Myyttiset tarinat olivat kreikkalaisille tosia.

Tarinoilla jumalista selitettiin mm. luonnonilmiöitä.

Keskeisiä käsitteitä:
antiikki, manala, myytti, oraakkeli, Zeus

• Kreikkalaisten jumaltarinoiden alkuperää ei tiedetä. Tarinoita kerrottiin pitkään suullisesti, ja ne muuttuivat aikojen kuluessa.
• Kirjassa jumalista ja sankareista kerrotaan ensimmäisen kerran kirjailija Homeroksen runokokoelmissa Ilias ja Odysseia.
• Kreikkalaiset saivat vaikutteita jumalmaailmaansa Lähi-idän korkeakulttuureista. Esimerkiksi Dionysos- jumalaa palvottiin jo Egyptissä, ja sen palvonta siirtyi kauppiaiden mukana Kreikkaan.

Kuoleman valtakunnan rajalla oli Styx-virta, joka vainajan oli ylitettävä mana­lan lautturin Kharonin purrella. Virran ylitys kuitenkin maksoi, ja jos vainajalla ei ollut antaa Kharonille kolikkoa, hän joutui harhailemaan Styx-joen rannalla iankaikkisuuteen asti.

Myytti eli jumalaistaru on jumalia, yliluonnollisia olentoja, kaikkeuden syntyä tai muuta vastaavaa aihetta käsittelevä kertomus. Myös suuresti ihailtuja, tarunomaisia henkilöitä kutsutaan joskus myyteiksi tai myyttisiksi. Myytti kuuluu yleensä kiinteästi johonkin laajempaan mytologiaan eli jumaltarustoon.

Oraakkeli oli paikka eikä henkilö, toisin kuin usein sanotaan. Oraakkeliin vietiin lahjoja ja vastineeksi ihmiset saivat ennustuksia. Vastaukset olivat usein hyvin arvoituksellisia, ja ne saattoi tulkita monella tapaa.
Delfoin oraakkeli oli antiikin aikana Delfoissa Kreikassa toiminut oraakkeli eli ennustusinstituutio.

Lue lisää
Delfoin oraakkeli
Kirjoita kommenttiin viesti Pasille, kun olet kirjoittanut muistiinpanot historian vihkoosi ja kopioinut muistiinpanot Peda.netin OmaanTilaan historian hakemistoosi. Muistathan katsoa linkkien videot ja lukea tekstit. Kiitos!