Joulun aika

Joulun kulttuurihistoriaa:

_{Tämä teksti on kokonaisuudessaan Tuukka Tomperin luvalla kopioitu Tuukka Tomperin}_{Elämänkatsomustieto-sivustolta.}

_{(Alkuperäinen idea: Juha Eerolainen. Muokanneet ja täydentäneet myöhemmin: Teppo Valtanen ja Tuukka Tomperi.)}
_{(Muokattu tätä kurssia varten: Otsikkofontit vaihdettu, tekstiä jaoteltu uudelleen)}

Kysymykset ja vastaukset löytyvät vierittämällä sivua alaspäin.

Kannattaa miettiä kysymystä ja vastauksia ennen kuin vierittää eteenpäin.

Lisää tietoa juhlista löytyy tekstin lopussa mainituista verkkolähteistä

Sitä vietetään vuoden pimeimpänä aikana.

Koteihin tuodaan viheriöiviä puita.

Päässä pidetään pehmeää hiippalakkia.

Juhlimiseen kuuluu suuri juhlapäivällinen.

Etenkin lapsille annetaan lahjoja.

Vastaus on
roomalaisten
Saturnalia-juhla.

Saturnalia oli keskitalven juhla antiikin Rooman valtakunnassa.
Sitä vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi.
Ks. esim. wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia

Se oli roomalaiseen kulttuuriin omaksuttu juhla, joka oli paljolti perintöä kreikkalaisesta kulttuurista, jossa oli vietetty Kronia-juhlaa Kronos-jumalan kunniaksi. Juhla oli luonteeltaan myös karnevaali, jossa totunnaisia tapoja ja rooleja käännettiin nurin.

Rooman valtakunnassa Saturnaliaan yhdistyi keisari Aurelianuksen aikana valtionuskonnoksi omaksuttu Sol Invictus (suomeksi ”voittamaton aurinko”) ja sen vuosittainen juhlinta. Sol Invictus-jumalan syntymäpäivää vietettiin 25. joulukuuta.

Roomalaiskatolinen kristillinen kirkko pyrki muuttamaan vanhemmat roomalaiset perinteet yhteensopiviksi kristinuskon kanssa. Niinpä se noin vuonna 350 julisti läntisen maailman kristikansalle, että vuoden vaihteen tienoille osuvissa juhlissa itse asiassa onkin kyse Jeesuksen syntymään liittyvistä juhlinnasta. Idän kristillinen kirkko hyväksyi ajatuksen viitisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Näin Saturnalian ja Sol Invictuksen juhlinnasta sekä muutamista muista pohjoisen pallonpuoliskon pimeän ajan juhlista (ja talvipäivän seisaukseen ajoittuvista juhlista) tehtiin kristillinen Jeesuksen syntymäjuhla.

(Todellisuudessahan Jeesuksen syntymä tapahtui ilmeisesti keväällä, eikä nykykalenterin mukaan joulukuussa.)

Se on vuoden tärkein juhla ja sijoittuu uudenvuoden tienoille.

Juhlaan kuuluvat leikit, ruoalla ja juomalla mässäily, perheateria,

olkikoristeet, sauna, vainajien muistaminen sekä

tulevaisuuden enteiden

tarkkailu.

Vastaus on
muinaissuomalaisten

kekri.

Kekriä vietettiin satokauden päätteeksi ja se oli samalla vuodenvaihteen juhla.
Ks. esim. wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekri tai
Suomalaisen kirjallisuuden seuran verkkosivut: http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/index.html tai Talonpoikaissäätiön verkkosivut: http://www.kekri.fi/

Kekriä ei vietetty minään määrättynä päivänä, vaan kun sadonkorjuu töineen saatiin valmiiksi. Nykyään kekrin paikalla on pyhäinpäivä, mutta hyvin monet kekrin juhlaperinteet siirtyivät jouluun ja uuteen vuoteen.

Suomalaisen joulun taustalla on monin tavoin siis maatalouskulttuuriin kuulunut kekri-juhlan perinne

(vaikka sitä ei monesti enää edes muisteta joulujuhlinnan yhtenä alkujuurena).

Sen vietto alkaa joulukuun lopusta ja kestää

tammikuun kuudenteen.

Juhlimiseen kuuluu olennaisena osana syödä porsasta.

Sen nimi tulee vuoden pyörää kuvaavasta sanasta.

Kyseessä on erään jumalan juhla.

Juhlaa juhlitaan myös tämän jumalan pojan juhlana.

Vastaus on
germaaninen ja skandinaavinen
Jule.

Sana (englanniksi Yule) tarkoittaa pyörää ja viittaa vuoden kiertokulkuun. Se on vanha germaanisten kansojen pohjoiseurooppalainen juhla, jota on vietetty keskitalven aikaan.

Skandinaavisessa perinteessä Julea vietettiin vuoden pimeimpänä aikana pääjumala Odinin ja hänen poikansa Thorin kunniaksi. Odinin porsas uhrattiin ja syötiin.

Ks. esim. wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Yule

Suomen sana ”joulu” on siis peräisin tästä germaanisesta ja skandinaavisesta vanhasta juhlasta.

Kristinuskon levitessä Pohjois-Eurooppaan Jule/Yule-juhla sulautettiin osaksi kristillistä perinnettä.

Miksi Suomessa joulupukkia kutsutaan ”pukiksi” eikä Pyhäksi Nikolaukseksi (St. Nikolaus, Santa Claus)

tai ”isä jouluksi” (Father Christmas), kuten monissa muissa maissa?

Koska sana ”joulupukki” on periytynyt sanasta ”nuuttipukki”.

Suomalainen pukki on perinteisesti ollut eläinhahmoinen. Se on ollut pukiksi naamioitunut nuori mies sarvineen.

Ks. esim. Suomalaisen kirjallisuuden seura:

http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/nuutti.htm

Ja wikipedia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuuttipukki

Tämä pukki kierteli Nuutin päivänä (7.1., myöhemmin 13.1.) nuuttipukkina talosta toiseen ja

hänen mukanaan saattoi olla seuruettakin.

Jos heitä ei kestitty hyvin he tekivät kepposia talon väelle. Nämä vuoden vaihteen juhlat liittyivät maanviljelyskausiin, ja pukkia voidaan pitää hedelmällisyyden symbolina. Nuuttipukki kävi pökkimässä hyvää satokautta ja hedelmällisyyttä taloon.

Vastaavia perinteitä liittyi myös kekriin, jolloin saattoi kierrellä kekripukki ja samoin

Tapanin päivään (26.12.), jolloin kierteli tapaninpukki.

Jos näette vanhoja suomalaisia postikortteja, niissä pukilla ei koskaan ole punaista nuttua. Pukilla

oli aina valkoinen lammasturkki, koska hän oli nimenomaan pukki.

Nykyinen puna-asuinen joulupukki on saanut alkunsa

Coca-Colan mainoksesta 1920-luvulla. Koska amerikkalainen joulukuvasto on vyörynyt ympäri maailman ja Suomeenkin, on nykyään joulupukki yleensä Coca-Cola-pukin väreissä eli punaisessa nutussa.

Joulupukin hahmoon on sulautunut piirteitä monien maiden (myös Suomen) ”tontuista”, suojelus-

ja haltijaolennoista.

Joulupukki on siis sekoitus hyvin monien kulttuurien uskomuksia ja perinteitä,
ks. esim. wikipedia:http://en.wikipedia.org/wiki/Santa_Claus

Näistä moninaisista perinteistä, Saturnaliasta, Sol Invictuksesta, Julesta, kekristä, Nuutinpäivästä ja

monista muista edellä mainitsemattomista, yhdistettynä kristilliseen jouluun, koostuu meidän

nykyinen suomalainen joulumme.

Odinin porsas, Saturnalian lahjat, mässäily ja lahjojen antaminen, suomalaiset olkipukit ja kristilliset enkelikoristeet ovat kaikki sulassa sovussa.

On hyvä huomata, että kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla on eri tavoin juhlittu vuoden kiertoa

ja vuoden vaihtumista juuri talvipäivänseisauksen aikoihin.

Talvipäivänseisaus on 21.–22. joulukuuta ajoittuva vuoden lyhyin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Sen jälkeen päivä alkaa jälleen pidentyä. Tämä on ollut luonteva paikka juhlia vuoden kiertoa, uuden

alkamista ja elämän voittamista. Juhlalle kristinuskon myötä annetut kristilliset piirteet ovat

yksi kerrostuma tätä vanhaa ja moninaista eri kulttuurien juhlaperinnettä