Lampaat eivät tehneet meille mitään, sanoin Kyoichille, että jatketaan matkaa, vaikkei hän haluakkaan. Lupasin hänelle, että mitään vakavaa ei tapahdu, tai jos tapahtuu, olen vastuussa kaikesta, koska minähän se tässä koko ajan halusin tänne. Jatkoimme matkaa eteen päin, ja huomasimme, että matkan aikana maassa oli vain entistästä enemmän verta, ihan kuin jotakuta olisi raahattu maata pitkin samaan suuntaan minne kävelimme. Minuakin alkoi hieman pelottamaan, mutta en antanut pelon vallata kroppaani, koska muuten olisin kaatunut maahan ja pyörtynyt. 
- ROYTA! Katos eteesi välittömästi! Kyoichi sanoi minulle varovasti ja selkeästi peloissaan.
- MITÄ HELKATTIA!? Huusin kauhuissaan ja säikähtäen nuorta miestä, jolla oli oli verinen iso keittöveitsi kädessään ja ihmisen suolia suussaan. 

Emme tienneet mitä tehdä. Joten jäimme vain seisomaan paikoilleen. Mies huomasi meidät ja tuijotti meitä suoraan sieluihimme. Hän söi ihmisen suolet kuin olisi syönyt koko elämänsä ajan ihmisen suolia ja lihaa. Osoitin miestä päin lampulla huomasimme, että hänen takanaan oli varmaankin yli kolmekymmentä kuollutta ihmistä ja muutama eläin, ja kaikilta niiltä oli syöty suolia ja ruumiinosia. Yhtäkkiä mies alkoi juoksemaan meitä päin ja otti Kyoichia kiinni niin nopeasti, ette edes huomannut sen tapahtuvan. Hän juoksi Kyoichi mukanaan takaisin siihen, missä seisoi aikaisemminkin. Mies otti keittiö veitsen käteensä ja mallasi työntää sen hänen ranteeseen. Kyoichi yritti päästä pois, mutta se mahdotonta, sillä mies oli todella vahva ja sillä oli veitsi kädessään. Hän kaatoi Kyoichin maahan, otti hänen ranteestaan kunnolla kiinni ja alkoi pikkuhiljaa upottamaan keittiö veitsen hänen ranteeseensa pyörittäen sitä. Hän teki sen hitaasti, kivuliaasti, ja kuulin vain kuinka paras ystäväni huutaa kivusta ja pelosta, enkä ukaltanut tehdä mitään. Kuulin kuinka mies nauroi ilosta ja onnesta. Kun hän oli päässyt puoleen väliin hänen rannetta, hän päätti nostaa veitsen hänen ranteestaan heiluttaen sitä puolelta toiselle ja olin jo kuoleman partaalla henkisesti, kun näin ystäväni tekevän kuolemaa. Tunsin itsekkin kipua kropassani, vaikka mikään ei tehnyt minulle fyysisesti mitään, tunsin samalla, kuina kylmät väreet värähtelivät kropassani ja minua alkoi paleltamaan välitömästi. 
- Mitäs sitten? Mies kuiskasi ja hihkui iloisesti, kuinka sai päähänsä lisää ajatuksia, joita en edes halua tietää. 
- Royta!!! Auta, pyydän, te jotakin, että pääsisimme yhdessä pakoon! Kyoichi huusi minulle kivuliaan kuuloisella äänen sävyllään. 
- Mitä minun olisi tehtävä, hän on vahva ja hänllä on terävä keittiöveitsi ja joku verstaspuukkokin taskussaa!? Huusin itkien hänelle ja yritin saada puheintani toimimaan, että voisin soittaa hätänumeroon, mutta netti ei toiminut lainkaan. 
- Voi nyt hevonvittu! Kyoichi huutaa kurkkusuorana kivusta, kun mies satuttaa hänen rannettaan. 

Minun olis tehvä jotakin, mutta en tiennyt mitä tehdä, joten menin taaksepäin, otin vauhtia ja juoksin miestä kohti jotta Kyoichi pääsisi juoksemaan pois hänen altaan. Tönäisin miestä vauhdikkaasti ja huusin hänelle, että juoksee niin nopeasti karkuun kun hän vain pystyy, heti, kun pääsimme juoksemaan karkuun, mies heitti verstaspuukon meitä kohti ja se osuu minua nilkaan. Juoksin silti vain eteenpäin ja yritin saada puukon pois jalastani, sain sen nopeasti pois, mutta juokseminen oli hidasta ja mies juoksi perässämme sen näköisenä, että hän nautti tästä kaikesta ja kannibalismista. Hetken kuluttua Kyoichi pääsi ulos kaivoksesta, mutta minä jäin sinne vielä räpiköimään jalkani kanssa. Kun olin pääsemässä ulos kaivoksesta, mies otti minua jalasta kiinni ja vetää minua kauemmaksi ja yritän päästä pois, mutta mikään ei auttanut. Mies otti keittiövetsensä taas käteensä ja katsoi minua ensin suoran silmiin hänen vaalean sinisillä kylmillä silmillä, jotka hehkuivat vihaa, pelkoa ja iloa. Hän nielaisee ja katsoo minun nilkkaani kylmän murhaavalla katseella, ja heti sillä hetkellä minulle tuli tunne, että kuolen ja mies aikoo repiä sisuskaluni ulos minun kropastani huutaen ilosta. Hän alkoi pikku hiljaa työntämään veistä nilkaai ja huusin niin kovaa, että varmaan koko maailma kuuli sen. Veitsi nilkassai näytti juuri siltä, että kohta kaikki se veri, luut ja kaikki mitä nilkassani oli, on kohta vain maassa tai miehen suussa. Hän katsoi minua hymyillen pelottavalla hymyllään ja samaan aikaan painoi veitseä nilkaai ja sahai jalkaani, huusin kivusta ja näin jo näkyjä, jossa mies olisi ollut vierelläni katsoen minun aukaistua kroppaani, jonka sisällä näkyi jokainen puhtaan vaaleanpunainen suoli ja kaikki, mitä kroppani sisällä on. Hän alkoi koskemaan minun ohutsuoleen ja päätti iloisena ottaa siitä kiinni ja puraista ohutsuolestani palan ja syödä sen, näin vain näyssäni, että ohutsuolestani puuttui palanen keskeltä matkaa ja mies vain söi suolen palasatani onnelisena. Syödessän suolen palasta mies otti kaikki min suoleni irti kehostani, ja huomasin kuinka limaiset, veriset ja kosteat ne olivat ja mies vain katsoi minua hänen vaaleansinillä kylmillä silmillään murhaavasti.

Heräsin näystä siihen, kun kuulin itseni huutamassa jossakin hylätyssä talossa, kun minua kidutettiin ja se ei ollut se sama mies, vaan hänen ystävänsä, jolla oli kädessään ihmisen käsi jota se oli syömässä ja toisessa kädessään hänellä oli jokin kaukosäädin. Ja tajusin, että se oli jokin, jolla säätä jotakin ja satuttaa varmaankin minua. Näköni oli sumea ja en nähnyt henkilöä kunnolla, mutta sen saman nuoren miehen erotin todella hyvin, koska hänellä oli verset vaatteet jotka loistivat jopa toiselle puolelle koko maailmaa, kuulin, että miehen nimi oli Akihiro ja toisen miehen nimi oli Zenshiro, kotka kuullostivat varkailta, mutta he ovat vain kannibaleja jotka haluavat syödä minut elävältä. Kun näin, mitä ympärilläni oli, huomasin vain ne kaksi miestä ja sen, että olimme hylätyssä talossa, jossa ei ollut kattoa, ulkona oli pimeää ja satoi vettä. Oli todella kylmä, mutta en voinut tehdä asialle mitään, en edes toivoa, että olisin päässyt pois täältä. Mietin, että missä Kyoichi on ja onko hän edes turvassa. 

- Olet sinnikäs veijjari, jos et sitä vielä tiennyt. Juurikaan kukaan ei ole selvinnyt tuollaisten haavojen janssa ja pelon valtaamana, mutta sinä oletkin poikkeus. Mutta se ei tarkota sitä, että sinulla olisi jotakin etuja verrattuna muihin. Akihiro sanoo ihmeissään, mutta innokkaan näköisenä. 
- Mistä edes löysit tämän? Hän näyttää ärsyttävälyä, voinko tappaa hänet? Zenshiro sanoo toteavast ja ärtyneen nälöisenä.
- Et voi, pidetään ensin vähän hauskaa hänen kassaan, siitä tulee hauskaa, usko pois. Hän on kiinnostava yksilö. Akihiro sanoo hänelle ja minua alkoi pelottamaan, että millä tavalla kuolen. 

Akihiro otti Zenshiron kädestä kaukosäätimen ja painoi kirkkaan punaista nappia, ja tunsin, kuinka voimakkaita ja kivuliaita sähköiskuja sain penkin kauttaa ja se, että miten ne menevät minun käsiä ja jalkojani pitkin, oli jotain aivan kamalaa. Sähköiskut menivät kivuliaasti, kylmästi ja nopeasti käsissä ja jaloissani koko kroppaani. Huusin kivusta, mutta yritin kakkini sinnitellä, koska en halunnut kuolla kidutuksen myötä. Noin 20min kuluttua Akihiro lopetti, ja heitti säätimen Zenshirolle, ja sanoi menevänsä hakemaan "ruokaa", mutta epäilin vakavasti, että se "ruoka" ei ollut mitään normaalia ruokaa, vaan jotain epänormaalia, kuten ihmisen ruumiin osia, joka ällötti minua todella paljon. 
- Mikäs nimesi on? Zenshiro kysyi minulta, mutta en kiinnittänyt huomiota, koska olin muissa ajatukissa kipujeni ja pelkoni kanssa. 
- Haloo?? Tapan sinut ihan kohta jos et vastaa. Hän sanoo ja kuiskii itsekseen, jotten kuulisi. 
- Ai mitä!? Puhuitko minulle? Kysyin paniikissa häneltä ja toivoin, että hän ei tappaisi minua. 
- Vitun moinen idiooti, ei täällä ole muitakaan, koska Akihiro lähti hakemaan ruokaa ja silläkkin kestää kolme kuukautta tulla takaisin. Mutta mikä nimesi on siis??? 
- Aa, nimeni on Royta. 
- Okei eli tapan sinut heti, kun mahdollista, koska nimesi viittaa "kauniiseen" ja "tuhmaan", joten sinut voi tappaa ja södä.