- Vihdoinkin täällä, tuumaa opettaja, kun yhteysalus Tiira tömähtää Rankin saaren laiturin kumipehmusteisiin. Olimme 4A-luokassa suunnitelleet leirikoulua Rankkiin jo toista vuotta. Tänään retkemme vihdoin alkaa. Luokkamme oppilaat ryntäävät laiturilta rannalle riemuissaan kuin lehmälauma päästyään pitkän talven jälkeen taas kesälaitumille. Reput ja makuupussit lennähtävät epämääräiseen röykkiöön rantahiekalle. Opettajalla on täysi työ saada porukka kuuntelemaan ohjeita. - Selvä, selvä, tutustutaan ensin saareen ja etsitään vasta sitten petipaikat, kailottaa opettaja siinä vaiheessa, kun viimeisten oppilaiden kumisaappaiden heijastinteipit vilahtavat hämärtyvässä illassa rantakallioiden taakse.

- Kuka ensimmäisenä saaren toisella puolella, huudan ja ryntään saaren läpi johtavalle korkeiden koivujen reunustamalle kapealle hiekkatielle. Kavereistani Jere ja Luca ottavat haasteen vastaan. Juoksemme kilpaa niin kauan kuin tietä riittää. Tien päättyessä saaren toisella puolella eteemme aukeaa karun kaunis näkymä laakeille rantakallioille, jotka laskevat jyrkäsi mereen. Pienet aallot tyrskähtelevät laiskasti rannan kiviin. Lokin parkaisut kaikuvat etäällä, ja vieno tuuli tuo mukanaan meren tuoksun. Aurinko on juuri laskemassa maalaten taivaan suurella siveltimellä punahehkuisin värein. Jäämme istumaan auringon lämmittämälle rantakallioille katsellen kuinka illan hämäryys hiipii merelle samalla kun punainen pallo putoaa eteemme kaartuvan horisontin taakse.

Huomiomme kiinnittyy läheisellä luodolla nököttävään vanhaan majakkaan. Aivan kuin majakan oven läheisyydessä liikkuisi joku. Samassa majakasta lähtee kirkas valonsäde merelle. Katsoessamme valon suuntaan huomaamme etäällä laivan, josta selvästi lähetetään valomerkki takaisin majakan suunnalle. Ihmetellessämme kummallista tapahtumaa, opettajan ääni rikkoo illan rauhallisen tunnelman. Opettaja on löytänyt jostain vanhan megafonin, johon hän karjuu ääni säristen. -Nyt naperot yöpuulle ja sassiin! -Joudumme pian maksamaan Nukkumatille ylityökorvausta, jatkaa opettaja ainakin omasta mielestään hauskan sarkastisesti. 

Lähdemme etsimään petipaikkoja yhdessä opettajan kanssa. Kun opettaja jää hetkeksi taaksemme ihastelemaan taivaalla näkyvää kuunsirppiä, kuiskaan kavereilleni - Huomenna otamme selvää mitä ihmettä tuolla majakalla tapahtuu. Jere ja Luca nyökkäävät innokkaasti. Liikehdintä majakalla ja kummalliset valomerkit jäivät selvästi vaivaamaan myös heitä. 

Rankki on ollut aikaisemmin armeijan omistuksessa. Niinpä petipaikat löytyvät vanhasta kasarmirakennuksesta laiturin läheisyydestä. Nukkumatilla oli mitä ilmeisimmin kiire muihin tehtäviin, koska jo muutamassa minuutissa tuvasta kuuluu vain nukkuvien oppilaiden tasainen tuhina. Kaikki eivät kuitenkaan vielä nuku. Pimeässä illassa laiturin nokassa seisoo yksinäinen hahmo. Se on opettaja, joka katselee huolestuneena näköisenä pimeälle merelle. Kaukaa mereltä kuuluu vaimeaa moottorin pärinää.

- Kompanijassa herätyyyys! elämöi opettaja aamulla kello kahdeksan kasarmin käytävillä. Opettaja on ollut armeija-aikoinaan, varmaankin joskus sata vuotta sitten, itse muutaman kuukauden tällä saarella ja on siksi töpinöissään. Viimeisten unenpöpperöisten oppilaiden kömpiessä ylös punkistaan, opettaja jo esittelee into piukassa vessajonossa oleville käytävän seinältä löytämäänsä vanhaa kivääritelinettä. On selvää, että opettajan ollessa tuossa mielentilassa, haluttiin tai ei, tämän viikon aikana kuullaan lukuisia armeijamuistoja. -Hylsyjä lentelee, hylsyjä lentelee, hykertelee opettaja löytäessään vanhan vaatekaappinsa. -Tässä roikkuivat tetsarit, nasse oli sen taskussa, tällä hyllyllä oli smurffipuku, opettaja selittää suu vaahdossa. - Tekstareita lähettelevä Nasse-setä ja smurffit... nyt opettaja on mennyt lopullisesti sekaisin, kuiskailimme tätä kummallista näytelmää seuratessamme.

Aamupalan jälkeen on vapaata. Minä, Jere ja Luca käytämme tilaisuuden hyväksemme ja ryntäämme katsomaan mitä majakan ulkopuolella tapahtuu. ulkopuolella oli kauhea tuuli ja myräkkä. Luca ja Jere sanoivat yhtä aikaa -Onpa täällä myrsky!!

Seuraavana päivänä: -Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?! Opettaja huudahti. Kaikki puut olivat kaatuneet ja kaikki oppilaat katsoivat hämillään. Heti alkoi kova siivousurakka. Sitten kun sivousurakka oli tehty kaikilla oli nälkä. Sitten taas alkoi siivoamine. Sitten majakan valo alkoi välkkyä ja se alkoi pyöriä hyvin.

Seuraavana päivänä: kaikki nousivat sängystä hyvillä mielin kunnes aurinko nousi ja vedestä tuli Jason Voorhees ja sanoi: ghjdrnrhtguschhkde TERVE! KAIKKI! Kaikki ihmettelivät kuka tuo on ja huudahtivat: OOMAGAA, paitsi opettaja joka pyörtyi. ja kaikki katsoi opettajaa. LOppuhyvin kaikkihyvin