Tarinat

Pahuuden hyökkäys

Olipa kerran salainen autiomaa jossa ei käyty pahuuden taistelun jälkeen.Kaikki pelkäsivät että pahuus asuisi edelleen tuossa autiomaassa.Ennen pahuutta autiomaassa oli paljon hienoja puroja,vuoria,mutta pahikset meinaavat tuhota koko autiomaan ja löytää
 MestariWu:n maagisten loitsukirjan.
Loitsukirja on tarkoitettu tuhoamaan pahikset ja lääkitsemään muita,mutta kirjaa voi myös käyttää maailman tuhoamiseen.Vanhassa kylässä asui velho kansa jossa oli tuo maaginen Mestari Wu.Hän oli kansan johtaja ja aika rikas mutta surullinen koska oli menettänyt autiomaan noille pahoille hirviöille. Wu oli lähettänyt tarkkailijoita tutkimaan autiomaata mutta he eivät ole palanneet ikinä.
Mestari Wu:n oli aika tehdä jotain asialle,mutta velhot eivät olleet tehnyt yhtään taikaa ainakaan onnistuneesti.Joten Wu käski kaikkien harjoitella tulevaan taisteluun joten seppä alkoi tehdä varusteita tulevaan sotaan ja velhot loitsuja.
He käyttivät kaksi vuotta harjoitellessaan, koska tulen ja salaman heittäminen ei ollut helppoa.
Vihdoin koitti tuo päivä kun kaikki oli täydellistä sotaan oli enää leirin pakkaaminen ja suunnitelman viimeistely.Matka sai alkaa ja velhot ja Wu lähtivät kohti tulevaa sotaa.Matkalla he huomasivat tarkkailijat jotka hän oli lähettänyt,mutta he olivat jo kuolleita mikä oli surun asia.
Joukko oli melkein perillä ja kertasivat vielä suunitelman mennä mahdollisimman hiljaa. Kun Wu oli nähnyt kylän häneltä pääsi pari kyyneltä, koska pyhä autiomaa oli tuhottu! Velhot muistuttivat että voisimme saada kylän ennalleen jos Wu saisi tuon maagisen kirjan.Velhot ja Wu hiipivät pahuuden linnan taakse ja katsomaan paikkaa livahtaa sisään. Kesti vain hetki kun velho nimeltään Tommi löysi heikonkohdan jonka voisi rikkoa pienellä ja hiljaisella loitsulla joten Tommi teki tuon loitsun ja koko ryhmä pääsi sisään linnaan.
-Mikä näistä holveista viepi kirjan luo. Tommi kysyi.
:Wu vastasi. Kolmas ovi oikealla.
Ja niin ryhmä meni hiljaa katsommaan tuota ovea ja siellä se kirja oli, mutta se huone oli täytetty tapppavilla ansoilla.
Ryhmä mietti hetken miten pääsisi ansojen ohi. Jokainen oli miettinyt oman idean ja saivat kokeilla niitä, mutta kun melkein kaikkien ideat olivat kokeiltu ilman tulosta niin perillä oleva Tommi keksi jos sähköittäisimme ansoja niin paljon että ne menisi rikki ja niin tehtiin.
Jonkun ajan päästä osat ansoista oli jo kärvennetty poroksi.Kun kaikki ansat olivat tomua niin Wu pääsi hakemaan kirjaa, mutta samalla pahikset olivat tulleet sisälle ja huomasivat ryhmän ja hyökkäsivät velhojen kimppuun samlla kun Wu haki kirjaa.Velhot olivat alakynnessä, koska joitain velhoja oli osunut pahuuden voima ja he olivat koomassa.Kun Wu huomasi miten velhot kärsivät Wu juoksi kirjan luo ja otti sen  ja sanoi näin.
-Pahuus lopettamuus ja koko paahuden kansa suli yhdeksi kirkkaaksi tähdeksi.
Sen jälkeen hän lääkitsi koko kansan.Kesti vuosia kunnes autiomaa oli ennallaan ja turvallinen.



Maahisen Matka

Olipa kerran Mr Maahinen, joka oli tuttuun tapaan omassa talossa. Maahiselle tuli hirveä jano. Niinpä Maahinen lähti keittiöön tekemään marjamehua. Kun hän tuli keittiöstä hän huomasi, että puut olivat lopussa, koska oli käyttänyt kaiken puun puutöihin,takkaan ja taikasauvoihin.

Maahinen ei olisi jaksanut lähteä puunhakuun, mutta puuta tarvittaisiin nyt, koska oli keskitalvi ja pirtti oli todella kylmä. Niinpä Maahinen otti kirveen ja korin puita varten ja lähti matkaan. Maahinen oli jo puoli matkalla, kunnes hän huomasi timanttipuun mikä oli koko metsän arvokkain puu.

Maahinen juoksi puun luokse ja otti kirveestä kahdella kädellä ja alkoi lyömään puuta. Samalla, kun Maahinen hakkoi puuta pesukarhu huomasi Maahisen taikasauvan ja otti sen. Maahinen oli kerennyt saada puun pilkottua ja laittoi puunpalaset koriin ja lähti kohti kotia. Matkalla hän huomasi, että
taikasauva oli hävinnyt. Maahinen hätäntyi ja lähti takaisin tapahtumapaikalle.

Kun Maahinen oli paikalla
hän huomasi pesukarhun, joka riuhtoi sauvan kanssa. Maahinen ehdotti näin
-Kävisikö viisi timanttipuun palasta taikasauvaan? Ehdotti Maahinen,
Pesukarhu mietti pitkään, mutta suostui lopussa. Maahinen sai sauvan takaisin ja lähti iloisena takaisin pirttiin ja laittoi takan palamaan. THE END

Oton pelko

Olipa kerran Otto, joka pelkäsi lentokoneessa oloa, koska hän pelkäsi, että kone putoaisi ja rikkoutuisi tuusan nuuskaksi. Oton äiti lupasi, että he eivät lähde mihinkään reissuun, kunnes Oton pelko olisi poissa. Aamulla Otto heräsi iloisesti sängystä, koska Otto oli nukkunut hyvin. Otto käveli sinisissä aamutossuissa ja harmaassa aamutakissa aamupalalle. Otto söi puuroa ja leipää ja juomiseksi oli maitoa. Kun Otto lähti virkeänä kouluun, hän näki ilmassa lentokoneen se lenti hienosti sinisellä taivaalla, mutta hän muisti että hänen kaveri oli lentokoneessa ja lentokoneen siipi syttyi palamaan. Otto näki joka yö painajaista kaverista, joka tippui koneen mukana.

Kun Otto alkoi olla koulun ovilla, hän näki opettajan menevän opettajan huoneeseen. Otto meni ovelle kuuntelemaan mikä oli meneillään? Kun hän oli ovella, hän kuuli, että opettajat järjestävät matkan kaikille oppilaille, joka pitäisi kulkea lentokoneella. Otto kauhistui pelosta ja juoksi kotiin kertomaan äidille koulun lentoretkestä. Kun Otto oli kotona, hän kertoi, että ei haluaisi lähteä mukaan lentoretkelle. Äiti mietti mitä voisi tehdä asialle. Kun hän oli miettinyt, hän kertoi Otolle mitä hän tuumi.
-Mene vain mukaan. Siellä olisi todella hauskaa, sanoi äiti.
Otto tuumi hetken ja mietti hienoja vuoria mitkeä hän oli haaveillut näkevänsä. Otto sanoi: -Voisi se ollakin hauskaa.

Oli ilta ja Oton nukkuma-aika. Otto nukahti todella nopeasti, koska hän mietti huomista retkeä.
Aamulla Otto heräsi todella iso pelko mielessä. Otto lähti kouluun iso matkalaukku kädessä ja, kun Otto oli koululla pihassa oli monta linjabussia. Otto meni yhteen ja meni istumaan parhaan kaverin viereen. Linjabussi kuljetti Ottoa ja sen luokkaa ja kun he olivat perillä opettaja antoi kaikille passit koska muuten he eivät olisi saanet nousta ilmaan. Ottoa pelotti paljon mutta Otto rohkeni matkalla koneeseen. Kun Otto kerkesi nousta koneeseen häntä alkoi peloittaa mutta oli liian myöhäistä nousta koneesta sillä he olivat jo ilmassa. Otto kurkisti ulos ja huomasi miten kauniilta pilvet näytti. Otto oli unohtanut tyystin pelkonsa hän nauroi koko matkan. LOPPU.