Omat vahvuudet ja omat kehitystehtävät
Omiksi vahvuuksini kirjoitin harjoittelun alussa kokemukset opettajan työstä ja aidon välittämisen oppilaista. Woolfolk (2016) esitteli kirjassaan hyvän opettajan piirteitä ja yksi niistä oli välittäminen ja oppilaan emotionaalisiin tunteisiin vastaaminen (Woolfolk 2016, 35). Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, joten pedagogiset hetket tuntien aluissa ja oppilaan kuunteleminen on erittäin tärkeää. Opettaja ei ole koskaan valmis ja ikinä ei voi olla liikaa kokemuksia opettajan työstä; kuitenkin kokemuksen myötä opettamisesta tulee luontevampaa ja huomaa sellaisia asioita, mihin ei aiemmin kiinnittänyt huomiota. Harjoittelun myötä sain taas varmuutta siitä, että olen omalla alallani ja opettajan ammatti on minulle kutsumusammatti. Palautteen myötä huomasin sellaisia asioita, joita en olisi muuten huomannut ja nyt osaan kehittää niitä.
Omia kehitystehtäviä minulla on vielä ainakin arviointi; haluan että arvioinnista tulee minulle luontevaa ja pystyisin kiinnittämään huomiota useampaan oppilaaseen yhtä aikaa. Tällä hetkellä arviointi vie minulta paljon huomiota, eikä se tule täysin luontevasti. Harjoittelun alussa minua jännitti todella paljon, mikä on uutta minulle sillä aiemmin en ole juurikaan jännittänyt tuntien pitämistä. Harjoittelun edetessä jännitys kuitenkin katosi ja opettamisesta tuli näin ollen helpompaa.
Päättöharjoittelun jälkeen ajatukseni ovat aikalailla samanlaiset kuin aiemman harjoittelun päätyttyä. Alku jännitti erittäin paljon ja luottamus omaan tekemiseen ei ollut kovinkaan korkea. Kuitenkin muutaman tunnin jälkeen homma alkoi sujua jo paljon paremmin. Kuitenkin olisin voinut olla vielä paljon rennompi harjoittelun edetessä, mutta harjoittelu tilanteena on aina yhtä stressaava. Päättöharjoittelussa sain paljon konkreettisia ohjeita ja neuvoja miten parantaa opetustani. Otin harjoittelun alussa tavoitteekseni luokan työrauhan hallinnan ja mielestäni pääsin tavoitteeseen hyvin; lisäksi kyseinen luokka oli erittäin oivallinen tilaisuus harjoitella luokan hallintaa. Kokeilin myös eriyttämistä lisätehtävien ja kotitehtävien avulla, mutta koen että tarvitsen siihen vielä harjoitusta. Tarvitsen myös kokemuksen myötä tulevaa varmuutta ja rentoutta omaan työhöni.
Omia kehitystehtäviä minulla on vielä ainakin arviointi; haluan että arvioinnista tulee minulle luontevaa ja pystyisin kiinnittämään huomiota useampaan oppilaaseen yhtä aikaa. Tällä hetkellä arviointi vie minulta paljon huomiota, eikä se tule täysin luontevasti. Harjoittelun alussa minua jännitti todella paljon, mikä on uutta minulle sillä aiemmin en ole juurikaan jännittänyt tuntien pitämistä. Harjoittelun edetessä jännitys kuitenkin katosi ja opettamisesta tuli näin ollen helpompaa.
Päättöharjoittelun jälkeen ajatukseni ovat aikalailla samanlaiset kuin aiemman harjoittelun päätyttyä. Alku jännitti erittäin paljon ja luottamus omaan tekemiseen ei ollut kovinkaan korkea. Kuitenkin muutaman tunnin jälkeen homma alkoi sujua jo paljon paremmin. Kuitenkin olisin voinut olla vielä paljon rennompi harjoittelun edetessä, mutta harjoittelu tilanteena on aina yhtä stressaava. Päättöharjoittelussa sain paljon konkreettisia ohjeita ja neuvoja miten parantaa opetustani. Otin harjoittelun alussa tavoitteekseni luokan työrauhan hallinnan ja mielestäni pääsin tavoitteeseen hyvin; lisäksi kyseinen luokka oli erittäin oivallinen tilaisuus harjoitella luokan hallintaa. Kokeilin myös eriyttämistä lisätehtävien ja kotitehtävien avulla, mutta koen että tarvitsen siihen vielä harjoitusta. Tarvitsen myös kokemuksen myötä tulevaa varmuutta ja rentoutta omaan työhöni.