tuijotti..
Hiihtolomani;
Sinä perjantaina, kun hiihtoloma alkoi, olin pelon sekaisissa tunnelmissa, koska tiesin, että mun pitää kysyä mummolta erästä asiaa liittyen erääseen henkilöön.. No, mummo tuli hakemaan ja ensin siinä juteltiin kaikkea muuta ja sitten uskaltin kysästä. Ajatukseni eivät kulkeneet tässä vaiheessa, mua pelotti. Jännitti mitä se vastaa, mutta ihan turhaan. Lupa tuli ja sitten kertomaan asiasta eteenpäin.
Aloitin laittamalla tietenkin Henkalle ensin viestiä, ja tietenkin tien sen mahdollisimman dramaattisesti aloittamalla "Nyt on kuule semmonen juttu että" pidin hetken väliä ja laitoin toisen viestin "Tiistaina nähdään" tämän jälkeen laitoin sen siskolle Retulle viestiä, että asiat on täältäkin puolelta ok.
Henkan kanssa soiteltiin joka pv ja naureskeltiin, puhuttiin kaikesta muuta paitsi tästä tulevasta. Päivisin kävin mummon kanssa hiihtämässä, yhteensä kilometrejä kertyi joku vähän päälle 30. Päivät toisti itseään, maanataina ei oikeen pystynyt ajattelemaan mitääb muuta kuin tiistaita. Nukkumaan mäneminen oli hankalaa, kun ei meinannut saada unta.. mutta kyllä sitä lopulta.
Vihdoin koitti kauan ja hartaasti odotettu tiistai. Henkka ja Retu tulivat siinä 11 aikaan ja no, annoin sille sen vohkosen, josta aiemmin mainitsin ja suklaalevyn. Lahja oli näemmä mieluinen, vaikka en mitään tuon luovempaa keksinyt. Istuttiin alas ja juteltiin, ja samallasain sen 3kk odotuksessa oleen niskahieronnan, ku niskat aivan jumissa. Siinä samlla naureskeltiin meijän puheluiden pituuksille;
mummo; "nuo teijän keskustelutuokiot on aika pitkiä"
minä: käänsin niskaani sen minkä siiinä pystyin, kun se yks sitä siinä hiero ja katoin henkkaa suoraan silmiin ja alettiin nauramaan.
Tuumattiin yhteen ääneen "Ne on itseasias meijän mittakaavalla lyhyitä.." (pisimmän ollessa 2h 57min 35s)
Tästä hetki, niin laitettiin vuatteet piälle ja lähettiin suksimaan. Latu oli jäässä, joten ei tarvinnu tehä paljoo töitä. Viimene ylämäki koitu kuitenki mun kohtaloks, koska no.. Olin menossa ladulta pois, niin en sit tiiä millä ilveellä, mutta löysin itteni metästä. Retu oli jo mäen päällä, joten se ei piässy auttamaan. Repesin nauruun. Koitin siinä keräillä itteeni ja pästä omin voimin ylös, ku henkkakin oli ladulla, ni ei voina auttoo. Kyllä sitä sitten ylös päästiin, mut teetti kyllä työtä..
Mentiin takasi siälle ja päästiinkin melkeen suoraan syömään. Ruuan jäläkee kerkes hetken vielä jutella, enneku ne lähtikin ajamaan takasi vesanolle (piti keretä hiihoille kotii). Lähin saattamaan niitä ja otettiin siinä sit ne kuvat. Kuva, jota en voi kattoo herkistymättä..
mutta jospa kesällä näkis uudestaan. Ikävä jo nyt..
loput päivät menikin samlla kaavalla: heräsin aamulla, söin, katoin youtubee, kävin hiihtämässä, puhuin henkan kans puhelimessa.. eli ei mitään ihmeellistä
2. Tähän minulla ei ole muistikuvia.. Olen varmaankin ollut viimeksi kauhuissani muutama viikko sitten mummon luona, mutta syy ei kyllä tule mieleen..
3. Voi kuule.. näitä on paljon, mutta viimeisin ja kaikista muistoihin painuvin lienee Jyväskylästä viime vuodelta. Vaikka kävinkin siellä lokakuussa, ei Teron näkeminen nyt enää ujostuttanut. Marraskuussa sinä eräänä torstai-iltana ujostutti sitäkin enemmän, vaikka lopulta uskalsin sanoa asiani ja tulos oli erittäin toivottu.
4. Viimeksi minua ärsytti eilen ja huolella.. Siskoni tyttö ei antanut minun nukkua niiden sohvalla (mentiin Jennille saunaan) lämpöpeiton alla rauhassa. Heräsin väsyneenä ja ärtyneenä, josta menimmekin saunaan, Jade tuli TIETENKIN mukaan... mikä pahinta, ei istunu äitin vieressä, vaan sen oli pakko tulla mun viereen ja ihan iholle.. siinä vaiheessa mun pinna oli kyllä jo kireellä.
5. Vuonna 2011 Kuopiossa, kun suntti teki ensimmäiset tepposet. Ei siinä siis mitään, mutta se, että sillon en vielä syöyt kaalilaatikkoa ja sitä oli ruokana yhtenä päivänä.. Meinasin oksentaa jo pelkästä hajusta..
6. Näitä kertoja on monia, mutta mainitsemisen arvoinen lienee viime syksyn Vesterisen keikka lokakuulta.. Vaikkakin turvajärjestelyt ja maskit oli, oli meillä silti hauskaa. Hotellilla olin intopiukeena jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua, ja mitäs sitten kun päästiin Pavilijonkiin.. En meinannut kestää paikallani. (Hauska fakta: Vesterine soi taustalla tätä kirjottaessa)
7. Olin tyytyväinen itseeni viimeksi lomaa edeltävällä viikolla. Vaikka minun olisi pitänyt lukea tiistaina bilsaa, kirjoitin 6h mun ja Henkan yhteisen Spotifylistan biisejä yhteen vihkoon, koska tiesin, että jos en saa sitä valmiiksi ja Riikalle niitattavaksi, en selviä. Puolen 11 aikaan olin valmis ja no, bilsaa kerkesin lukemaan koulussa. Koekin meni hyvin, eli kaikki ok.
8. Tässä on yksi ylitse muiden; Kevään 2019 sairaalajaksot. Teholla ollessa pelkäsin kuolevani, mutta onneksi oli jo julkaistu single "Kaikki päättyy hyvin", joka auttoi jaksamaan. (Onkohan sattumaa, just alko soimaan taustalla, kun aloin kirjottamaan tätä... ) mutta onneksi kaikki kääntyi lopulta hyväksi, ja nekin asiat selätettiin, tosin vasta kesällä.
9. Olen onnistunut useasti, mutta viimeisimmän kerran silloin, kun sain matikan kokeesta paremman numeron, kuin oletin. Olin kyllä myös onnellinen siinä vaiheessa.
10. Viime kesänä, kun oltiin yhden mun kaverin kanssa leikkipuistossa. Kaverin kaverin kummitäti soitti, en vastannu. Soitti uudelleen, en vastannu laitto viestiä ja syytti mua siitä, kun olisin muka kiusannu sitä, vaikka näin ei todellakaan ollu.. aloin itkemaan keskellä Tahiniemee ja no.. siitähän meni porukkaa ohi ni pikkasenhan nuo tuijotti..
Hiihtolomani;
Sinä perjantaina, kun hiihtoloma alkoi, olin pelon sekaisissa tunnelmissa, koska tiesin, että mun pitää kysyä mummolta erästä asiaa liittyen erääseen henkilöön.. No, mummo tuli hakemaan ja ensin siinä juteltiin kaikkea muuta ja sitten uskaltin kysästä. Ajatukseni eivät kulkeneet tässä vaiheessa, mua pelotti. Jännitti mitä se vastaa, mutta ihan turhaan. Lupa tuli ja sitten kertomaan asiasta eteenpäin.
Aloitin laittamalla tietenkin Henkalle ensin viestiä, ja tietenkin tien sen mahdollisimman dramaattisesti aloittamalla "Nyt on kuule semmonen juttu että" pidin hetken väliä ja laitoin toisen viestin "Tiistaina nähdään" tämän jälkeen laitoin sen siskolle Retulle viestiä, että asiat on täältäkin puolelta ok.
Henkan kanssa soiteltiin joka pv ja naureskeltiin, puhuttiin kaikesta muuta paitsi tästä tulevasta. Päivisin kävin mummon kanssa hiihtämässä, yhteensä kilometrejä kertyi joku vähän päälle 30. Päivät toisti itseään, maanataina ei oikeen pystynyt ajattelemaan mitääb muuta kuin tiistaita. Nukkumaan mäneminen oli hankalaa, kun ei meinannut saada unta.. mutta kyllä sitä lopulta.
Vihdoin koitti kauan ja hartaasti odotettu tiistai. Henkka ja Retu tulivat siinä 11 aikaan ja no, annoin sille sen vohkosen, josta aiemmin mainitsin ja suklaalevyn. Lahja oli näemmä mieluinen, vaikka en mitään tuon luovempaa keksinyt. Istuttiin alas ja juteltiin, ja samallasain sen 3kk odotuksessa oleen niskahieronnan, ku niskat aivan jumissa. Siinä samlla naureskeltiin meijän puheluiden pituuksille;
mummo; "nuo teijän keskustelutuokiot on aika pitkiä"
minä: käänsin niskaani sen minkä siiinä pystyin, kun se yks sitä siinä hiero ja katoin henkkaa suoraan silmiin ja alettiin nauramaan.
Tuumattiin yhteen ääneen "Ne on itseasias meijän mittakaavalla lyhyitä.." (pisimmän ollessa 2h 57min 35s)
Tästä hetki, niin laitettiin vuatteet piälle ja lähettiin suksimaan. Latu oli jäässä, joten ei tarvinnu tehä paljoo töitä. Viimene ylämäki koitu kuitenki mun kohtaloks, koska no.. Olin menossa ladulta pois, niin en sit tiiä millä ilveellä, mutta löysin itteni metästä. Retu oli jo mäen päällä, joten se ei piässy auttamaan. Repesin nauruun. Koitin siinä keräillä itteeni ja pästä omin voimin ylös, ku henkkakin oli ladulla, ni ei voina auttoo. Kyllä sitä sitten ylös päästiin, mut teetti kyllä työtä..
Mentiin takasi siälle ja päästiinkin melkeen suoraan syömään. Ruuan jäläkee kerkes hetken vielä jutella, enneku ne lähtikin ajamaan takasi vesanolle (piti keretä hiihoille kotii). Lähin saattamaan niitä ja otettiin siinä sit ne kuvat. Kuva, jota en voi kattoo herkistymättä..
mutta jospa kesällä näkis uudestaan. Ikävä jo nyt..
loput päivät menikin samlla kaavalla: heräsin aamulla, söin, katoin youtubee, kävin hiihtämässä, puhuin henkan kans puhelimessa.. eli ei mitään ihmeellistä