1.1. Äidinkieli voi olla kieli, jonka ihminen oppii ensimmäisenä tai jota ihminen osaa parhaiten tai kieli jota hän itse pitää äidinkielenään.
2. Äidinkieli opitaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
3. Samalla kun lapsi oppii äidinkielensä, hän kasvaa myös siihen kulttuuriin, jossa äidinkieltä käytetään.
4. Suomen kielen ominaispiirteitä on: 1. sanojen taipuminen, 2. aste vaihtelu, 3. morfeemit, 4. pitkät sanat, 5. äänteiden pituuksien vaihtelu, 6. vokaalisointu, 7. vokaalien yleisyys, 8. yksi konsonantti sanan tai tavun alussa, 
5. geminaatta = kaksoiskonsonantti
morfeemi = kielen pienin yksikkö, jolla on oma merkityksensä
diftongi = kaksi eri vokaalia samassa tavussa