Eliökunta
Eliökunta
Vertais-arvointi
Henrin päiväkirja on Hyvä. Siinä on Paljon tekstiä. Hänellä on 4 Merkintää joista yhden sisällä on extraa.
Henri Täyttää 3 tason Vaatimukset Hyvin.
Numero: 9+ :)
Henri Täyttää 3 tason Vaatimukset Hyvin.
Numero: 9+ :)
Muinaisia eläimiä
Taso 3.
Elämää muinoin
Olet varmasti miettinyt joskus kuinka esimerkiksi dinosaurukset kuolivat. Nimittäin dinosaurusten elinvuodesta on noin 100 miljoonaa vuotta eli niin kauan ettei edes ihminen ollut olemassa. Tuohon aikaan ilmasto oli todella lämmin eikä edes napa-jäätiköt olleet lainkaan jäässä. Tuon ajan suurimpia eläimiä olivat hirmuliskot ja todella suuret mateijat. Emme tietäisi dinosauruksista yhtikäs mitään ellei niiden ruumis olisi fossiiloitunut (tästä lisää kohta). Koko maailman historia pystytään jakamaan neljään osaan joita ovat esihistorian kausi, vanha aika, keskiaika ja uusi aika. Maapallollamme on ikää noin 5 miljardia vuotta jos laskettaisi aikaa esihistoriasta uuteen aikaan. vanhasta ajasta nyky hetkeen aikaa on kulunut 600 miljonaa vuotta.
Kuva 1.
Fossiilit
Todella suuri osa maapallon eläin lajeista on kuollut sukupuuttoon. Tutkimattomaksi on jäänyt varmasti miljardeja lajeja. Emme tietäise mitään esimerkiksi dinosauruksista taikka hirmuliskoista ellei osan ruumis olisi fossiiloitunut. Sana fossiili tarkoittaa jonkun eliön kivettynyttä jäännöstä. Fossiiloitumisessa esimerkiksi dinosauruksen luut korvautuvat kivi aineksella, mutta pitävät kuitenkin oikean muotonsa. On myös niitä tapauksia kun kuollut eliö pysyy aivan saman näköisenä kun kuollessaankin. Tähän tarvitaan kuitenkin todella kylmä sekä täysin hapeton tila. Esimerkiksi Siperian soiden turvakerroksista. Nämä löydöt ovat yleensä esimerkiksi mammutteja niinkuin Siperiassakin. Kuitenkaan kaikista eläimistä taikka kasveista ei tule minkään laisia fossiileja. Muunmuassa miljoonia vuosia sitten kasvaneista metsistä ei ole jäljellä mitään muuta kuin paljon kivi ainesta joka tarkoittaa, että kaikki ei todellakaan fossiiloidu. Myös kaikki öljyesiintymät sekä maakaasuesiintymät ovat vanhojen eläinten sekä kasvejen tuottamia. Nämä esiintymät kehittyvät todella suuressa paineessa, jossa niistä pikkuhiljaa kehittyy esimerkiksi öljyesiintymiä. Kivihiiltä, öljyä ja maakaasua kutsutaan valmistumis tapansa mukaisesti fossiiliseksi polttoaineeksi. Suurimmista osista eliöistä ei ole juurikaan mitään tietoa seuraavalle sukupolvelle. Yleensä kaikki kuollut hajoaa pienen pieniksi palasiksi myös ihminen. Mitä kovemman tuki rangan eläin omistaa sitä toden näköisemmin se fossiilisoituu. Pehmeämmän tukirangan omistavat eläimet taas fossiilisoituvat pienemmällä toden näköisyydellä.
Kuva 2.
Hirmuliskot
Hirmuliskot eli toiselta nimeltään dinosaurukset ovat todella pitkä aika sitten eläneitä eläimiä. Ne ovat myös maailman tunnetuimpia sukupuuttoon kuolleita eläimiä. Ne elivät lähes 100 miljoonaa vuotta sitten. tuohon aikaan myös maapallon ilmasto oli normaalia lämpimämpi. Lämpimässä kasvit ja vaihtolämpöiset menestyivät paremmin kuin kaikki muu. Nisäkkäitä ei tuohon aikaan ollut joka tarkoittaa myös sitä, että kaikki elokuvat jossa on ihminen ja jonkin lainen hirmolisko taikka muu ovat kaikki aivan vain meidän hyvää mielikuvitusta. Osa myös matelijoista kasvoi todella suuri kokoisiksi. Myös osa suurista lentoliskoista oli kasvisyöjiä eli eivät nekään syöneet pelkkää lihää niinkuin voisi kuvitella "Lentolisko". Lentoliskot oppivat lentämään. Osa lajeista elämään myös merissä. Hirmuliskot kuolivat noin 65 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon. Niiden kuolemaan oli syynä maapalloon osunut suuri meteoriitti joka nosti valtavan pölypilven ja joka taas esti auringon säiteilyn maapallolle todella pitkäksi aikaa. Tämä johti myös siihen, että kasvit eivät pystyneet yhteyttämään. Tämä johti isojen kasvissyöjien elämään joka johti lopulta myös niiden kuolemaan. Ilmasto viileni myös todella rajusti ja vaihtolämpöisten liskojen liikkuminen hidastui. Vähitellen kaikki hirmuliskot ja kasvssyöjat kuolivat sukupuuttoon. Tästä metereootin iskusta selvisi matelijoista vain käärmeet, krokotiilit, kilpikonnat ja käärmeet.
Kuva 3.
Elämää muinoin
Olet varmasti miettinyt joskus kuinka esimerkiksi dinosaurukset kuolivat. Nimittäin dinosaurusten elinvuodesta on noin 100 miljoonaa vuotta eli niin kauan ettei edes ihminen ollut olemassa. Tuohon aikaan ilmasto oli todella lämmin eikä edes napa-jäätiköt olleet lainkaan jäässä. Tuon ajan suurimpia eläimiä olivat hirmuliskot ja todella suuret mateijat. Emme tietäisi dinosauruksista yhtikäs mitään ellei niiden ruumis olisi fossiiloitunut (tästä lisää kohta). Koko maailman historia pystytään jakamaan neljään osaan joita ovat esihistorian kausi, vanha aika, keskiaika ja uusi aika. Maapallollamme on ikää noin 5 miljardia vuotta jos laskettaisi aikaa esihistoriasta uuteen aikaan. vanhasta ajasta nyky hetkeen aikaa on kulunut 600 miljonaa vuotta.
Kuva 1.
Fossiilit
Todella suuri osa maapallon eläin lajeista on kuollut sukupuuttoon. Tutkimattomaksi on jäänyt varmasti miljardeja lajeja. Emme tietäise mitään esimerkiksi dinosauruksista taikka hirmuliskoista ellei osan ruumis olisi fossiiloitunut. Sana fossiili tarkoittaa jonkun eliön kivettynyttä jäännöstä. Fossiiloitumisessa esimerkiksi dinosauruksen luut korvautuvat kivi aineksella, mutta pitävät kuitenkin oikean muotonsa. On myös niitä tapauksia kun kuollut eliö pysyy aivan saman näköisenä kun kuollessaankin. Tähän tarvitaan kuitenkin todella kylmä sekä täysin hapeton tila. Esimerkiksi Siperian soiden turvakerroksista. Nämä löydöt ovat yleensä esimerkiksi mammutteja niinkuin Siperiassakin. Kuitenkaan kaikista eläimistä taikka kasveista ei tule minkään laisia fossiileja. Muunmuassa miljoonia vuosia sitten kasvaneista metsistä ei ole jäljellä mitään muuta kuin paljon kivi ainesta joka tarkoittaa, että kaikki ei todellakaan fossiiloidu. Myös kaikki öljyesiintymät sekä maakaasuesiintymät ovat vanhojen eläinten sekä kasvejen tuottamia. Nämä esiintymät kehittyvät todella suuressa paineessa, jossa niistä pikkuhiljaa kehittyy esimerkiksi öljyesiintymiä. Kivihiiltä, öljyä ja maakaasua kutsutaan valmistumis tapansa mukaisesti fossiiliseksi polttoaineeksi. Suurimmista osista eliöistä ei ole juurikaan mitään tietoa seuraavalle sukupolvelle. Yleensä kaikki kuollut hajoaa pienen pieniksi palasiksi myös ihminen. Mitä kovemman tuki rangan eläin omistaa sitä toden näköisemmin se fossiilisoituu. Pehmeämmän tukirangan omistavat eläimet taas fossiilisoituvat pienemmällä toden näköisyydellä.
Kuva 2.
Hirmuliskot
Hirmuliskot eli toiselta nimeltään dinosaurukset ovat todella pitkä aika sitten eläneitä eläimiä. Ne ovat myös maailman tunnetuimpia sukupuuttoon kuolleita eläimiä. Ne elivät lähes 100 miljoonaa vuotta sitten. tuohon aikaan myös maapallon ilmasto oli normaalia lämpimämpi. Lämpimässä kasvit ja vaihtolämpöiset menestyivät paremmin kuin kaikki muu. Nisäkkäitä ei tuohon aikaan ollut joka tarkoittaa myös sitä, että kaikki elokuvat jossa on ihminen ja jonkin lainen hirmolisko taikka muu ovat kaikki aivan vain meidän hyvää mielikuvitusta. Osa myös matelijoista kasvoi todella suuri kokoisiksi. Myös osa suurista lentoliskoista oli kasvisyöjiä eli eivät nekään syöneet pelkkää lihää niinkuin voisi kuvitella "Lentolisko". Lentoliskot oppivat lentämään. Osa lajeista elämään myös merissä. Hirmuliskot kuolivat noin 65 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon. Niiden kuolemaan oli syynä maapalloon osunut suuri meteoriitti joka nosti valtavan pölypilven ja joka taas esti auringon säiteilyn maapallolle todella pitkäksi aikaa. Tämä johti myös siihen, että kasvit eivät pystyneet yhteyttämään. Tämä johti isojen kasvissyöjien elämään joka johti lopulta myös niiden kuolemaan. Ilmasto viileni myös todella rajusti ja vaihtolämpöisten liskojen liikkuminen hidastui. Vähitellen kaikki hirmuliskot ja kasvssyöjat kuolivat sukupuuttoon. Tästä metereootin iskusta selvisi matelijoista vain käärmeet, krokotiilit, kilpikonnat ja käärmeet.
Kuva 3.
Selkärankaiset eläimet
Taso 3.
Kalat ovat selkärankaisia eläimiä.
Kuten otsikossa lukee kalat ovat selkärankaisia eläimiä. Olet saattanut olla esimerkiksi ukkisi kanssa kalassa ja nähnyt kuinku ukkisi katkaisee kalan selkärangan. Kalat kuitenkin ovat hieman erilaisia kuin me ihmiset sillä ne elävät vedessä hengittäen kidustensa avulla vedessä olevaa happea. Kalat ovat vedessä nopeita ja voimakkaita eviensä ansiosta. Kalat lisääntyvät kutemmalla . Yleisimmiten kudussa naaras laskee mätimunat eli munasolut ja koiras taas hedelmöittää ne maidillaan. Kalat ovat vaihtolämpöisiä joka tarkoitta sitä etteivät ne pakene myöskään talvella kylmää vettä vaan ne sopeutuvat siihen. Suomen tunnetuimpia kaluja ovat ahven ja hauki. kalojen sydän on todella yksinkertainen sillä se sisältää vain eteisen ja kammion, yleensä muilla nisäkkäillän on ainakin kaksi kammiota ja kaksi eteistä. Kalat pystyy myös jakamaan rustokaloihin sekä luukaloihin. Kaikki suomessa elävät kalat ovat luukaloja. Hait ovat rustokaloja. Muista kaloista hait poikkeavat esimerkiksi siinä, että niillä on selkärangan sijasta rustoa joka ei siis ole luuta. Myöskään hain munasolut eivät lisäänny kutemalla vaan naarashain sisällä.
Kuva 1.
Sammakot
Myös sammakot ovat selkärankaisia eläimiä joka meinää sitä, että niillä on ainakin jonkinlainen selkäranka. Sammakot tykkäävät myös olla vedessä mutteivat ne ole kuitenkaan niin riippuvaisia vedestä kuin taas kalat ovat. Sammakot liikkuvat loikkien maalla ja vedessä tietenkin uiden. Suomessa elää vain muutama sammakko laji, mutta suurin ja varmasti tunnetuin niistä on rupikonna. Suomessa kaikki sammokka lajit ovat rauhotettuja. Sammakot horrostavat koko talven yli niinkuin esimerkiksi karhut, kuitenkin niissä on eroa sillä sammakko horrostaa vesistöjen pohjassa. Sammakot lisääntyvät kutemalla. Lisääntymiseen sammakot tarvitsevat vettä sillä siihen on hyvä kutea. Sammakon kudusta syntyy ensimmäisenä nuijapää. Sen jälkeen sille kehittyy jalat ja pikku hiljaa koko muu ruumiskin.
Kuva 2.
Matelijat
Kuten sammakot ja kalat ovat myös matelijat selkärankaisia. Matelijat elävät maalla. Niiedn iho on todella kuiva ja kova. Sammakon ihosta niiden iho eroaa siinä että sammokon iho on kostea ja todella ohut. Matelijat lisääntyvät munimalla. Yleensä läpimään maahan munituista munista kuoriutuu itsenäiseen elämään kypsiä matelioita. Matelijoita ovat käärmeet, liskot, kilpikonnat ja krokotiilit. Matelijat ovat vaihtolämpöisiä ja muun muassa siksi niitä on niin vähän suomessa. Sisilisko, rantakäärme ja kyykäärme ovat suomen tunnetuimpia matelijoita. Sisilisko on ihmiselle täysin vaaraton.
Kuva 3.
Linnut
Linnut ovistavat siivet, höyhenet ja yleisimmiten suuren nokan. Näiden tuntomerkkien vuoksi linnut tunnistetaan yleisesti todella nopeasti. Toinen asia onkin opetta kaikki lintu lajit sillä niitä on suomessakin varmaa 200. Koko maailmassa eri lintulajeja on noin 900 tuhatta joten lintu tieteilijäksi ei ole helppo ruveta. Linnut ovat todella hyviä lentämään ja hallitsevat kelin kun kelin. Niiden on helppo lentää sillä ne omistavat ontot luut ja todella tehokkaat keuhkot. Lintujen siipisulat kannattelevat niitä moitteettomasti ilmassa. Höyhenet myös suojaavat lintua kylmältä. Linnuilla on vain kaksi kehon osaa sillä kaikki eturaajat ovat kehittyneet siiviksi.
Kuva 4.
Hieman eri nisäkkäistä
Nisäkkäät ovat maailman kehittynein eläinrymä. Kaikki nisäkkäät ovat tasalämpöisiä niinkuin linnutkin. Niillä on myös todella tehokas hengitys ja vrenkioerto. Ne omaavat myös tavallista paremmat aistit ja niiden aivot antavat mahdollisuuden sopeutua uusin olosuhteisiin. He myös oppivat eri asioita muun muassa meiltä ihmisiltä. Nisäkkäät kehittyvät kohdussa esim koiranpennut. Poikasen synnyttyä sitä imetetään maidolla. Nisäkkäät ovat levinneet koko maailmalle. Kuitenkin tunnetuimpia nisäkkäitä on lepakot, petoeläimet, jyrsijät, sorkkaeläimet, valaat, kädelliset ja kavioeläimet.
Kuva 5.
Lyhyesti Kengurusta Ja Valaista
Kenguru Extra
Kengurut lisääntyvät naaraan pussissa. Pennut kiipeävät syntymän jälkeen pussiin. Poikanen tarttuu johonkin nisään joka pullistuu niin että se on kiinni poikasessa. Poikanen saattaa olla pussissa jopa 7 kuukautta. Poikanen imee pussista maitoa noin 1 vuoden ikään asti. Tällöin pussissa saattaa olla jo toinen poikanen. Kengurut syövät kasveja.
Kuva 6.
Valaat Extra
Kaikilla vesinisäkkäillä on virtaviivainen ruumis, evämäiset eturaajat, pyrstö ja takajalat jotka eivät esimerkiksi valailla näy kuin vain ihan hilkun verran. Kaikki valaat ovat myös tasalämpöisiä. Valailla on myös paksu rasvakerros joka auttaa niitä pärjäämään kylmemmissäkin vesistöissä. Valaat imettävät poikasiaan. Valas saa happea käymällä veden pinnalla. Se ottaa ilmaa niskassa olevasta pienestä reiästä (sieraimesta). Esimerkiksi sinivalaat syövät plaktonia jota ne saavat esimerkiksi meren pohjasta. Sinevalas on aivan valtavan kokoinen valas ja se voi kasvaa jopa 30 metrin mittaiseksi.
Kuva 7.
Kalat ovat selkärankaisia eläimiä.
Kuten otsikossa lukee kalat ovat selkärankaisia eläimiä. Olet saattanut olla esimerkiksi ukkisi kanssa kalassa ja nähnyt kuinku ukkisi katkaisee kalan selkärangan. Kalat kuitenkin ovat hieman erilaisia kuin me ihmiset sillä ne elävät vedessä hengittäen kidustensa avulla vedessä olevaa happea. Kalat ovat vedessä nopeita ja voimakkaita eviensä ansiosta. Kalat lisääntyvät kutemmalla . Yleisimmiten kudussa naaras laskee mätimunat eli munasolut ja koiras taas hedelmöittää ne maidillaan. Kalat ovat vaihtolämpöisiä joka tarkoitta sitä etteivät ne pakene myöskään talvella kylmää vettä vaan ne sopeutuvat siihen. Suomen tunnetuimpia kaluja ovat ahven ja hauki. kalojen sydän on todella yksinkertainen sillä se sisältää vain eteisen ja kammion, yleensä muilla nisäkkäillän on ainakin kaksi kammiota ja kaksi eteistä. Kalat pystyy myös jakamaan rustokaloihin sekä luukaloihin. Kaikki suomessa elävät kalat ovat luukaloja. Hait ovat rustokaloja. Muista kaloista hait poikkeavat esimerkiksi siinä, että niillä on selkärangan sijasta rustoa joka ei siis ole luuta. Myöskään hain munasolut eivät lisäänny kutemalla vaan naarashain sisällä.
Kuva 1.
Sammakot
Myös sammakot ovat selkärankaisia eläimiä joka meinää sitä, että niillä on ainakin jonkinlainen selkäranka. Sammakot tykkäävät myös olla vedessä mutteivat ne ole kuitenkaan niin riippuvaisia vedestä kuin taas kalat ovat. Sammakot liikkuvat loikkien maalla ja vedessä tietenkin uiden. Suomessa elää vain muutama sammakko laji, mutta suurin ja varmasti tunnetuin niistä on rupikonna. Suomessa kaikki sammokka lajit ovat rauhotettuja. Sammakot horrostavat koko talven yli niinkuin esimerkiksi karhut, kuitenkin niissä on eroa sillä sammakko horrostaa vesistöjen pohjassa. Sammakot lisääntyvät kutemalla. Lisääntymiseen sammakot tarvitsevat vettä sillä siihen on hyvä kutea. Sammakon kudusta syntyy ensimmäisenä nuijapää. Sen jälkeen sille kehittyy jalat ja pikku hiljaa koko muu ruumiskin.
Kuva 2.
Matelijat
Kuten sammakot ja kalat ovat myös matelijat selkärankaisia. Matelijat elävät maalla. Niiedn iho on todella kuiva ja kova. Sammakon ihosta niiden iho eroaa siinä että sammokon iho on kostea ja todella ohut. Matelijat lisääntyvät munimalla. Yleensä läpimään maahan munituista munista kuoriutuu itsenäiseen elämään kypsiä matelioita. Matelijoita ovat käärmeet, liskot, kilpikonnat ja krokotiilit. Matelijat ovat vaihtolämpöisiä ja muun muassa siksi niitä on niin vähän suomessa. Sisilisko, rantakäärme ja kyykäärme ovat suomen tunnetuimpia matelijoita. Sisilisko on ihmiselle täysin vaaraton.
Kuva 3.
Linnut
Linnut ovistavat siivet, höyhenet ja yleisimmiten suuren nokan. Näiden tuntomerkkien vuoksi linnut tunnistetaan yleisesti todella nopeasti. Toinen asia onkin opetta kaikki lintu lajit sillä niitä on suomessakin varmaa 200. Koko maailmassa eri lintulajeja on noin 900 tuhatta joten lintu tieteilijäksi ei ole helppo ruveta. Linnut ovat todella hyviä lentämään ja hallitsevat kelin kun kelin. Niiden on helppo lentää sillä ne omistavat ontot luut ja todella tehokkaat keuhkot. Lintujen siipisulat kannattelevat niitä moitteettomasti ilmassa. Höyhenet myös suojaavat lintua kylmältä. Linnuilla on vain kaksi kehon osaa sillä kaikki eturaajat ovat kehittyneet siiviksi.
Kuva 4.
Hieman eri nisäkkäistä
Nisäkkäät ovat maailman kehittynein eläinrymä. Kaikki nisäkkäät ovat tasalämpöisiä niinkuin linnutkin. Niillä on myös todella tehokas hengitys ja vrenkioerto. Ne omaavat myös tavallista paremmat aistit ja niiden aivot antavat mahdollisuuden sopeutua uusin olosuhteisiin. He myös oppivat eri asioita muun muassa meiltä ihmisiltä. Nisäkkäät kehittyvät kohdussa esim koiranpennut. Poikasen synnyttyä sitä imetetään maidolla. Nisäkkäät ovat levinneet koko maailmalle. Kuitenkin tunnetuimpia nisäkkäitä on lepakot, petoeläimet, jyrsijät, sorkkaeläimet, valaat, kädelliset ja kavioeläimet.
Kuva 5.
Lyhyesti Kengurusta Ja Valaista
Kenguru Extra
Kengurut lisääntyvät naaraan pussissa. Pennut kiipeävät syntymän jälkeen pussiin. Poikanen tarttuu johonkin nisään joka pullistuu niin että se on kiinni poikasessa. Poikanen saattaa olla pussissa jopa 7 kuukautta. Poikanen imee pussista maitoa noin 1 vuoden ikään asti. Tällöin pussissa saattaa olla jo toinen poikanen. Kengurut syövät kasveja.
Kuva 6.
Valaat Extra
Kaikilla vesinisäkkäillä on virtaviivainen ruumis, evämäiset eturaajat, pyrstö ja takajalat jotka eivät esimerkiksi valailla näy kuin vain ihan hilkun verran. Kaikki valaat ovat myös tasalämpöisiä. Valailla on myös paksu rasvakerros joka auttaa niitä pärjäämään kylmemmissäkin vesistöissä. Valaat imettävät poikasiaan. Valas saa happea käymällä veden pinnalla. Se ottaa ilmaa niskassa olevasta pienestä reiästä (sieraimesta). Esimerkiksi sinivalaat syövät plaktonia jota ne saavat esimerkiksi meren pohjasta. Sinevalas on aivan valtavan kokoinen valas ja se voi kasvaa jopa 30 metrin mittaiseksi.
Kuva 7.
Selkärangattomia eläimiä
Taso 3.
Miten eläimiä luokitellaan
Kaikkien lajien yksilöt ovat normaalisti aikalailla samannäköisiä. Niillä on yleensä samanlainen rakenne ja väritys. Muun muassa nokkosperhoset on helposti tunnistatettavissa nokkosperhosiksi. Samaan lajiin kuuluvat eläimet tunnistavat toisensa todella helposti. Näin he voivat myös esimerkiksi pariutua ja näin myös tuottamaan uusia yksilöitä. Yhteen eläinrymään kuuluu aina monia lajeja. Tähän hyvänä esimerkkinä toimii muun muuassa se, että suomessakin on monia satoja eri lajeja perhosia ja silti ne kaikki kuuluvat samaan eläinryhmään. Kuitenkin eri eläinryhmiä voi yhdistää jonkun muun ryhmän kanssa yhdeksi isoksi ryhmäksi. Esimerkiksi kovakuoriaiset, perhoset ja sundenkorrennot jne. Jokainen eläinlaji kuuluu johonkin isoon ryhmään esimerkiksi sitruunaperhonen. Sitruunaperhonen kuuluu seuraaviin lajeijin: Eläin, selkärängatton eläin, niveljalkainen, hyönteinen, perhonen ja Nokkosperhonen joka on sen laji.
Kuva 1.
Miten selkärangatton eläin pystyy elämään.
Millään selkärangattomalla eläimelllä ei ole sisäistä tuki rankaa taikka minkään lasita selkärankaa. Selkärangattomilla eläimillä kuten ravulla tai simpukalla voi silti olla todella kova ulkokuori. Mikää vedessä elävä selkäranggaton ei tarvitse tukirakenteita taikka mitään muuta. Tämä johtuu siitä, että vesi kannattelee niitä. Yleensä selkärangattomilla eläimillä ei ole mitkään kummoiset aistit. Lisäksi niiden verenkierto- ja hengityselimistö ovat aikalailla huonosti kehittyneitä. Esimerkiksi korvameduusa on selkäranggaton ja tässä videossa sen näkee aika hyvin. Korvameduusa
Kuva 2.
Madot
Tiedätte varmasti, että madot ovat selkärangattomia eläimiä. Niitä kutsutaan yleisesti alkellisiksi eläimiksi. Madot eivät myöskään omista lainkaan päätä. Kehittyneillä eläimillä kuten ihmisellä taikka hyönteisillä on aivot ja ainakin jonkin laiset silmät. Madoilla on pehmäa ruumis ja se johtuu siitä ettei niillä ole minkään laisia jalkoja vaan ne mönkivät maassa. Tämä jotaa muun muassa siihen, että linnut voivat helposti napsia matoja päivä ruoakseen. Tämän takia madot elävät maan alla. Madot kuuluvat moneen eri pää jaksoon. Nivelmatoihin kuuluva kasteliero elää normaalisti maan alla siellä syöden erilaisia kuolleiden kasvien jäännöksiä. Toisaalta taas todella monet laakamatoihin kuuluvat madot elävät loisina toisessa eläimessä esim kaloissa kissoissa ja no miksei vaikka lehmissäkin. Elämä kosteassa maastossa on todella monelle madolle tyypillinen tapa elää.
Kuva 3.
Nilviäiset
Nilviäiset ovat matoja, mutta huomattavasti kehittyneempiä. Niillä on esimerkiksi silmät ja vahva suojaava kuori mitä taas madoilla ei ole. Ne syövät kasveja ihan niin kuin madotkin. Etanat, kotilot ja simpukat ovat kaikki nilviäisiä. Simpukoita tavataan myös Suomen rannikko vesistöissä ja sitä pidetään myös suurena herkkuna. Monissa merissä elää suuriä nilviäisiä kuten esimerkiksi mustekalat.
Kuva 4.
Hämähäkit ja kaikki hyönteis ryhmät
Hämähäkkejä ja hyönteisiä yhdistää se, että molemmilla osapuolilla on nivelikkäät jalat. Tähän samaan ryhmään kuulu hämähäkkien ja hyönteisten lisäksi muun muassa ayriäiset kuten esimerkiksi ravut. Hyönteisistä hämähäkin eroittaa kuitenkin se, että sillä on kahdeksan jalkaa ja muilla hyönteisillä taas 6. Hämähäkit ovat petoja ja siksi monella saattaa olla esimerkiksi hämähäkkifobia elä hämähäkkikammo. Hämähäkki saalistaa saaliinsa juoksemalla sen kiinni ja sen jälkeen sitomalla sen seittiinsä. Hämähäkkiä ei kannata ottaa käteen sillä ne osaavat kyllä. On olemassa myös myrkky hämiksiä, mutta niitä ei elä lainkaan suomessa.
Hyönteiset
Hyönteiset ovat maailman suurin eläinryhmä sillä niitä on lähes jokapuolella maapalloa. eniten niitä on kuitenkin sademetsissä kuten Amazonissa. Ne viihtyvät sadesmetsissä kosteuden ja lämmön takia.
Kaikki hyönteis ryhmät
Hyönteisiä yhdistävät seuraavat piirteet:
Miten eläimiä luokitellaan
Kaikkien lajien yksilöt ovat normaalisti aikalailla samannäköisiä. Niillä on yleensä samanlainen rakenne ja väritys. Muun muassa nokkosperhoset on helposti tunnistatettavissa nokkosperhosiksi. Samaan lajiin kuuluvat eläimet tunnistavat toisensa todella helposti. Näin he voivat myös esimerkiksi pariutua ja näin myös tuottamaan uusia yksilöitä. Yhteen eläinrymään kuuluu aina monia lajeja. Tähän hyvänä esimerkkinä toimii muun muuassa se, että suomessakin on monia satoja eri lajeja perhosia ja silti ne kaikki kuuluvat samaan eläinryhmään. Kuitenkin eri eläinryhmiä voi yhdistää jonkun muun ryhmän kanssa yhdeksi isoksi ryhmäksi. Esimerkiksi kovakuoriaiset, perhoset ja sundenkorrennot jne. Jokainen eläinlaji kuuluu johonkin isoon ryhmään esimerkiksi sitruunaperhonen. Sitruunaperhonen kuuluu seuraaviin lajeijin: Eläin, selkärängatton eläin, niveljalkainen, hyönteinen, perhonen ja Nokkosperhonen joka on sen laji.
Kuva 1.
Miten selkärangatton eläin pystyy elämään.
Millään selkärangattomalla eläimelllä ei ole sisäistä tuki rankaa taikka minkään lasita selkärankaa. Selkärangattomilla eläimillä kuten ravulla tai simpukalla voi silti olla todella kova ulkokuori. Mikää vedessä elävä selkäranggaton ei tarvitse tukirakenteita taikka mitään muuta. Tämä johtuu siitä, että vesi kannattelee niitä. Yleensä selkärangattomilla eläimillä ei ole mitkään kummoiset aistit. Lisäksi niiden verenkierto- ja hengityselimistö ovat aikalailla huonosti kehittyneitä. Esimerkiksi korvameduusa on selkäranggaton ja tässä videossa sen näkee aika hyvin. Korvameduusa
Kuva 2.
Madot
Tiedätte varmasti, että madot ovat selkärangattomia eläimiä. Niitä kutsutaan yleisesti alkellisiksi eläimiksi. Madot eivät myöskään omista lainkaan päätä. Kehittyneillä eläimillä kuten ihmisellä taikka hyönteisillä on aivot ja ainakin jonkin laiset silmät. Madoilla on pehmäa ruumis ja se johtuu siitä ettei niillä ole minkään laisia jalkoja vaan ne mönkivät maassa. Tämä jotaa muun muassa siihen, että linnut voivat helposti napsia matoja päivä ruoakseen. Tämän takia madot elävät maan alla. Madot kuuluvat moneen eri pää jaksoon. Nivelmatoihin kuuluva kasteliero elää normaalisti maan alla siellä syöden erilaisia kuolleiden kasvien jäännöksiä. Toisaalta taas todella monet laakamatoihin kuuluvat madot elävät loisina toisessa eläimessä esim kaloissa kissoissa ja no miksei vaikka lehmissäkin. Elämä kosteassa maastossa on todella monelle madolle tyypillinen tapa elää.
Kuva 3.
Nilviäiset
Nilviäiset ovat matoja, mutta huomattavasti kehittyneempiä. Niillä on esimerkiksi silmät ja vahva suojaava kuori mitä taas madoilla ei ole. Ne syövät kasveja ihan niin kuin madotkin. Etanat, kotilot ja simpukat ovat kaikki nilviäisiä. Simpukoita tavataan myös Suomen rannikko vesistöissä ja sitä pidetään myös suurena herkkuna. Monissa merissä elää suuriä nilviäisiä kuten esimerkiksi mustekalat.
Kuva 4.
Hämähäkit ja kaikki hyönteis ryhmät
Hämähäkkejä ja hyönteisiä yhdistää se, että molemmilla osapuolilla on nivelikkäät jalat. Tähän samaan ryhmään kuulu hämähäkkien ja hyönteisten lisäksi muun muassa ayriäiset kuten esimerkiksi ravut. Hyönteisistä hämähäkin eroittaa kuitenkin se, että sillä on kahdeksan jalkaa ja muilla hyönteisillä taas 6. Hämähäkit ovat petoja ja siksi monella saattaa olla esimerkiksi hämähäkkifobia elä hämähäkkikammo. Hämähäkki saalistaa saaliinsa juoksemalla sen kiinni ja sen jälkeen sitomalla sen seittiinsä. Hämähäkkiä ei kannata ottaa käteen sillä ne osaavat kyllä. On olemassa myös myrkky hämiksiä, mutta niitä ei elä lainkaan suomessa.
Hyönteiset
Hyönteiset ovat maailman suurin eläinryhmä sillä niitä on lähes jokapuolella maapalloa. eniten niitä on kuitenkin sademetsissä kuten Amazonissa. Ne viihtyvät sadesmetsissä kosteuden ja lämmön takia.
Kaikki hyönteis ryhmät
Hyönteisiä yhdistävät seuraavat piirteet:
1. kuusi jalkaa
2. kolme ruumiinosaa: etu-, keski- ja takaruumis
3. päässä useita silmiä
4. siivet
5. kova, tukeva kuori
6. muodonvaihdos muna-toukka-(kotelo)-aikuinen
7. vaihtolämpöisiä, kuten kaikki muutkin selkärangattomat eläimet
8. elävät erakkoina (poikkeuksena mehiläiset ja muurahaiset)
Tunnetuimpia hyönteisryhmiä ovat
1. perhoset
2. sudenkorennot
3. kovakuoriaiset
4. kärpäset
5. pistiäiset
2. kolme ruumiinosaa: etu-, keski- ja takaruumis
3. päässä useita silmiä
4. siivet
5. kova, tukeva kuori
6. muodonvaihdos muna-toukka-(kotelo)-aikuinen
7. vaihtolämpöisiä, kuten kaikki muutkin selkärangattomat eläimet
8. elävät erakkoina (poikkeuksena mehiläiset ja muurahaiset)
Tunnetuimpia hyönteisryhmiä ovat
1. perhoset
2. sudenkorennot
3. kovakuoriaiset
4. kärpäset
5. pistiäiset
Eliökunnan Pääryhmät
Taso 3.
Eliökunnan pääryhmistä
Eliökunta on yleensä 4 pääryhmästä koostuva. Nämä pääryhmät ovat bakteerit, sienet, kasvit ja eläimet. Tiedämme varmasti ainakin sen, että bakteereita ei voi nähdä. No miksi ne sitten ovat edes eliökuntaa jos emme edes nää niitä, kuitenkin esimerkiksi mahatauti tai kuume ovat molemmat bakteerin aiheuttamia tulehduksia, mutta vain kehossasi. Takaisin asiaan. Eliö kunnassa on myös selkärankaisia ja selkärangattomia. Selkärangattomia eläimia ovat muummoassa koralliriutat jossa elää levää ja alkeellisia kasveja. Nyt kaikista edellämainituista asioista hieman lisää.
Kuva 1.
Bakteerit
Bakteerit ovat osa eliökuntaa. Bakteerit ovat aivan tavattoman peiniä ja siksi niitä ei voi nähdä millään muulla kuin mikroskoopilla. Bakteerit ovat pieniä, mutta silti ne elävät. Bakteerit ovat yksi soluisia ja niitä on kaikkialla esim. maalla, ilmassa, ihollasi ja jopa kehosi sisällä. Osa bakteereista elää kuitenkin loisina ja hajoittajina. Bakteerit myös aiheittavat sauraksia. Sinullakin siellä ruudun toisella puolella on varmasti joskus ollut jonkinlainen kuume, yskä tai ihan sama vaikka mahakipu. Bakteerien lisääntyminen on todella yksinkertaista ja välillä jopa tosi nopeaa. Bakteerisolu voi jakautua jopa parin kymmenen minuutin välein. Esimerkiksi tunnissa olisi voinut yhdestä bakteerisolusta kehittyä jopa kaksikymmentä bakteerisolua.
Kuva 2.
Sienet
Myös sienet kuuluvat eliökuntaan. Sienet kuitenkin poikkeavat muista kasveista aikalailla ja veikkaan ettet sinä siellä sekoittaisi sientä esimerkiksi tulppaaniin tai ruusuun. Sienellä ei kuitenkaan ole mitää juuria, lehti taikka runkuoa vaan se koostuu sienirihmastosta. Sinellä eimyöskään ole yhteyttämiseen tarvittavia soluja vaan se joutuu elämään vain kasvintuottamalla energialla. Osa sienistä myös elää symbioosissa puiden kanssa ja osa taas hajoittaa tai tuhoaa kuolleita kasveja. Helttasienet eli punainen kärpässieni, ovat yleisesti tunnetuimpia sieniä. Sieniä on kuitenkin todella monenlaisia. Esimerkiksi käävät ovat sieniä.
Kuva 3.
Kasvisolu lyhyesti
Kasvit koostuvat myös todella monesta osasta eli ne eivat ole vain keppi ja lehtiä vaan joka osallaan on oma tarkoituksensa. Tässä erisolujen tehtävät:
1. soluseinä tukee solua
2. solukalvo valikoi aineita solun sisälle
3. solulimassa tapahtuu tärkeitä reaktioitasolunesterakkulaan
4. solu voi varastoida vettätuma on solun aivot
5. viherhiukkasissa tapahtuu yhtettäminen.
Kuva 4.
Kasvin rakenne
Kasvilla on muutama pääosa Nämä pääosat ovat nimeltään juuret, lehdet ja varsi. Kasvilla on aina juuri jolla se kiinnittää itsensä maahan. Varrella kasvi taas kivuaa maasta ylöspäin keräämään auringon valoa jota se tarvitsee yhteyttämiseen. Yhteyttäminen taas tapahtuu lehdissä. Kasvi tarvitsee yhteyttämiseen vettä ja tietysti hiilidioksidia eli siis kasvi valmistaa ilman hiilidioksidista ja vedestä auringon valon avulla sokeria ja happea. Kukkakasvien kukassa tapahtuu yleensä pölytyksen takia siemeniä ja siksi niitä kutsutaan myös siemen kasveiksi. Itiökasveissa ei taas ole ollenkaan kukkia vaan ne lissäntyvät yleensä itiöiden avulla.
Kuva 5.
Eläimet
Eläimet ovat niin sanotusti monisoluisia eliöitä eli ne pystyvät liikkumaan. Eläimet rakentuvat kasvien tapasesti myös soluista, mutta eläinsolussa ei ole soluseinää eikä myöskään viherhiukkasia. Eläimet taas lisääntyvät sukusolujen välityksellä eli siis siittiösolu hedelmöittää munasolun niinkuin me ihmiset tästä alkaa tietysti kehittyä uusi yksilö. Kuitenkin vaikka kaikki tämä on suosittu meille niin silti Eliökunnissa on lähes aina poikkeuksia, koska osa eläimistä voi lisääntyä esimerkiksi monistumalla. Hyviä esimerkkejä monistumisesta on muun muassa se, että pohjaan kiinnittynyt meduusa voi tehdä itsestään kopooita monistumalla. Monian lajien naarat voivat tehdä jälkeläisiä myös hedelmäittömistä munasoluista esimerkiksi kirvat. Eläinkunnassa on monia miljoonia erilajeja.
Kuva 6.
Hieman lisää alkueliöistä
Kaikki tedämme, että maapallolla elää sieniä kasveja eläimiä jne. mutta kaikki nämä ovat yksi soluisia eliöitä. Niitä on vaikea lajitella ja siksi niitä kutsutaankin helpommalla nimella "Alkueliöt". Alkueläimet eivät silti ole välttämättä mitenkään sukua toisillensa. Alkueliöitä on esimerkiksi mikroskooppisen pieniä sairauksia aiheuttavia eliöitä. Näitä ovat esimerkiksi malarialoiset ja ameba.
Kuva 7.
Virukset eivät kuulu eliökuntaan
Virukset eivät kuuklu millään lailla eliökuntaan. Eli ne eivät siis ole alkueliöitä, koska ne eivät pysty elämään olleenkaan itsenäistä elämää. Virukset ovat yleensä pienten solujen loisia. Virukset ovat todella pieniä ja siksi niitä mahtuu yhteen soluun monia satoja. Monet virukset myös sairastuttavat meitä. Esimerkiksi influenssavirus tunkeutuu soluihimme ja lisääntyy niissä aiheuttaen kuumetta ja nuhaa. Joinakin vuosina maapallollemme on levinnyt esimerkiksi sikainfluenssaa tai lintuinfluenssavirusta. Yleensä tälläiset Virukset saavat nimensä siitä kenenkä/minka elimistössä ne ovat kehittyneet. Virukset myös liviävät mm. lentokoneella maapallon toiselta poulelta maapallon toiselle puolelle jo todella pienessäkin ajassa.
Kuva 8.
Kaikkien kuvien alla on omat lähteensä.
Eliökunnan pääryhmistä
Eliökunta on yleensä 4 pääryhmästä koostuva. Nämä pääryhmät ovat bakteerit, sienet, kasvit ja eläimet. Tiedämme varmasti ainakin sen, että bakteereita ei voi nähdä. No miksi ne sitten ovat edes eliökuntaa jos emme edes nää niitä, kuitenkin esimerkiksi mahatauti tai kuume ovat molemmat bakteerin aiheuttamia tulehduksia, mutta vain kehossasi. Takaisin asiaan. Eliö kunnassa on myös selkärankaisia ja selkärangattomia. Selkärangattomia eläimia ovat muummoassa koralliriutat jossa elää levää ja alkeellisia kasveja. Nyt kaikista edellämainituista asioista hieman lisää.
Kuva 1.
Bakteerit
Bakteerit ovat osa eliökuntaa. Bakteerit ovat aivan tavattoman peiniä ja siksi niitä ei voi nähdä millään muulla kuin mikroskoopilla. Bakteerit ovat pieniä, mutta silti ne elävät. Bakteerit ovat yksi soluisia ja niitä on kaikkialla esim. maalla, ilmassa, ihollasi ja jopa kehosi sisällä. Osa bakteereista elää kuitenkin loisina ja hajoittajina. Bakteerit myös aiheittavat sauraksia. Sinullakin siellä ruudun toisella puolella on varmasti joskus ollut jonkinlainen kuume, yskä tai ihan sama vaikka mahakipu. Bakteerien lisääntyminen on todella yksinkertaista ja välillä jopa tosi nopeaa. Bakteerisolu voi jakautua jopa parin kymmenen minuutin välein. Esimerkiksi tunnissa olisi voinut yhdestä bakteerisolusta kehittyä jopa kaksikymmentä bakteerisolua.
Kuva 2.
Sienet
Myös sienet kuuluvat eliökuntaan. Sienet kuitenkin poikkeavat muista kasveista aikalailla ja veikkaan ettet sinä siellä sekoittaisi sientä esimerkiksi tulppaaniin tai ruusuun. Sienellä ei kuitenkaan ole mitää juuria, lehti taikka runkuoa vaan se koostuu sienirihmastosta. Sinellä eimyöskään ole yhteyttämiseen tarvittavia soluja vaan se joutuu elämään vain kasvintuottamalla energialla. Osa sienistä myös elää symbioosissa puiden kanssa ja osa taas hajoittaa tai tuhoaa kuolleita kasveja. Helttasienet eli punainen kärpässieni, ovat yleisesti tunnetuimpia sieniä. Sieniä on kuitenkin todella monenlaisia. Esimerkiksi käävät ovat sieniä.
Kuva 3.
Kasvisolu lyhyesti
Kasvit koostuvat myös todella monesta osasta eli ne eivat ole vain keppi ja lehtiä vaan joka osallaan on oma tarkoituksensa. Tässä erisolujen tehtävät:
1. soluseinä tukee solua
2. solukalvo valikoi aineita solun sisälle
3. solulimassa tapahtuu tärkeitä reaktioitasolunesterakkulaan
4. solu voi varastoida vettätuma on solun aivot
5. viherhiukkasissa tapahtuu yhtettäminen.
Kuva 4.
Kasvin rakenne
Kasvilla on muutama pääosa Nämä pääosat ovat nimeltään juuret, lehdet ja varsi. Kasvilla on aina juuri jolla se kiinnittää itsensä maahan. Varrella kasvi taas kivuaa maasta ylöspäin keräämään auringon valoa jota se tarvitsee yhteyttämiseen. Yhteyttäminen taas tapahtuu lehdissä. Kasvi tarvitsee yhteyttämiseen vettä ja tietysti hiilidioksidia eli siis kasvi valmistaa ilman hiilidioksidista ja vedestä auringon valon avulla sokeria ja happea. Kukkakasvien kukassa tapahtuu yleensä pölytyksen takia siemeniä ja siksi niitä kutsutaan myös siemen kasveiksi. Itiökasveissa ei taas ole ollenkaan kukkia vaan ne lissäntyvät yleensä itiöiden avulla.
Kuva 5.
Eläimet
Eläimet ovat niin sanotusti monisoluisia eliöitä eli ne pystyvät liikkumaan. Eläimet rakentuvat kasvien tapasesti myös soluista, mutta eläinsolussa ei ole soluseinää eikä myöskään viherhiukkasia. Eläimet taas lisääntyvät sukusolujen välityksellä eli siis siittiösolu hedelmöittää munasolun niinkuin me ihmiset tästä alkaa tietysti kehittyä uusi yksilö. Kuitenkin vaikka kaikki tämä on suosittu meille niin silti Eliökunnissa on lähes aina poikkeuksia, koska osa eläimistä voi lisääntyä esimerkiksi monistumalla. Hyviä esimerkkejä monistumisesta on muun muassa se, että pohjaan kiinnittynyt meduusa voi tehdä itsestään kopooita monistumalla. Monian lajien naarat voivat tehdä jälkeläisiä myös hedelmäittömistä munasoluista esimerkiksi kirvat. Eläinkunnassa on monia miljoonia erilajeja.
Kuva 6.
Hieman lisää alkueliöistä
Kaikki tedämme, että maapallolla elää sieniä kasveja eläimiä jne. mutta kaikki nämä ovat yksi soluisia eliöitä. Niitä on vaikea lajitella ja siksi niitä kutsutaankin helpommalla nimella "Alkueliöt". Alkueläimet eivät silti ole välttämättä mitenkään sukua toisillensa. Alkueliöitä on esimerkiksi mikroskooppisen pieniä sairauksia aiheuttavia eliöitä. Näitä ovat esimerkiksi malarialoiset ja ameba.
Kuva 7.
Virukset eivät kuulu eliökuntaan
Virukset eivät kuuklu millään lailla eliökuntaan. Eli ne eivät siis ole alkueliöitä, koska ne eivät pysty elämään olleenkaan itsenäistä elämää. Virukset ovat yleensä pienten solujen loisia. Virukset ovat todella pieniä ja siksi niitä mahtuu yhteen soluun monia satoja. Monet virukset myös sairastuttavat meitä. Esimerkiksi influenssavirus tunkeutuu soluihimme ja lisääntyy niissä aiheuttaen kuumetta ja nuhaa. Joinakin vuosina maapallollemme on levinnyt esimerkiksi sikainfluenssaa tai lintuinfluenssavirusta. Yleensä tälläiset Virukset saavat nimensä siitä kenenkä/minka elimistössä ne ovat kehittyneet. Virukset myös liviävät mm. lentokoneella maapallon toiselta poulelta maapallon toiselle puolelle jo todella pienessäkin ajassa.
Kuva 8.
Kaikkien kuvien alla on omat lähteensä.