KAPPALEEN PÄÄASIAT
• erilaiset lähteet
• menneisyyden tutkimismenetelmät

Lähteet ovat historiantutkimuksen avain

Menneisyydestä on säilynyt meidän päiviimme lukuisia tekstejä, esineitä, kuvia ja muuta aineistoa. Historiantutkimuksessa näitä aineistoja kutsutaan lähteiksi. Lähteet voidaan jakaa kirjallisiin ja kuvallisiin lähteisiin sekä esineisiin. Kirjallisia lähteitä ovat kaikki ihmisen kirjoittamat dokumentit. Muun muassa kirjeet, päiväkirjat, sanomalehdet ja asiakirjat ovat kirjallisia lähteitä. Kuvallisia lähteitä ovat esimerkiksi piirrokset, maalaukset ja valokuvat. Historiantutkimuksessa käytetään yleisimmin kirjallisia lähteitä.

Lähteiden avulla saadaan tietoa menneisyydestä. Yksittäinen lähde voi kuitenkin kertoa menneisyydestä vain hyvin rajallisesti, ja tieto ei ole välttämättä aina luotettavaa. Lähdekritiikki onkin tärkeää tutkittaessa ja tulkittaessa lähteitä. Lähdekritiikki tarkoittaa lähteiden vertailemista toisiinsa ja lähteiden luotettavuuden arviointia.

Muiden tutkijoiden työ avuksi

Historiantutkimus pelkkiä historiallisia lähteitä käyttäen voi olla hyvin työlästä ja haastavaa. Luotettavan kuvan muodostamiseksi elämästä 1600-luvun Suomessa tarvitsisi tutkia ja vertailla lukemattomia määriä mitä erilaisempia lähteitä. Siksi tutkijan on hyvä ottaa avuksi muiden tutkijoiden jo tekemä työ. Suomen historiaa 1600- ja 1700-luvuilla on tutkittu onneksi paljon ja tutkimuskirjallisuutta on saatavilla runsaasti. Koulun oppikirjastakin voi löytyä apu mieltä painavaan kysymykseen helposti ja kätevästi.

Kirjoita kommenttiin viesti Pasille, kun olet kirjoittanut muistiinpanot historian vihkoosi ja kopioinut muistiinpanot Peda.netin OmaanTilaan historian hakemistoosi.