Valo heijastuu peilistä. Siksi näet oman kuvasi. Valon kulkua peilissä voidaan havainnollistaa valonsädemallin avulla. Mallissa valo esitetään säteiden avulla. Heijastuminen tapahtuu aina heijastuslain mukaisesti: valon tulokulma on yhtä suuri kuin heijastuskulma. Kulmat ovat säteiden ja pinnan normaalin välisiä kulmia.

Tasopeilin kuva on aina samankokoinen kuin varsinainen esinekin. Tasopeilin kuvaa sanotaan valekuvaksi. Näyttää siltä, että peilin kuva on peilin takana. Toisin kuin todellista kuvaa, valekuvaa ei saa näkyviin valkokankaalle. Kuva on myös aina samoin päin kuin esine. Peilin muodostamaa kuvaa voidaan tarkastella geometrisen optiikan avulla, jossa tarkastellaan valon kulkua valonsädemallin avulla.


Peilit voivat olla pinnaltaan myös kaarevia. Peili on tällöin pinnaltaan kupera tai kovera. Huvipuiston pilailupeilit ovat pinnoiltaan kaarevia. Jostain peilistä katsottuna katsoja näyttää lyhyemmältä tai pidemmältä ja paksummalta tai ohuemmalta kuin on todellisuudessa.

Tulokulma: tulokulma on tulevan säteen ja pinnan normaalin välinen kulma.
Heijastuskulma: heijastuskulma on heijastuneen säteen ja pinnan normaalin välinen kulma.
Todellinen kuva: esineestä muodostuva kuva, joka näkyy valkokankaalla, on todellinen kuva.
Valekuva: valekuva on esineestä muodostuva kuva, jota ei voi nähdä valkokankaalla.

Kupera peili: Peilin heijastava pinta on osa ympyrän kaarta. Heijastava pinta on poispäin ympyrän keskipisteestä. Muistisääntö: KUPera on KUPrulla (pullistunut).

Kovera peili: Peilin heijastava pinta on osa ympyrän kaarta. Heijastava pinta on kohti ympyrän keskipistettä. Muistisääntö: KOVera on KOVerrettu sisäänpäin.

Valepolttopiste: Piste, jossa säteen jatkeet leikkaavat. Sijaitsee peilin takana. Koveran linssin osalta valepolttopiste sijaitsee linssin edessä.

Kuvan muodostuminen: Tarkastelu, jossa piirtämällä määritetään esineestä muodostuneen kuvan paikka. Muodostunut kuva voi olla samankokoinen, suurennettu tai pienennetty. Se voi olla oikein- tai väärinpäin.