4D ja majakan arvoitus
4D ja majakan arvoitus
Olemme harjoitelleet äidinkielessä asioiden, tapahtumien ja tunnelmien kuvailemista. Nyt tehtäväsi on laittaa opittu käytäntöön ja kirjoittaa jännittävä ja mielenkiintoinen tarina jatkamalla opettajan tarinaa.
Alla on neljä kuvaa. Katso kuvia tarkasti ennen kirjoittamista. Mitä näet kuvissa?
Huomaat, että ensimmäisessä kuvassa meren piiskamalla kalliorannalla on vanha parhaat päivänsä nähnyt majakka ja merkillinen kivirakennelma, jota on ilmeisesti käytetty entisaikoina jonkinlaisena varastona.
Toisessa kuvassa näkyy auringon lasku.
Kolmannessa kuvassa on rantakallio ja majakka.
Neljännessä kuvassa on majakkasaari, jossa asuu ainakin yksi perhe.
Tarinasi alkaa näin:
4D ja majakan arvoitus
- Vihdoinkin täällä, tuumaa opettaja, kun yhteysalus Tiira tömähtää Rankin saaren laiturin kumipehmusteisiin. Olimme 4D-luokassa suunnitelleet leirikoulua Rankkiin jo toista vuotta. Tänään retkemme vihdoin alkaa. Luokkamme oppilaat ryntäävät laiturilta rannalle riemuissaan kuin lehmälauma päästyään pitkän talven jälkeen taas kesälaitumille. Reput ja makuupussit lennähtävät epämääräiseen röykkiöön rantahiekalle. Opettajalla on täysi työ saada porukka kuuntelemaan ohjeita. - Selvä, selvä, tutustutaan ensin saareen ja etsitään vasta sitten petipaikat, kailottaa opettaja siinä vaiheessa, kun viimeisten oppilaiden kumisaappaiden heijastinteipit vilahtavat hämärtyvässä illassa rantakallioiden taakse.
- Kuka ensimmäisenä saaren toisella puolella, huudan ja ryntään saaren läpi johtavalle korkeiden koivujen reunustamalle kapealle hiekkatielle. Kavereistani Sofia ja Ninni ottavat haasteen vastaan. Juoksemme kilpaa niin kauan kuin tietä riittää. Tien päättyessä saaren toisella puolella eteemme aukeaa karun kaunis näkymä laakeille rantakallioille, jotka laskevat jyrkäsi mereen. Pienet aallot tyrskähtelevät laiskasti rannan kiviin. Lokin parkaisut kaikuvat etäällä, ja vieno tuuli tuo mukanaan meren tuoksun. Aurinko on juuri laskemassa maalaten taivaan suurella siveltimellä punahehkuisin värein. Jäämme istumaan auringon lämmittämälle rantakallioille katsellen kuinka illan hämäryys hiipii merelle samalla kun punainen pallo putoaa eteemme kaartuvan horisontin taakse.
Huomiomme kiinnittyy läheisellä luodolla nököttävään vanhaan majakkaan. Aivan kuin majakan oven läheisyydessä liikkuisi joku. Samassa majakasta lähtee kirkas valonsäde merelle. Katsoessamme valon suuntaan huomaamme etäällä laivan, josta selvästi lähetetään valomerkki takaisin majakan suunnalle. Ihmetellessämme kummallista tapahtumaa, opettajan ääni rikkoo illan rauhallisen tunnelman. Opettaja on löytänyt jostain vanhan megafonin, johon hän karjuu ääni säristen. -Nyt naperot yöpuulle ja sassiin! -Joudumme pian maksamaan Nukkumatille ylityökorvausta, jatkaa opettaja ainakin omasta mielestään hauskan sarkastisesti.
Lähdemme etsimään petipaikkoja yhdessä opettajan kanssa. Kun opettaja jää hetkeksi taaksemme ihastelemaan taivaalla näkyvää kuunsirppiä, kuiskaan kavereilleni - Huomenna otamme selvää mitä ihmettä tuolla majakalla tapahtuu. Sofia ja Ninni nyökkäävät innokkaasti. Liikehdintä majakalla ja kummalliset valomerkit jäivät selvästi vaivaamaan myös heitä.
Rankki on ollut aikaisemmin armeijan omistuksessa. Niinpä petipaikat löytyvät vanhasta kasarmirakennuksesta laiturin läheisyydestä. Nukkumatilla oli mitä ilmeisimmin kiire muihin tehtäviin, koska jo muutamassa minuutissa tuvasta kuuluu vain nukkuvien oppilaiden tasainen tuhina. Kaikki eivät kuitenkaan vielä nuku. Pimeässä illassa laiturin nokassa seisoo yksinäinen hahmo. Se on opettaja, joka katselee huolestuneena näköisenä pimeälle merelle. Kaukaa mereltä kuuluu vaimeaa moottorin pärinää.
- Kompanijassa herätyyyys! elämöi opettaja aamulla kello kahdeksan kasarmin käytävillä. Opettaja on ollut armeija-aikoinaan, varmaankin joskus sata vuotta sitten, itse muutaman kuukauden tällä saarella ja on siksi töpinöissään. Viimeisten unenpöpperöisten oppilaiden kömpiessä ylös punkistaan, opettaja jo esittelee into piukassa vessajonossa oleville käytävän seinältä löytämäänsä vanhaa kivääritelinettä. On selvää, että opettajan ollessa tuossa mielentilassa, haluttiin tai ei, tämän viikon aikana kuullaan lukuisia armeijamuistoja. -Hylsyjä lentelee, hylsyjä lentelee, hykertelee opettaja löytäessään vanhan vaatekaappinsa. -Tässä roikkuivat tetsarit, nasse oli sen taskussa, tällä hyllyllä oli smurffipuku, opettaja selitää suu vaahdossa. - Tekstareita lähettelevä Nasse-setä ja smurffit... nyt opettaja on mennyt lopullisesti sekaisin, kuiskailimme tätä kummallista näytelmää seuratessamme.
Aamupalan jälkeen on vapaata. Minä, Sofia ja Ninni käytämme tilaisuuden hyväksemme ja ryntäämme rantaan ja yht´äkkiä ikkunassa vilahtaa joku. Pysähdyimme ja katsoimme toisiamme. Sitten Sofia kuiskasi:
- Näittekö tekin saman. Minä ja Ninni nyökkäsimme yhtä aikaa. Olimme kauhusta kankeita, eikä kukaan meistä päästänyt pihaustakaan. Katsoimme toisiamme ja kuin sopimuksesta lähdimme juoksemaan takaisin kasarmiin. Ja kun olimme perillä aijoimme juuri mennä etsimään opettajaa kun Ninni huusi:
- Odottakaa Isa ja Sofia minulla on asiaa. Ei kerrota opettajalle hän suuttuu jos kuulee että vakoilemme sitä tyyppiä. Ja niinpä unohdimme aikeemme ja lähdimme laiturille. Kun olimme liturilla kysyin:
- Tiedättekö milloin on lounas aika? Sofia vastasi:
- varmaankin kohta. Sitten me lähdettiin kasarmiin.
Oli lounas aika kun palassimme kasarmiin. Lounaaksi oli kinkkukiusausta ja jäävuorisalaattia. Lounaan jälkeen oli ohjattuja leikkejä. Mutta minä Ninni ja Sofia emme olleet mukana. Olimme sanoneet että meillä oli kipeä olo. Ja opettaja oli uskonut ja sanonut että saamme jäädä sisälle lepäämään. Oikeasti olimme menneet katsomaan sitä vanhaa majakkaa. Kun Sofialle tuli vessa hätä ja hän lähti takaisin kasarmiin. Kun sofia oli melkein perillä opettaja näki hänet ja antoi hänelle rangaistuksen. Sofia oli kiltti eikä paljastanut minua ja Ninniä. Hänen rangaistuksensa oli se, että hänen piti tiskata kaikkien astiat. Kun tulimme takaisin Sofia oli jo tiskaamassa ja lupaisimme auttaa häntä tiskaamisessa kun yht'äkkiä opettaja tuli keittiöön ja kysyi:
- Onko teillä parempi olo.
Me vastasimme yhteen ääneen:
- Joo, meillä on paljon parempi olo. Voimme autaa Sofiaa tiskaamisessa. Opettaja antoi meidän auttaa Sofiaa tiskaamisessa. Kun olimme tiskanneet menimme huoneeseemme lepäämään. Siellä Sofia kertoi miten opettaja oli huomannut hänet:
- Ensin minua ei huomattu, mutta sitten Fanni huusi minulle moi ja kaikki kääntyivät katsomaan minua.
Ninä kysyn:
- Mitä sitten tapahtui?
Ninni kysyy:
- Niin
Viimein Sofia jatkaa:
- Sitten ope kääntyi ja näki minut. Sitten ope käveli luokseni ja kysyi, miksi olet täällä kun sinun pitäisi levätä sängyssä ja minä vastasin minulla on jo paljon parempi olo sitten opettaja sanoi no sitten voitkin mennä tiskaa maan astiat ja niin minä tiskasin ja tiskasin kunnes te tulitte ja autoitte minua.Sitten Ninni kysyi:
- Muistatteko että tänään on minun syntymäpäiväni?
Me vastasimme:
- Emme unohtaneet, ole hyvä.
Sitten Ninni kysyi:
- Onko se possu?
Me vastaammme:
- On se.
Ninni huutaa:
-Jipii!
Sitten Ninni sanoi:
- Sen nimeksi tulee Nöf-Nöf
Sitten minä sanon:
- En saa koskaan omaa kania.
Ja Ninni ja sofia lohduttavat minua.
Sofia sanoo:
- Kyllä sinä vielä kanin saat.
Ja sitten kuin pyynnöstä kani loikkii nurkan takaa.Ja minä huudan:
- Se on kani!
Sitten Sofia alkaa nauraa en ymmärrä miksi ja kysyn:
- Miksi sinä naurat?
Sitten Sofia lopetti nauramisen ja vastasi:
- Se on nimipäivä lahjasi mutta se halusi näköjään tulla luoksesi etuajassa.
Sitten minä aloin itkeä koska olin niin iloinan ja kani loikkasi syliini. Sitten minä kkyiskasin sen korvaan:
- Haluatko olla Galaxy?
Ajattelen mielessäni että näin sen nyökkäävän. Sitten sanoin:
- Mennään nukkumaan ja niin jaksetaan tutkia taas sitä vanhaa majakkaa.
Kun heräsin aamulla ajttelin että kaikki oli unta, mutta ei ollut. Ja näin Ninnin vieressä Nöf-Nöfin. Sitten herätin Galxyn. Ja kun Sofia ja Ninni heräsivät kysyin:
- Mennäänkö syömään? Ja Ninni vastasi:
- Mennään vaan. Ja me menimme syö mään. Tänä aamuna meillä oli ruokana riisipuuroa. Opettaja kertoi että lähdemme tänään ja että meidän pitää pakata ruuan jälkeen. Minä en voinut olla pettymättä. Ja olin melkein unohtanut Sofia lahjan. Minä päätin että annan sen ruuan jälkeen.
Kun olimme syöneet menimme pakkaamaan. Ja minä annoin Sofialle lahjan johon hän rakastui. Ja se lahja oli tipu jonka nimeksi Sofia antoi: Tipi. Sitten opettaja tuli kertomaan että me lähdemme ruoan jälkeen. Meillä oli vielä aikaa pakata ja sitten opettaja tuli kertomaa että ruoka aika on viiden minuutin päästä.
Ruokana oli pinaattilättyjä ja perunamuussia.
Ja sitten me lähdimme. Meitä jäi kyllä vähän harmiittamaan ettemme koskaan saaneet tietää majakan arvoitusta.
Alla on neljä kuvaa. Katso kuvia tarkasti ennen kirjoittamista. Mitä näet kuvissa?
Huomaat, että ensimmäisessä kuvassa meren piiskamalla kalliorannalla on vanha parhaat päivänsä nähnyt majakka ja merkillinen kivirakennelma, jota on ilmeisesti käytetty entisaikoina jonkinlaisena varastona.
Toisessa kuvassa näkyy auringon lasku.
Kolmannessa kuvassa on rantakallio ja majakka.
Neljännessä kuvassa on majakkasaari, jossa asuu ainakin yksi perhe.Tarinasi alkaa näin:
4D ja majakan arvoitus
- Vihdoinkin täällä, tuumaa opettaja, kun yhteysalus Tiira tömähtää Rankin saaren laiturin kumipehmusteisiin. Olimme 4D-luokassa suunnitelleet leirikoulua Rankkiin jo toista vuotta. Tänään retkemme vihdoin alkaa. Luokkamme oppilaat ryntäävät laiturilta rannalle riemuissaan kuin lehmälauma päästyään pitkän talven jälkeen taas kesälaitumille. Reput ja makuupussit lennähtävät epämääräiseen röykkiöön rantahiekalle. Opettajalla on täysi työ saada porukka kuuntelemaan ohjeita. - Selvä, selvä, tutustutaan ensin saareen ja etsitään vasta sitten petipaikat, kailottaa opettaja siinä vaiheessa, kun viimeisten oppilaiden kumisaappaiden heijastinteipit vilahtavat hämärtyvässä illassa rantakallioiden taakse.
- Kuka ensimmäisenä saaren toisella puolella, huudan ja ryntään saaren läpi johtavalle korkeiden koivujen reunustamalle kapealle hiekkatielle. Kavereistani Sofia ja Ninni ottavat haasteen vastaan. Juoksemme kilpaa niin kauan kuin tietä riittää. Tien päättyessä saaren toisella puolella eteemme aukeaa karun kaunis näkymä laakeille rantakallioille, jotka laskevat jyrkäsi mereen. Pienet aallot tyrskähtelevät laiskasti rannan kiviin. Lokin parkaisut kaikuvat etäällä, ja vieno tuuli tuo mukanaan meren tuoksun. Aurinko on juuri laskemassa maalaten taivaan suurella siveltimellä punahehkuisin värein. Jäämme istumaan auringon lämmittämälle rantakallioille katsellen kuinka illan hämäryys hiipii merelle samalla kun punainen pallo putoaa eteemme kaartuvan horisontin taakse.
Huomiomme kiinnittyy läheisellä luodolla nököttävään vanhaan majakkaan. Aivan kuin majakan oven läheisyydessä liikkuisi joku. Samassa majakasta lähtee kirkas valonsäde merelle. Katsoessamme valon suuntaan huomaamme etäällä laivan, josta selvästi lähetetään valomerkki takaisin majakan suunnalle. Ihmetellessämme kummallista tapahtumaa, opettajan ääni rikkoo illan rauhallisen tunnelman. Opettaja on löytänyt jostain vanhan megafonin, johon hän karjuu ääni säristen. -Nyt naperot yöpuulle ja sassiin! -Joudumme pian maksamaan Nukkumatille ylityökorvausta, jatkaa opettaja ainakin omasta mielestään hauskan sarkastisesti.
Lähdemme etsimään petipaikkoja yhdessä opettajan kanssa. Kun opettaja jää hetkeksi taaksemme ihastelemaan taivaalla näkyvää kuunsirppiä, kuiskaan kavereilleni - Huomenna otamme selvää mitä ihmettä tuolla majakalla tapahtuu. Sofia ja Ninni nyökkäävät innokkaasti. Liikehdintä majakalla ja kummalliset valomerkit jäivät selvästi vaivaamaan myös heitä.
Rankki on ollut aikaisemmin armeijan omistuksessa. Niinpä petipaikat löytyvät vanhasta kasarmirakennuksesta laiturin läheisyydestä. Nukkumatilla oli mitä ilmeisimmin kiire muihin tehtäviin, koska jo muutamassa minuutissa tuvasta kuuluu vain nukkuvien oppilaiden tasainen tuhina. Kaikki eivät kuitenkaan vielä nuku. Pimeässä illassa laiturin nokassa seisoo yksinäinen hahmo. Se on opettaja, joka katselee huolestuneena näköisenä pimeälle merelle. Kaukaa mereltä kuuluu vaimeaa moottorin pärinää.
- Kompanijassa herätyyyys! elämöi opettaja aamulla kello kahdeksan kasarmin käytävillä. Opettaja on ollut armeija-aikoinaan, varmaankin joskus sata vuotta sitten, itse muutaman kuukauden tällä saarella ja on siksi töpinöissään. Viimeisten unenpöpperöisten oppilaiden kömpiessä ylös punkistaan, opettaja jo esittelee into piukassa vessajonossa oleville käytävän seinältä löytämäänsä vanhaa kivääritelinettä. On selvää, että opettajan ollessa tuossa mielentilassa, haluttiin tai ei, tämän viikon aikana kuullaan lukuisia armeijamuistoja. -Hylsyjä lentelee, hylsyjä lentelee, hykertelee opettaja löytäessään vanhan vaatekaappinsa. -Tässä roikkuivat tetsarit, nasse oli sen taskussa, tällä hyllyllä oli smurffipuku, opettaja selitää suu vaahdossa. - Tekstareita lähettelevä Nasse-setä ja smurffit... nyt opettaja on mennyt lopullisesti sekaisin, kuiskailimme tätä kummallista näytelmää seuratessamme.
Aamupalan jälkeen on vapaata. Minä, Sofia ja Ninni käytämme tilaisuuden hyväksemme ja ryntäämme rantaan ja yht´äkkiä ikkunassa vilahtaa joku. Pysähdyimme ja katsoimme toisiamme. Sitten Sofia kuiskasi:
- Näittekö tekin saman. Minä ja Ninni nyökkäsimme yhtä aikaa. Olimme kauhusta kankeita, eikä kukaan meistä päästänyt pihaustakaan. Katsoimme toisiamme ja kuin sopimuksesta lähdimme juoksemaan takaisin kasarmiin. Ja kun olimme perillä aijoimme juuri mennä etsimään opettajaa kun Ninni huusi:
- Odottakaa Isa ja Sofia minulla on asiaa. Ei kerrota opettajalle hän suuttuu jos kuulee että vakoilemme sitä tyyppiä. Ja niinpä unohdimme aikeemme ja lähdimme laiturille. Kun olimme liturilla kysyin:
- Tiedättekö milloin on lounas aika? Sofia vastasi:
- varmaankin kohta. Sitten me lähdettiin kasarmiin.
Oli lounas aika kun palassimme kasarmiin. Lounaaksi oli kinkkukiusausta ja jäävuorisalaattia. Lounaan jälkeen oli ohjattuja leikkejä. Mutta minä Ninni ja Sofia emme olleet mukana. Olimme sanoneet että meillä oli kipeä olo. Ja opettaja oli uskonut ja sanonut että saamme jäädä sisälle lepäämään. Oikeasti olimme menneet katsomaan sitä vanhaa majakkaa. Kun Sofialle tuli vessa hätä ja hän lähti takaisin kasarmiin. Kun sofia oli melkein perillä opettaja näki hänet ja antoi hänelle rangaistuksen. Sofia oli kiltti eikä paljastanut minua ja Ninniä. Hänen rangaistuksensa oli se, että hänen piti tiskata kaikkien astiat. Kun tulimme takaisin Sofia oli jo tiskaamassa ja lupaisimme auttaa häntä tiskaamisessa kun yht'äkkiä opettaja tuli keittiöön ja kysyi:
- Onko teillä parempi olo.
Me vastasimme yhteen ääneen:
- Joo, meillä on paljon parempi olo. Voimme autaa Sofiaa tiskaamisessa. Opettaja antoi meidän auttaa Sofiaa tiskaamisessa. Kun olimme tiskanneet menimme huoneeseemme lepäämään. Siellä Sofia kertoi miten opettaja oli huomannut hänet:
- Ensin minua ei huomattu, mutta sitten Fanni huusi minulle moi ja kaikki kääntyivät katsomaan minua.
Ninä kysyn:
- Mitä sitten tapahtui?
Ninni kysyy:
- Niin
Viimein Sofia jatkaa:
- Sitten ope kääntyi ja näki minut. Sitten ope käveli luokseni ja kysyi, miksi olet täällä kun sinun pitäisi levätä sängyssä ja minä vastasin minulla on jo paljon parempi olo sitten opettaja sanoi no sitten voitkin mennä tiskaa maan astiat ja niin minä tiskasin ja tiskasin kunnes te tulitte ja autoitte minua.Sitten Ninni kysyi:
- Muistatteko että tänään on minun syntymäpäiväni?
Me vastasimme:
- Emme unohtaneet, ole hyvä.
Sitten Ninni kysyi:
- Onko se possu?
Me vastaammme:
- On se.
Ninni huutaa:
-Jipii!
Sitten Ninni sanoi:
- Sen nimeksi tulee Nöf-Nöf
Sitten minä sanon:
- En saa koskaan omaa kania.
Ja Ninni ja sofia lohduttavat minua.
Sofia sanoo:
- Kyllä sinä vielä kanin saat.
Ja sitten kuin pyynnöstä kani loikkii nurkan takaa.Ja minä huudan:
- Se on kani!
Sitten Sofia alkaa nauraa en ymmärrä miksi ja kysyn:
- Miksi sinä naurat?
Sitten Sofia lopetti nauramisen ja vastasi:
- Se on nimipäivä lahjasi mutta se halusi näköjään tulla luoksesi etuajassa.
Sitten minä aloin itkeä koska olin niin iloinan ja kani loikkasi syliini. Sitten minä kkyiskasin sen korvaan:
- Haluatko olla Galaxy?
Ajattelen mielessäni että näin sen nyökkäävän. Sitten sanoin:
- Mennään nukkumaan ja niin jaksetaan tutkia taas sitä vanhaa majakkaa.
Kun heräsin aamulla ajttelin että kaikki oli unta, mutta ei ollut. Ja näin Ninnin vieressä Nöf-Nöfin. Sitten herätin Galxyn. Ja kun Sofia ja Ninni heräsivät kysyin:
- Mennäänkö syömään? Ja Ninni vastasi:
- Mennään vaan. Ja me menimme syö mään. Tänä aamuna meillä oli ruokana riisipuuroa. Opettaja kertoi että lähdemme tänään ja että meidän pitää pakata ruuan jälkeen. Minä en voinut olla pettymättä. Ja olin melkein unohtanut Sofia lahjan. Minä päätin että annan sen ruuan jälkeen.
Kun olimme syöneet menimme pakkaamaan. Ja minä annoin Sofialle lahjan johon hän rakastui. Ja se lahja oli tipu jonka nimeksi Sofia antoi: Tipi. Sitten opettaja tuli kertomaan että me lähdemme ruoan jälkeen. Meillä oli vielä aikaa pakata ja sitten opettaja tuli kertomaa että ruoka aika on viiden minuutin päästä.
Ruokana oli pinaattilättyjä ja perunamuussia.
Ja sitten me lähdimme. Meitä jäi kyllä vähän harmiittamaan ettemme koskaan saaneet tietää majakan arvoitusta.