Kertomuksissa on usein kohtia, joissa henkilöt puhuvat toisilleen. Keskustelut muodostuvat vuorosanoista: ensin on yhden henkilön vuoro puhua, sitten toisen.

Vuorosanaviiva merkitään vuorosanan alkuun merkiksi siitä, että seuraava sana tai seuraavat sanat ovat jonkun puhetta.
- Minulla on lahja sinulle.

Vuorosanojen lausuja ilmaistaan johtolauseella, joka lisätään yleensä vuorosanan perään.
- Minulla on sinulle lahja, sanoi äiti.
- Ihanko oikeasti? minä kysyin.
- Ihan oikeasti! vastasi äiti.


Johtolause voidaan kirjoittaa myös ennen vuorosanaa. Silloin johtolauseen perään merkitään kaksoispiste.
Äiti sanoi:-Minulla on lahja sinulle.
Minä kysyin:- Ihanko oikeasti?
Äiti vastasi:- Ihan oikeasti!

Vuorosanat voidaan laitta myös lainausmerkkien sisälle.
"Minulla on sinulle lahja," sanoi äiti.
"Ihanko oikeasti?" minä kysyin.
"Ihan oikeasti! sanoi äiti.

Lainausmerkkejä " käytetään myös, kun teksti on suuoraa sanasanaista lainausta puheesta, ajatuksista tai kirjoituksesta.

Käy harjoittelemassa:

Vuorosanaharjoitus 1 (perunakellari.fi)

Vuorosanaharjoitus 2 (perunakellari.fi)