Poissaolijan tehtävä 18.1
Essee ensimmäinen sortokausi (1899-1905), toimeenpiteet Suomen ja Venäjän näkökulmasta
Ensimmäinen sortokausi oli ajanjakso (1899-1905), jolloin Venäjä alkoi tiukentamaan otettaan Suomeen uuden kenraalikuvernöörin Nikolai Bobrikovin astuessa 1898 virkaan. Hän aloitti venäläistämisohjelmat. Ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899 helmikuun manifestin julistuksella. Sen mukaan lait, joilla oli merkitystä Venäjällä, säädettäisiin Venäjällä. 1900-luvulla puolestaan venäjän kielestä tuli ylempien virastojen kieli, joka heikensi suomalaisten asemaa kielen takia. Asevelvollisuuslakikin pakotti suomalaiset armeijaan.
Suomalaiset menettivät sortokaudella asemaansa niin hallinnollisesti kuin kansallisesti. Suomea yritettiin venäläistämään. Ennen kaikkea Suomi menetti autonomian asemansa, jossa se oli saanut päättää hyvin paljon valtion asioista, vaikka keisari olikin ylin johtaja. Sortokaudella autonomisia oikeuksia otettiin pois. Suomessa heräsikin pelkoja Suomen täydellisestä venäläistämisestä.
Venäläisille sortokausi taas oli yhdentämispolitiikkaa, haluttiin saada Venäjä tiiviimmäksi valtioksi. Tätä pyrittiin tehdä lainsäädännön avuin. Venäjä halusi turvata alueensa, koska se pelkäsi autonomisen aseman irroittavan Suomen Venäjästä. Lisäksi hallitsija muuttui, kun Nikolai Bobrikov sai lopulta vallan haltuunsa ja pääsi diktaattoriksi. Armeijan merkitys oli tärkeä Venäjälle.
Autonomian menetys oli kova isku varsinkin osalle suomalaisista, minkä seurauksena syntyikin vastarintaa. Perustuslailliset kannattivat passiivista vastarintaa Venäjän lakeja vastaan Suomen lakien puolesta mutta osa ryhtyi kuitenkin aktiivisteiksi eli aloittivat väkivalloin puolustamaan Suomen lakeja ja kapinoimaan Venäjän lakeja kohtaan. Aktivistit suunnitttelivat esimerkiksi Bobrikovin murhaa mutta Eugen Schauman oli nopeampi kuin he. Osa ei halunnut kuitenkaan puuttua Venäjän lakimuutoksiin lainkaan, he olivat ns. myötyväisiä.
Suomi kärsi esimerkiksi Venäjän lisäämästä sensuuristakin, jolla pyrittiin estämään Suomen vastalauseita. Silti vastarinta kapinoi ja esimerkiksi taiteen kautta nationalismi eli kansallisaate voimistui Suomessa. Taidesuuntauksia kuten kansallisromantiikka syntyi.
Sortokausi päättyi vuonna 1905, koska Venäjän hävittyä sodan Japanille alkoi lakkoaallot, jotka levisivät Suomeen asti. Marraskuunmanifesti peruutti uudistusohjelmat ja Suomi sai takaisin oikeuksiaan. Suomelle tämä oli hyvä asia, eduskunta syntyi esimerkiksi pian tämän jälkeen. Venäjä puolestaan ei onnistunut tavoitteissaan, joita Bobrikov yritti toteuttaa; uusi hallitsija määräsi takaisin aikaisemman valtiopäiväjärjestyksen ja senaatin, diktatuuri loppui.
Suomalaiset menettivät sortokaudella asemaansa niin hallinnollisesti kuin kansallisesti. Suomea yritettiin venäläistämään. Ennen kaikkea Suomi menetti autonomian asemansa, jossa se oli saanut päättää hyvin paljon valtion asioista, vaikka keisari olikin ylin johtaja. Sortokaudella autonomisia oikeuksia otettiin pois. Suomessa heräsikin pelkoja Suomen täydellisestä venäläistämisestä.
Venäläisille sortokausi taas oli yhdentämispolitiikkaa, haluttiin saada Venäjä tiiviimmäksi valtioksi. Tätä pyrittiin tehdä lainsäädännön avuin. Venäjä halusi turvata alueensa, koska se pelkäsi autonomisen aseman irroittavan Suomen Venäjästä. Lisäksi hallitsija muuttui, kun Nikolai Bobrikov sai lopulta vallan haltuunsa ja pääsi diktaattoriksi. Armeijan merkitys oli tärkeä Venäjälle.
Autonomian menetys oli kova isku varsinkin osalle suomalaisista, minkä seurauksena syntyikin vastarintaa. Perustuslailliset kannattivat passiivista vastarintaa Venäjän lakeja vastaan Suomen lakien puolesta mutta osa ryhtyi kuitenkin aktiivisteiksi eli aloittivat väkivalloin puolustamaan Suomen lakeja ja kapinoimaan Venäjän lakeja kohtaan. Aktivistit suunnitttelivat esimerkiksi Bobrikovin murhaa mutta Eugen Schauman oli nopeampi kuin he. Osa ei halunnut kuitenkaan puuttua Venäjän lakimuutoksiin lainkaan, he olivat ns. myötyväisiä.
Suomi kärsi esimerkiksi Venäjän lisäämästä sensuuristakin, jolla pyrittiin estämään Suomen vastalauseita. Silti vastarinta kapinoi ja esimerkiksi taiteen kautta nationalismi eli kansallisaate voimistui Suomessa. Taidesuuntauksia kuten kansallisromantiikka syntyi.
Sortokausi päättyi vuonna 1905, koska Venäjän hävittyä sodan Japanille alkoi lakkoaallot, jotka levisivät Suomeen asti. Marraskuunmanifesti peruutti uudistusohjelmat ja Suomi sai takaisin oikeuksiaan. Suomelle tämä oli hyvä asia, eduskunta syntyi esimerkiksi pian tämän jälkeen. Venäjä puolestaan ei onnistunut tavoitteissaan, joita Bobrikov yritti toteuttaa; uusi hallitsija määräsi takaisin aikaisemman valtiopäiväjärjestyksen ja senaatin, diktatuuri loppui.
2 kommenttia
Suunnitelma "vaaran vuosista" v. 1944-1948.
Tapahtumat ja nimiryksen todenperäisyys
vaaran vuodet = Suomen pelättiin muuttuvan kommunistiseksi Neuvostoliiton valloituksen tai kommunistisen vallankumouksen kautta
NL:llä hallitseva asema valvontakomissíossa, joka valvoi Suomen toimintaa.
Suomella oli epävarmuus politiikassa sodan jälkeen. Hallitus uudistettiin NL:n käskystä, vanhat poliitikot pois.
Kommunistisen puolueen kannatus kasvoi, samoin Suomen kansan demokraattien liitto.
Hallitus muuttui kommunistivoittoiseksi vuonna 1946 -> herättää pelkoa muissa puolueissa
Kommunistit saa valtaan VALPO:n.
Presidentti Paasikivi pelasti suhteet NL:n kuuluisan puheen kautta ja samalla puolustaa Suomea.
Pariisin rauhan sopimus kirjoitetaan vuonna 1947
YYA-sopimus NL:n kanssa, väljempi kuin muilla mailla Paasikiven ansiośta.
Vaara kasvaa vuonna 1948 YYA-neuvotteluissa kun NL kehottaa Suomen kommunisteja toimimaan muualla Euroopassa tapahtui vallankumouksia mutta Suomi pelastui, koska huhut vallankaappauksesta voimistui ja Paasikivi reagoi tilanteeseen hälytystilalla. Eduskunta kuitenkin allekirjoitti sopimuksen, eikä vallankumousta lopulta tapahtunut.
Kommunistit eivät saaneet hallituspaikkoja vuonna 1948 kesän vaaleissa -> lakkoiluja, mutta lakkoliike epäonnistuu, kommunistit voitettu. Vaaran vuodet päättyy
Nimitys pitää paikkansa, koska pelko kommunismista ei ollut turhaa, vaaran tilanteita riitti ja vallankumous oli hilkulla. Suomen hallitus oli myös kommunistipainoitteinen mutta SKDL ei ollut mukana valloituspyrkimyksissä, se paljasti Kommunistipuolueen toiminnan suunnittelut. Paasikiven toiminta oli pelastus niiin sisä- kuin ulkopoliittisesti. Toisaalta kommunisteilla ei ollut organisaatiota, jolla vallata hallinto. Myös vallankumouksen todeperäisyyttä ei tiedetä, olisiko vallankumous tapahtunut, jos YYA sopimus ei olisi toteutunutkaan.
vaaran vuodet = Suomen pelättiin muuttuvan kommunistiseksi Neuvostoliiton valloituksen tai kommunistisen vallankumouksen kautta
NL:llä hallitseva asema valvontakomissíossa, joka valvoi Suomen toimintaa.
Suomella oli epävarmuus politiikassa sodan jälkeen. Hallitus uudistettiin NL:n käskystä, vanhat poliitikot pois.
Kommunistisen puolueen kannatus kasvoi, samoin Suomen kansan demokraattien liitto.
Hallitus muuttui kommunistivoittoiseksi vuonna 1946 -> herättää pelkoa muissa puolueissa
Kommunistit saa valtaan VALPO:n.
Presidentti Paasikivi pelasti suhteet NL:n kuuluisan puheen kautta ja samalla puolustaa Suomea.
Pariisin rauhan sopimus kirjoitetaan vuonna 1947
YYA-sopimus NL:n kanssa, väljempi kuin muilla mailla Paasikiven ansiośta.
Vaara kasvaa vuonna 1948 YYA-neuvotteluissa kun NL kehottaa Suomen kommunisteja toimimaan muualla Euroopassa tapahtui vallankumouksia mutta Suomi pelastui, koska huhut vallankaappauksesta voimistui ja Paasikivi reagoi tilanteeseen hälytystilalla. Eduskunta kuitenkin allekirjoitti sopimuksen, eikä vallankumousta lopulta tapahtunut.
Kommunistit eivät saaneet hallituspaikkoja vuonna 1948 kesän vaaleissa -> lakkoiluja, mutta lakkoliike epäonnistuu, kommunistit voitettu. Vaaran vuodet päättyy
Nimitys pitää paikkansa, koska pelko kommunismista ei ollut turhaa, vaaran tilanteita riitti ja vallankumous oli hilkulla. Suomen hallitus oli myös kommunistipainoitteinen mutta SKDL ei ollut mukana valloituspyrkimyksissä, se paljasti Kommunistipuolueen toiminnan suunnittelut. Paasikiven toiminta oli pelastus niiin sisä- kuin ulkopoliittisesti. Toisaalta kommunisteilla ei ollut organisaatiota, jolla vallata hallinto. Myös vallankumouksen todeperäisyyttä ei tiedetä, olisiko vallankumous tapahtunut, jos YYA sopimus ei olisi toteutunutkaan.