Historia ja sen tutkiminen

-Historia on ihmiskunnan menneisyys ja sitä tutkiva tiede

-Historia pyrkii selvittämään: Mitä on tapahtunut? Milloin? Miksi? jne.

-Syy ja seuraus suhteet

-Kaikilla asioilla on oma historiansa

-Historian tutkimuksessa keskitytään yleensä yhteen ilmiöön (esim. taloushistoria, poliittinen historia, sotahistoria, kulttuurihistoria, ympäristöhistoria jne.) ja yhteen aikakauteen (esim. keskiajan taloushistoria jne.)

-Menneisyyttä tutkitaan lähteiden avulla: Esim. kirjalliset sopimukset, kirjeet, muistelmat, kuvaukset tapahtumista, maalaukset, valokuvat, filmitallenteet, esineet, rakennukset = Ensiasteen lähteet (Syntynyt historiallisen tapahtuman yhteydessä)

-Historiaa käsittelevä kirja tai dokumenttielokuva on ns. toisen asteen lähde eli alkuperäisten lähteiden perusteella laadittu esitys (tosin apuna on käytetty myös muita toisia toisen asteen lähteitä)

-Historian tutkijan pitää pyrkiä objektiivisuuteen eli puolueettomaan arviointiin (Tutkijan on yritettävä jättää omat henkilökohtaiset mielipiteet ja asenteet huomiotta)

-Lähdekritiikki: Lähteen luonteen määrittely ja sen luotettavuuden ja totuudenmukaisuuden sekä eri lähteiden välisten suhteiden arviointi

-Arkeologia = esinelöytöjä ja raunioita tutkiva historian tutkimuksen muoto

-Kaukaisimmista tapahtumista on vaikeampi saada tietoa kuin uudemmista > Historian varhaisien tapahtumien tarkka ajankohta voi olla tuntematon, samoin se mitä on tarkkaan ottaen tapahtunut > Lähihistoriasta tiedetään enemmän ja tutkimuksen kohteena on usein tapahtumien yksityiskohtaisempi luonne