Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elollisen luonnon monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuus on myös ihmisen kannalta tärkeää, koska tarvitsemme monien lajien apua maapallomme huolehtimisessa. Esimerkiksi hajottajat auttavat kasveja muuttamalla kuolleet lehdet mullaksi ja ravinteiksi. Kasvit puolestaan tuottavat happea yhteyttämällä ja tarjoavat ravintoa ihmisille ja eläimille. Petoeläimet saalistavat toisia eläimiä ravinnoksi. Kaikki eliöt ja kasvit tarvitsevat siis toisiaan. 

Kun luonnon monimuotoisuus on hyvä ja eri lajeja paljon, on myös jokaiseen tehtävään useampi tekijä. Esimerkiksi hajottajalajeja on monia, joten hajottaminen ei riipu yhdestä lajista. Näin luonnon kiertokulku säilyy, vaikka jokin laji siirtyisikin toiselle alueelle tai kuolisi sukupuuttoon. Jos lajeja on vain vähän, kiertokulku on vaarassa, koska se riippuu vain yhden tai muutaman lajin selviytymisestä. Luonnon kiertokulussa jokaista osaa tarvitaan eikä se voi toimia, jos yksi osa puuttuu kokonaan. 

Uhanalaisuus ja lajien kuoleminen sukupuuttoon on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Sille, miksi eri lajit muuttuvat uhanlaisiksi, on olemassa monia syitä. Yleisimpiä uhanalaisuuden syitä ovat metsien muutokset, esimerkiksi lahopuun väheneminen. Toiseksi yleisin syy uhanalaisuuteen on esimerkiksi se, että niityille ja rannoille kasvaa liikaa kasveja. Erityisesti saimaannorpilla sekä tunturilajeilla uhanalaistumiseen vaikuttaa jo nyt ilmastonmuutos. 

Kaikkien lajien uhanalaisuustarkastelussa käytetään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tekemiä uhanalaisuuden kriteerejä. Uhanalaiset lajit luetteloidaan Punaiseen listaan. Punaisesta listasta löytyvät esimerkiksi saimaannorppa ja naali. 

Uhanalaisuuden arvion avulla tiedetään, millä lajeilla menee hyvin ja millä huonosti sekä mistä syystä. Arvioinnista on apua lajien ja niiden elinympäristöjen suojelun suunnittelussa. Lajeja voidaan auttaa selviytymään esimerkiksi auttamalla lajeja pesiytymisessä, rajoittamalla metsästystä ja kalastusta sekä lahjoittamalla rahaa. Suomen lajien uhanalaisuutta arvioidaan vähintään kymmenen vuoden välein. Uhanalaisia lajeja näet alla olevassa kuvassa.