Kaunokirjoituksen opetus loppuu – katso, miten kauno muuttui vuosikymmenien aikana

Tänä vuonna koulunsa aloittavien ei tarvitse opetella enää kaunokirjoitusta, sillä sen opettaminen kouluissa on vapaaehtoista. IS näyttää miten kirjaimet muuttuivat 1932–2004.

Suomen koululaiset opettelevat vastedes vain yhden käsialan kirjaimet, tekstauksen. KUVA: TIMO JAAKONAHO / LEHTIKUVA

Ensi syksynä koulunsa aloittavat ekaluokkalaiset ovat ensimmäisiä, joiden ei tarvitse opetella kaunokirjoitusta. Asiasta päätettiin vuonna 2014, kun uudet opetussuunnitelman perusteet saatiin valmiiksi.

Edellisen kerran kaunokirjaimia muutettiin vuonna 2004.

– Kun näitä kirjainmalleja on muutettu, joka kerta yhtenä syynä on ollut se, että oppilaiden käsiala on ollut hankalasti luettavaa tai opetettu käsialakirjoitus ei jostain syystä ole oppilailta onnistunut, tai niin kuin nyt, oppilaat käyttävät pääosin tekstausta, kertoo opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta.

Yksi syy nykyiseen muutokseen on myös se, että Suomessa on aiemmin poikkeuksellisesti opeteltu kahdet eri kirjaimet.

Ensimmäisellä luokalla on opeteltu tekstauskirjaimet ja toisella luokalla sidosteisen käsialan, tuttavallisemmin kaunokirjoituksen, kirjaimet.

– Se ei välttämättä ole hyvä, vaan olisi parempi kehittää omaa käsialaa yhden kirjaimiston pohjalta. Sen takia monessa maassa opetetaankin vain yhden käsialan kirjaimet. Ulkomaalaisesta kuulijasta uutinen on voinut kuulostaa pahemmalta, sillä hän ajattelee vain sitä yhtä käsialaa, mikä hänelle on opetettu ja on luultu, että käsin kirjoittaminen loppuisi Suomessa kokonaan. Siitähän tässä uudistuksessa ei ole kyse, Harmanen sanoo.

Suuri uudistus 1986

Kun kaunokirjaimia uudistettiin reilu kymmenen vuotta sitten, niistä tuli varsin yksinkertaisia ja moni kirjaimista muistutti tekstauskirjainta.

Toisin oli 1930-luvulla, jolloin otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon tyyppikirjaimet. Tuolloin kirjaimet olivat koukeroisia ja niissä oli erilaisia silmukoita ja koukkuja.

Muutoksia Salervon kirjaimiin tehtiin 1950-luvulla, mutta kirjaimet pysyivät edelleen koristeellisina.

Suuri uudistus koitti vuonna 1986, jolloin kirjaimia yksinkertaistettiin. Toivo Heiskasen suunnittelemissa kirjaimissa esimerkiksi l-kirjaimessa oli vain pieni koukku alhaalla ja C- ja D-kirjaimet muistuttivat paljon tekstauskirjaimia.

Heiskasen suunnittelemiin kirjaimiin tuli siirtyä koulussa viimeistään vuonna 1991, Opetushallituksen sivuilta löytyvässä lyhyessä historiikissa kerrotaan.

Päätös luopua sidostetun käsialan opettamisesta kokonaan on kuohuttanut niin ulkomailla kuin koti-Suomessa.

Harmanen kertoo etenkin vanhempien ihmisten ihmetelleen opetushallituksen päätöstä tehdä kaunokirjoituksen opettamisesta vapaaehtoista.

– Mitään sellaista tutkimusta, joka osoittaisi, että tiettyjen kirjainmallien piirtäminen olisi se tärkeä asia, ei ole löydetty perusteeksi sille, että säilytettäisiin molemmat kirjainmallit.

Helppoja myös vasenkätisille

Nykyiset mallikirjaimet ovat myös helpompia vasenkätisille ja lapsille, joilla on puutteita motorisissa taidoissa.

Tällaista kirjoitusta opetaan koululaisille ensi syksynä. KUVA: OPETUSHALLITUS

– Vaikuttaa monella tavalla käsitykseen itsestä kirjoittajana, minkälainen oma käsiala on. Uutta käsialaa voi kirjoittaa vähän erilaisilla kallistuksilla, eli vasenkätinenkin voi kirjoittaa sitä yhtä hyvin kuin oikeakätinen. Kirjainten sidostaminen on aiemmin ollut erittäin vaikeaa vasenkätiselle. Lisäksi aiemmin lapset, joilla on heikot motoriset taidot, ovat saaneet vapautuksen kaunokirjoituksen opettelusta. Tämä uudistus asettaa kaikki tasa-arvoisempaan asemaan, Harmanen toteaa.

______________________________________________________________________________________________________________________________________