Brittiläinen imperiumi oli suurvalta ja koska tilanne haluttiin pitää sellaisena, britit tiukensivat otettaan siirtokunnistaan ja rajoittivat ihmisten elämää. Kaupan rajoitukset aiheuttivat laman ja ihmisten olot kurjenivat entisestään, kun emämaa kiristi verotusta ja asetti muita taloudellisia rasitteita. Tämä kaikki aiheutti suurta tyytymättömyyttä.

Siirtokunnat alkoivat yhdessä vastustaa emämaa Iso-Britanniaa. Mm. emämaahan kohdistuva kauppaboikotti ja virkamiehiä piinaava Sons of Liberty-järjestö vaikuttivat siihen, että esimerkiksi kohtuuton leimaverolaki kumottiin.

Siirtokuntien vastustus aiheutti kuitenkin sen, että britit lähettivät sotilaitaan Pohjois-Amerikkaan valvomaan järjestystä. Tämä sai jälleen aikaan kapinaa, joka tuotti myös kuolonuhreja. Siksi tapahtumaa kutsutaan Bostonin verilöylyksi. Seurauksena Iso-Britannia kumosi paria lakia lukuunottamatta kaikki vuonna 1766 tyytymättömyyttä aiheuttaneet lait.

Jäljelle jääneet lait ja vuosien mittaan kasvanut vastustus emämaata kohtaan johti kahteen siirtokuntien itsenäisyyttä käsitteleviin kongressiin. Kaikki siirtokuntien asukkaat eivät puoltaneet itsenäisyyttä, mutta loppujen lopuksi itsenäisyyttä ajavat komiteat saivat niin paljon kannatusta, että vallalla olleet rakenteet alkoivat murentua. Emämaan parlamentin enemmistö kannatti edelleen tiukkaa linjaa Pohjois-Amerikassa ja lähettikin lisää sotilaita siirtokuntiin.

Kaikki tämä lietsoi sotaa ja taisteluja käytiinkin ympäri siirtokuntia. Yksi henkilö sai näissä vapaussodissa erityistä huomiota: virginialainen maanviljelijä George Washington. Hän päätyikin 4.7.1776 tehdyn itsenäisyysjulistuksen jälkeen Yhdysvaltojen ensimmäiseksi presidentiksi.