NOKKAHUILU!

Nokkahuilu on puupuhallinsoitin,jossa soittaja puhaltaa erityiseen suukappaleeseen eli nokkaan.Nokkahuiluja valmistetaan sekä puusta että muovista useita eri kokoja.

HISTORIA

Nokkahuilun syntyaikaa ei tiedetä,mutta se kehitettiin nykymuotoonsa 1600-ja 1700-lukujen vaihteessa.Soitin arvostettiin sen suloisen äänen vuoksi ja se nousi tärkeäksi renessanssin ja doroken aikana.1800-luvun alkeassa nookahuilun oli enää harrastelijoiden soitin eikä se enää kuulunut orkestereihin. Nokkahuilut otettiin uudelleen käyttöön 1900-luvulla. Nykyään nokkahuilun pidetään useinlasten soittimina, mutta maailmalla on useita ammattilaismuusikoita, jotka hyödyntävät nokkahuilua sen koko skaalalla.

RAKENNE,TOIMINTA, ÄÄNI

Soittimen nokkamainen suukappale ohjaa puhalletun ilman äänen korkeutta säädetään peittämällä sormella soittimen varressa olevia aukkoja. Nokkahuiluja valmistetaan 22 eri kokoa, joista yleisimmin käytössa on nelisen kokoa.Nokkahuilun ääni on kirkas ja pehmeä, mikä johtuu osaksi yläsävelsarjojen heikoudesta.

Nokkahuilun pitää antaa myös kuivua siihen soiton aikana kerääntyneestä kosteudesta.