Pohdintablogi
13.12. (Oikeudenmukaisuus ja auttamisen etiikka)
- Nykypäivän samarialaisia ovat mielestäni vapaaehtoistyöntekijät ja avustusjärjestöt, kuten Unicef ja Punainen risti. Tähän kuuluvat esimerkiksi kirkon työntekijät, ihmisoikeuksien puolesta taistelevat, järjestöille vapaaehtoisesti varoja lahjoittavat ihmiset ja esimerkiksi lääkärit ja pelastustyöntekijät, jotka toimivat vaarallisilla, tuhoutuneilla alueilla.
He tekevät tärkeää työtä ja auttavat ihmisiä, joilla ei välttämättä ole mitään jäljellä: asuntoa, perhettä, vettä ja ruokaa. Myös pienemmässä mittakaavassa avustaminen on tärkeää. Esimerkiksi joulun alla Facebookissa toimii monia jouluavustusryhmiä, joissa ihmiset lahjoittavat vähävaraisille perheille tavaroita ja rahaa jotta heilläkin olisi mukava jouluaatto.
Kenen tehtävä olisi auttaa nykyaikana vastaavaan tilanteeseen tai muuhun onnettomuuteen joutunutta?
- Jokaisen, omien taitojen ja kykyjen puitteissa. Onneksi lähes jokaisella on nykyään mukanaan puhelin, jolla on mahdollista soittaa apua ja saada paikalle ammatti-ihmisiä auttamaan.
Mitä seurauksia voi koitua tehtävän laiminlyömisestä?
- En ole aivan varma, mutta tiedän että perustuslaissa on määrätty velvollisuus auttaa hädässä olevaa. Monesti pulassa oleva ei välttämättä tiedosta tai huomaa ihmisiä jotka eivät häntä auta, ja seurauksia ei ole, mutta jos tästä jää kiinni jonkinlainen tuomio kuten sakko on varmasti mahdollinen.
Hädässä olevalle seuraukset voivat tietenkin olla vakavammat, esimerkiksi vakava loukkaantuminen tai jopa kuolema jos apua ei saada ajoissa paikalle.
8.12. (Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta yhteisöissä)
Priorisoinnin perusteita:
– Tarveperiaate < --- > hoitoon hakeutumisjärjestyksessä
– Hyötyperiaate: potilaalle < --- > yhteiskunnalle (esim. ikä?)
– Palkitsemisperiaate: yhteisössä ansioituneet <--- > itse aiheutetut
– Arvonta
Pohdi terveydenhuollon priorisointiongelmia oman mielipiteesi ja oikeudenmukaisen etiikan pohjalta alla olevan tehtävän mukaisesti?
TOIMIT PRIORISOINNISTA PÄÄTTÄVÄNÄ HENKILÖNÄ KESKUSSAIRAALASSA. TEHTÄVÄSI ON LAITTAA ALLA OLEVAT HENKILÖT HOITOJÄRJESTYKSEEN JA PERUSTELLA MIELESTÄSI EETTISESTI KESTÄVÄLLÄ TAVALLA
- 30v raskaana oleva nainen, vakava raskauskomplikaatio
- 3v tyttö, synnynnäinen sydänvika
- 85v 10 lapsen isoisä, jonottaa sydämen ohitusleikkaukseen
- 18v mies, loukkaantunut moottoripyöräonnettomuudessa
- 50v kolmen lapsen äiti, kärsii rintasyövästä
- 25v mies huumekoukussa, josta haluaa irti.
- 40. nainen , kärsii liikalihavuudesta
Priorisoisin henkilöiden hoitojärjestyksen lähinnä kiireellisyyden kannalta. Järjestys olisi tämä:
1. 30v raskaana oleva nainen, vakava raskauskomplikaatio
2. 18v mies, loukkaantunut moottoripyöräonnettomuudessa
3. 50v kolmen lapsen äiti, kärsii rintasyövästä
4. 85v 10 lapsen isoisä, jonottaa sydämen ohitusleikkaukseen
5. 3v tyttö, synnynnäinen sydänvika
6. 25v mies huumekoukussa, haluaa irti
7. 40v nainen, kärsii liikalihavuudesta
Mielestäni raskaana olevan naisen tulisi päästä ensimmäisenä hoitoon, koska hänen tilansa voi nopeasti johtaa kuolemaan. Lisäksi kyseessä on kahden, ei vain yhden ihmisen henki. Toiseksi sijoitin moottoripyöräonnettomuuteen joutuneen miehen. Mietin tätä pitkään, koska luettelossa ei mainita miehen vammojen vakavuutta. Mielestäni vakavaan onnettomuuteen joutuneen pitäisi kuitenkin aina saada hoitoa mahdollisimman nopeasti, koska tässäkin tilanteessa voi olla kyse elämästä ja kuolemasta. Monet liikenneonnettomuuksista tulleet vammat voivat johtaa kuolemaan, erityisesti moottoripyörällä ajaessa. Kansalaisen pitäisi voida luottaa siihen, että hän saa äkillisen hädän hetkellä apua.
Kolmanneksi sijoitin rintasyövästä kärsivän äidin. Hänen on varmasti tärkeää päästä hoitoon melko pian, jotta syöpä ei pääse leviämään. Uskoisin kuitenkin että syöpä on sairaus, jonka kohdalla kuolema ei ole kiinni muutamista tunneista kuten edellisissä tapauksissa, ja siksi sijoitin heidät listalle ennen tätä naista. Se, että naisella on lapsia ei ole mielestäni erityisen paina seikka, koska jokaisella on oikeus hyvään hoitoon - oli hänellä lapsia tai ei. Jos äiti on esimerkiksi yksinhuoltaja tai hänen lapsensa ovat pieniä, on asialla merkitystä sen kannalta että lapset joutuvat kokemaan vaikean kriisin heti nuoressa iässä. En kuitenkaan näe reiluna sitä, että esimerkiksi kuolemansairas lapseton joutuisi hoitojärjestyksessä jatkuvasti alaspäin, koska perheelliset (mutta ei välttämättä niin sairaat) pääsisivät hänen edelleen.
Neljäntenä listallani on isoisä, joka jonottaa sydämen ohitusleikkaukseen. Sijoitin miehen listan keskivaiheille, koska hänen tilansa ei ilmeisesti ole kyseisellä hetkellä kriittinen, mutta voi jatkossa olla. Myös ikä vaikuttaa tähän sijoitukseen jonkin verran. Toivon mukaan mies on saanut elää hyvän elämän kunnioitettavaan 85 vuoden ikään asti. En missään nimessä tarkoita, etteivät vanhukset ansaitse hyvää ja kiireellistä hoitoa, mutta esimerkiksi jatkuva lääkitseminen, sairaalassa ravaaminen ja monet toimenpiteet eivät välttämättä palvele enää kenenkään etua.
3v tyttö, jolla on sydänvika on listalla viidentenä, mutta sijoitukseen vaikuttaa ehdottomasti se, kuinka vakava sydänvika on. Perustelin sijoitukseni sillä, että ajattelin sydänvian oleva sellainen, jonka kanssa tyttö voi elää normaalia elämää eikä kuolemanvaaraa tai kovia kipuja ole. Sydänvika on varmasti tärkeää hoitaa jossain vaiheessa, mutta myös esimerkiksi korjaava leikkaus voi olla 3-vuotiaalle vaarallinen ja jos tilanne on hyvä, en nää sille kiireellistä tarvetta.
Kuudentena ja seitsemäntenä ovat huumekoukussa oleva mies ja liikalihavuudesta kärsivä nainen. Mietin pitkään kummin päin laittaisin nämä kaksi - molemmat tilat ovat osittain itse aiheutettuja, mutta toisaalta kyseessä voi olla addiktio johon ihmisellä ei ole enää mitään kontrollia. Uskoisin kuitenkin huumeidenkäytön olevan liikalihavuutta suurempi uhka ihmisen terveydelle, koska siihen liittyy suuri syrjäytymisriski ja terveyden romahtamisen riski. Liikalihavuuden hoito ei välttämättä vaadi yhteiskunnan resursseja, eikä se välttämättä vaikuta elämään erityisen negatiivisesti ollessaan lievää.
Ymmärrän näkökulmat kaikkiin eri priorisoinnin perusperiaatteisiin, mutta ihmettelin hieman että listalta puuttui omasta mielestäni tärkein: kiireellisyys. Hyötyperiaate tuntuu omaan korvaani vieraimmalta, koska mielestäni elämä itsessään on itseisarvo jota tulee kunnioittaa. En voisi kuvitella sairaalan vastaanottoaulassa testiä tai kyselyä, jossa ihminen kertoisi työstään, perheestään ja tuloistaan. Tämä olisi epätasa-arvoista.
Vastuu ihmisen terveydestä on ensisijaisesti hänellä itsellään. Siksi "itseaiheutetut sairaudet" herättävät varmasti paljon keskustelua. Pitääkö yhteiskunnan kustantaa ihmisen hoitotoimenpiteet, vaikka hän jatkuvasti itse aiheuttaisi tarpeen niille? Sanoisin ei, mutta mikä itseasiassa on itseaiheutettua? Esimerkiksi liikalihavuuden tai addiktioiden tapauksessa myös geeneillä on suuri osa, eikä monen sairauden ja aiheuttajan välillä ole suoraa yhteyttä. Jokainen ihminen on yksilö, ja erilaisten aineiden vaikutukset kehoon ja terveyteen voivat vaihdella. Käytännössä olisi siis mahdotonta toteuttaa järjestelmä, jossa itseaiheutettuja sairauksia ei hoidettaisi.
7.12. (Elämän ja kuoleman kysymyksiä)
- Kuolema ja saattohoito tuntuvat erittäin kaukaisilta asioilta ja ajatuksilta, mutta eivät mielestäni erityisen pelottavilta. Olen aina ajatellut kuoleman melko luonnollisena osana elämää ja ehkä käsitellyt asiaa tavallista enemmän viime vuosia oman isäni kuoleman myötä.
Tällaiset videot herättävät minussa usein paljon tunteita ja hetkellistä surua, mutta eivät jää erityisesti häiritsemään tai vellomaan ajatuksissa (kuten ehkä ennen). Uskon siihen, että se mitä tapahtuu on tarkoitus tapahtua. Yleensä ikävissäkin asioissa on jotain hyvää ja vastoinkäymisistä voi oppia uutta. Katjan tarinassa oli erityisen liikuttavaa se, miten rohkeasti hän kertoi tilanteestaan, tunteistaan ja peloistaan. Hän vaikutti lempeältä ja mieleeni tuli heti, että hän on varmasti ollut hyvä äiti lapsilleen.
Elämän miettiminen onnistuneena tai epäonnistuneena, hyvänä tai huonona herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Jokaisen elämässä on varmasti jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos pyrkii jatkuvasti parempaan elämään, ei sitä ikinä saavuta. Hyvää elämää ovat kokemukset ja pettymykset, tunteet ja epäonnistumiset, nolot tilanteet ja juhlapäivät. Ehkä ennen kuolemaa miettii, miten kauhealta tuntuneet epäonnistumiset ovat johtaneet johonkin loistavaan, ja ne ovatkin elämän parhaita hetkiä.
Hyvä kuolema on mielestäni rauhallinen, kivuton ja nopea. Haluaisin että vanhana minulla on sellainen olo, että olen saavuttanut elämässäni haluamiani asioita ja että olen tehnyt "oman osuuteni". Että silloin olen valmis lähtemään. Saattohoidon ajatus on mielestäni jalo ja on tärkeää, että esimerkiksi pitkäaikaissairaiden kipuja voidaan lievittää ja valmistella heitä tulevaan. Voisin kuitenkin itse kuvitella haluavani mielummin elää tavallista elämää kotonani loppuun saakkaa, en letkuissa ja syöden moniakymmeniä pillereitä päivässä.
1.12 (Minä itse - suhteiden lähtökohta)
Pohdi mitkä asiat tuottavat sinulle nautintoa. Miten perustelet ajatteluasi?
Ajatuksia nautinnosta
Kohtuus kaikessa.
Nauttiminen on väärin.
Älyllisten kykyjen ja kädentaitojen kehittäminen tuovat suurinta nautintoa.
Kaikki keinot nautintojen saavuttamiseksi ovat sallittuja.
Elämän tarkoitus on nauttia.
Kemiallisesti tuotetut nautinnot eivät ole todellisia nautintoja.
- Omaa ajatusmaailmaani vastaa parhaiten sanonta "kohtuus kaikessa". Ymmärrän hyvin Antiikin Kreikan ajan ajatuksen hyveistä - esimerkiksi liika rohkeus muuttuu jo vaaralliseksi uhkarohkeudeksi, mutta pelkuri ei uskalla edes yrittää. Tasapaino saavutetaan keskellä. Mielestäni tämä ajatus pätee moneen asiaan, myös nautintoon. Ihmisen tulee uskaltaa nauttia elämästä ja etsiä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi.
Lähes mikä vain asia voi kuitenkin muuttua addiktioksi tai pakkomielteeksi, jolloin se ei tuota enää nautintoa vaan muuttuu pakonomaiseksi velvoitteeksi. Esimerkiksi terveelliset elämäntavat ja liikunnan harrastaminen pidentävät elinikää, parantavat mielialaa ja ehkäisevät monilta sairauksilta. Moni nauttii edes jonkin tyyppisestä liikunnasta suuresti. Pahimmillaan innostus voi kuitenkin johtaa esimerkiksi syömishäiriöön. Siksi on tärkeää osata arvioida sitä, mikä tuo elämään iloa ja osata nauttia monista, pienistä asioista.
Minulle nautintoa tuottavat erilaiset harrastukset kuten liikkuminen, lukeminen, piirtäminen ja työni lasten kanssa. Tykkään myös asettaa itselleni tavoitteita ja saan hyvää mieltä esimerkiksi hyvästä koenumerosta. Tärkeimpänä nautinnon lähteenä pidän kuitenkin toisten ihmisten kanssa olemista - ystävät ja perhe saavat minut hyvälle tuulelle, erityisesti keskusteleminen muiden kanssa. Mielestäni on tärkeää, että ympärillä on sellaisia ihmisiä joiden seurasta nauttii, mutta myös se että osaa nauttia omasta seurastaan ja yksin olemisesta.
2. Mikä on mielestäsi riittävä syy erota?
Pohdi kysymystä esitettyjen vaihtoehtojen avulla pohdintapäiväkirjaasi
Kenenkään ei tarvitse suhteessa sietää väkivaltaa tai pettämistä.
Ihmiset voivat kasvaa erilleen.
Minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako!
Eroa tulisi punnita lasten kannalta.
Puoliso ei vaihtamalla parane.
Ihmiset eroavat nykyisin liian helposti.
Jokaisella on oikeus etsiä uutta onnea elämäänsä.
- Kun puhutaan parisuhteista ja eroista, olen sitä mieltä että tärkeintä on ihmisen oma tunne siitä, onko hän parisuhteessa onnellinen. Mielestäni on tärkeää että ihminen saa parisuhteesta iloa ja on tyytyväisempi parisuhteessa kuin olisi yksin - muutoin toisen ihmisen kanssa oleminen ei käy ainakaan minun järkeeni. Ajatus "jokaisella on oikeus etsiä uutta onnea elämäänsä" kuulostaa minusta oikeutetulta, kunhan ei tahallaan satuta toista ja päättää entisen parisuhteen ennen uuden aloittamista. En voisi kuvitella että on kenenkään kannalta hyvä olla suhteessa, jossa on onneton. Myös se, ettei kenenkään tarvitse suhteessa (tai muutenkaan) sietää väkivaltaa tai pettämistä kuuluu mielestäni elämän "perussääntöihin". En ymmärrä miten kukaan voisi oikeuttaa etenkään väkivaltaa puolisoaan kohtaan.
Se ettei puoliso vaihtamalla parane ja ettei Jumalan yhdistämää (ymmärtääkseni tässä tarkoitetaan avioliittoa) saisi erottaa, kuulostaa hieman vanhanaikaiselta. On totta ettei voi ajatella puolisoa lennosta vaihtamalla saavuttaa heti ikuista onnea, mutta ihmisten yhteiselämä ei aina luonnistu ja kuten aiemmin sanoin, ei kenenkään mielestäni tarvitse olla onneton vain sen vuoksi että tässä nämä sormukset nyt on sormessa ja siinä pysyy. Kyllä, ihmiset voivat kasvaa erilleen.
Erota voi monista syistä, enkä lähtisi itse ruotimaan sitä mikä on "tarpeeksi hyvä" syy erota. Jokainen ihminen ja jokainen parisuhde on erilainen, eikä päältäpäin välttämättä nää kaikkia suhteen ongelmia. Jos yhdessä on oltu jo pitkään, on varmasti syytä keskustella ja pohtia tilannetta. Joskus tilanne voi ratketa, joskus päätyä eroon. En usko että kukaan vanhempi pystyy tekemään eropäätöstä täysin lapsiaan miettimättä, mutta jokainen tahtoo varmasti oman lapsensa parasta. Onko lapsen parempi elää riitaisassa kodissa jossa vanhemmat eivät tule toimeen keskenään vai yhdessä tai kahdessa tasapainoisessa ympäristössä? Eroon liittyy haasteita mutta myös mahdollisuuksia.
30.11. (Palaute kurssista)
- Kurssi on tuntunut tähän asti melko rennolta ja helpolta - asiat ovat minulle filosofiasta ja isoskoulutuksesta tuttuja ja paljon aikaa vieviä tehtäviä ei ole liiemmin tullut. Keskustelut ja pohdinnat ovat tuoneet mukavasti vaihtelua melko luonnontieteellispainotteiseen syksyyn!
Keskusteluja ja tehtäviä voisi tosin olla enemmänkin, mutta ymmärrän etteivät kaikki niistä innostu ja silloin keskustelusta on hankala saada mitään irti.
Välikoe oli tosi kiva juttu, päättöviikko kevenee hieman ja lukemista ei ollut kerralla niin paljon.
2. Mistä aiheista kaipaisit lisätietoa? Saitko äänesi/mielipiteesi kuuluville ryhmässä?
- Olen erittäin kiinnostunut eri uskonnoista ja niiden moraalisista ohjeista ja perusteluista, ja välillä tekisi mieli kysyäkin lisää aiheesta kuin aiheesta. Tämä tosin pätee lähes joka aineessa: innostun käsiteltävästä aiheesta helposti. Asiat kuitenkin unohtuvat välillä aivan yhtä nopeasti.
Tuntien ilmapiiri on kuitenkin sellainen että tuntuu hieman kiusalliselta keskeyttää ja pohtia. Olen kuitenkin kokenut että olen aina saanut ääneni kuuluviin - ehkä välillä liikaakin :)
3. Mitä muuttaisit oppituntien suhteen. Millainen ilmapiiri kurssilla on mielestäsi on?
- Kuten edellisessä kohdassa mainitsin, ryhmä tuntuu olevan melko hiljainen ja välillä tulee sellainen olo että varsinaista keskustelua on hankala saada aikaan. Silloin tuntuu että omia kommentteja täytyy miettiä tarkkaan ja rajoittaa sitä, ettei ole koko ajan äänessä. En erityisemmin pidä tuntemattomassa ryhmässä ylimääräisestä huomiosta.
Ilmapiiri ei kuitenkaan missään nimessä ole vihamielinen tai tuomitseva, jos itse rohkaistuisin voisin varmasti osallistua enemmänkin. Uusissa ryhmissä keskustellessa minut on aina otettu huomioon.
4. Mitä ajatuksia yllä oleva kuva herättää? Voisiko kuva esittää kuluvaa kurssia?
- Tulkitsen kuvan niin, että opettaja yrittää opetuksellaan muokata oppilaiden ajatusmaailmaa ja tuoda vain omia mielipiteitään julki. Ei voisi esittää, mielestäni kaikilla on mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan ja esittää vastalauseita (jos vain viitsii).
5. Mittaako koe osaamistasi?
- Tehtävät tuntuivat melko soveltavilta ja en ole ihan varma osasinko pysyä oikeassa aiheessa. Koin kuitenkin tietäväni kysytyistä asioista, toivottavasti osasin muotoilla sen oikein.
6. Arvioi pistemääräsi kokeesta? ____/ 18p Millä perusteella?
- 15-16/18p, perustelut lähinnä edellisessä kohdassa.