MIKROEVOLUUTIO PERUSTUU MUUNTELUUN, LUONNONVALINTAAN JA SATTUMAAN 

• Evoluutiolla tarkoitetaan luonnonilmiötä, jonka mukaan lajin rakenne ja elämäntapa ovat muuttuneet ja jatkuvasti muuttuvat siten, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan.

• Samaan lajiin kuuluvat yksilöt muistuttavat toisiaan ja voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

• Lajien yksilöt eroavat silti perimältään toisistaan. Tätä erilaisuutta kutsutaan lajin sisäiseksi muunteluksi.

• Kaikki eliölajin yksilöiden väliset erot eivät johdu perimästä, vaan osa muuntelusta ympäristön aiheuttamaa muovautumismuuntelua.

• Muovautumismuuntelu on etenkin kasveilla yleistä ja voi antaa lajille joustavuutta mukautua uusiin olosuhteisiin.

• Luonnossa lajit elävät populaatioina. Populaatio on tietyllä alueella tiettynä aikana elävä joukko saman lajin yksilöitä.

• Saman populaation yksilöt, joilla keskenään hieman erilainen perimä, muodostavat populaation alleelivaraston.

• Sukupolvien ketjussa populaation eri geenimuotojen eli alleelien runsaussuhteet muuttuvat, kun luonnonvalinta suosii jotakin yksilöä toisen kustannuksella.

• Valintapainetta voivat aiheuttaa esimerkiksi ilmastonmuutos tai jonkin uuden lajin leviäminen alueelle. 

https://www.youtube.com/watch?v=NPc25pbM95c

• Ympäristöön parhaiten sopeutuneet eli kelpoisimmat yksilöt lisääntyvät tehokkaasti ja niiden kantamat alleelit siirtyvät näiden yksilöiden jälkeläisille, ja siten nämä alleelit yleistyvät populaation alleelivarastossa. 
• Usein ensiksi saman lajin yksilöt alkavat eristäytyä toisistaan osapopulaatioiksi. Tätä kutsutaan mikroevoluutioksi, mikä tarkoittaa yleensä samaan kuuluvien toisistaan poikkeavien populaatioiden kehittymistä eli alalajien kehittymistä. Alalajeja kutsutaan eläimillä roduiksi ja kasveilla lajikkeiksi.

• Makroevoluutio tarkoittaa uusien lajien kehittymistä, kun osapopulaation yksilöt eivät enää kykene lisääntymään alkuperäisen populaation kanss ja on tapahtunut lajiutuminen.

• Koevoluutio tarkoittaa kahden tai useammin lajin toisistaan riippuvaista evoluutiota.

EVOLUUTIOTA OHJAAVAT LUONNONVALINTA, SEKSUAALIVALINTA, SATTUMA JA GEENIVIRRAN ESTYMINEN

• Luonnonvalinta voi toimia kolmella eri tavalla:
  • Vakaissa oloissa valinta on usein tasapainottavaa.
  • Ympäristöolojen muuttuessa yhteen suuntaan myös valinta on usein suuntaavaa, jolloin populaatiossa yleistyvät toisen ääripään fenotyypit.
  • Jos populaation eri osiin kohdistuu erilainen valintapaine, puhutaan hajottavasta valinnasta. 

• Luonnonvalinnan lisäksi eläimillä esiintyy seksuaalivalintaa, jossa perinnölliset ominaisuudet voivat vaikuttaa lisääntymismenestykseen.
  • Useimmiten naaras valitsee pariutumiskumppanin koiraan koon, värityksen tai erilaisten ääntelyiden perusteella.
  • Esimerkiksi riikinkukkokoiraan upea pyrstö haittaa liikkumista, mutta naaraat parittelevat sellaisen koiraan kanssa, jolla on komea pyrstö. 

• Populaatioihin voi kohdistua myös ristikkäistä valintapainetta. Esimerkiksi gepardin pitkät jalat nopeuttavat juoksemista, mutta lisäävät myös murtumariskiä.

• Sattumakin toimii usein evoluution ohjaajana. Sattuman aiheuttamaa toisten alleelien äkillistä yleistymistä tai harvinaistumista kutsutaan satunnaiseksi tai geneettiseksi ajautumiseksi.
  • Esimerkkejä satunnaisajautumisesta ovat:
    • Perustajanvaikutus: esim. suomalaiset ovat geeniperimältään lähisukulaisia, koska olemme noin 400 tänne sattumalta tulleen perustajajäsenen jälkeläisiä 
    • Pullonkaulailmiö: esim. Suomen nykyinen hirvikanta on piikkisarvista tyyppiä.