- Oho, veneessä on reikä! Esa huusi.
- Hups, airot putosivat veteen, Vesa valitti.
- Maata näkyvissä. Vesa totesi.
- Tämähän on saari, Esa ihmetteli katsoessaan ympärilleen.
- Voisin mennä tutkimaan saarta, Esa pohdiskeli.
- Äitii, joku tulee minua kohti, Esa kiljui.
- Rauhoitu, Vesa sanoi.
- Minä olen Vesa, totesi Vesa.
- Kuka sinä olet? Vesa kysyi.
- Minä olen Esa, totesi Esa.
- Sinä säikäytit minut! Esa huusi.
- Anteeksi, Vesa pyysi.
- Anteeksipyyntö hyväksytty, Esa totesi.
- Hetekonen, miten me päästään täältä pois? Esa ja Vesa totesivat yhtä aikaa.
- Tehdään tuli ja etsitään ruokaa, Vesa ehdotti.
- Mutta, eihä täällä ole ruokaa, Esa muistutti.
- Minulla on muutama voileipä mukana, Vesa tokaisi.
- Ups, ne leivät jäivät veneeseen ja vene lähti seilaamaan yksikseen, Vesa huokaisi huomatessaan että vene on lähtenyt seilaamaan.
- Voi venäjä, meillä ei ole muuta ruokaa kuin kalat, ravut ja hyönteiset ja juotavaksi merivettä, Esa kauhisteli.
- Me olemme lirissä, Esa ja Vesa purskahtivat nauruun.
- Minulla on nauloja, rakennetaan vene, Vesa tokaisi.
- Miksi et heti sanonut? Esa kysyi.
- En minä voinut muistaa, Vesa ärhenteli.

Tuntia myöhemmin...

- Huh, vihdoin vene on valmis, Esa ja Vesa huokaisivat iloisesti.
- Sitten seilaamaan takaisin omaan kaupunkiin, Esa ja Vesa tokaisivat riemusta.

- Vihdoinkin ollaan perillä, mukavaa päivän jatkoa, moi moi, Esa hyvästeli.