Poika heitti perunoita kattilaan. Hänen köyhät vaatteensa olivat aivan riekaleina kaikista hommista, mitä hän oli tehnyt. "Sauli, hae maatilalta maitoa!" pojan äiti huusi talon yläkerrasta. "Selvä", Sauli vastasi huokaisten. Hän otti likaisen lakkinsa ja pyyhki pölyjä suklaan ruskeista hiuksistaan. "Tule, Hennikki", Sauli sanoi lemmikkikanalleen. Hennikki kotkotti ja seurasi Saulia ruskeat höyhenet heiluen.

Sauli käveli laukku olallaan ja Hennikki perässään. Hän katseli aatelisten isoja ja komeita taloja. Hennikki kotkotti ja meni heinäpaalin luo. "Mikä on, Hennikki?" Sauli kysyi. Hennikki otti heinäpaalista jotain kiiltävää. "Hopeinen sormus!" Sauli huusi innoissaan. Hän otti sormuksen ja katseli sitä vihreät silmät kiiltäen. Hän pisti sormuksen taskuunsa ja sanoi Hennikille: "Haetaan maitoa ja mennään kotiin. Haluan tutkia tätä sormusta."

Kotonaan, Sauli pisti maidot jääkaappiin ja meni heti huoneeseensa tutkimaan sormusta. "Todella kiiltävä", Sauli totesi. "Sillä voisi rikastua helposti!" Hän laittoi sormuksen harmaaseen puumarkkinoihin ja painui petiin.

Yöllä, joku hiipi maalaistalon pihalle. Olento oli viekas, että pääsi talon sisälle. Se kiipesi yläkertaan Saulin huoneeseen. Huoneessa, olento tökki Saulia poskelle. "Mitä?" Sauli kysyi unisena. Olento astui taaksepäin ja kuun valo valaisi tämän. Se oli susi, lumivalkoisella turkilla ja kullanvärisillä silmillä. "Mitä susi tekee huoneessani?" Sauli kysyi peloissaan. "Onko sinulla se sormus?" susi kysyi tuijottaen Saulia. "Osaat puhua!" Sauli hämmästyi. Susi astui askeleen eteenpäin ja karjaisi: "Vastaa!" Sauli meni hätääntyneenä arkkunsa luo ja otti sormuksen. Susi otti hampaillaan sormuksen Saulin kädestä ja lähti ikkunan kautta ulos juoksien. Sauli huusi ikkunasta ikkunasta: "Anna sormus takaisin! Tarvitsen sitä!"

Hennikki heräsi tassujen tömistelyyn ja kuuli Saulin huutavan hengästyneenä: "Anna sormus takaisin!" Susi kiipesi puun oksalle ja istahti sinne. Sauli tuli puun luo ja yritti ottaa oksasta kiinni. "Tarvitsen sormusta parempaan elämään! Voin auttaa perhettäni", hän kertoi hiki valuessaan otsalta. Susi tuli puusta pois ja kertoi: "Tämä sormus ei auta perhettäsi, vaan hajoittaa. Tämä ei ole tavallinen sormus, siinä on taikaa." Sauli katsoi silmät suurina. "Taikaa?" hän kysyi. Susi katseli taivaalle ja sitten takaisin Sauliin. "Parempi, ettei tiedä." Hennikki juoksi Saulia päin ja hyppäsi hänen syliin. Sauli hymyili ja kertoi: "Tämä on Hennikki ja minun nimeni on Sauli. Onko sinulla nimeä?" "Nimeni on Lumipisara, mutta minua kutsutaan Lumeksi", susi vastaa. Sauli nyökkäsi ymmäryksestä. Lumipisara nosti korvansa ja katseli ympärilleen epäilyttävällä katseella. "Mitä nyt?" Sauli kysyi ymmällään. Lumipisara kääntyi Saulin puoleen ja sanoi: "Pian, ota tämä!" Hän antoi Saulille sormuksen. "Pidä se turvassa, sormus tuo epäilyttäviä olentoja luoksesi."

Pensaat liikkuivat ilman tuulta ja oksat rapisivat. "Mitä tuolla on?" Sauli miettii. Hän meni lähemmäksi pensaita ja samalla iso, karvainen käsi otti Saulista kiinni. "Apua!" Sauli huusi. Lumipisara ja Hennikki katsoivat pensaita päin. Pensaasta paljastui peikko. "Tartarus..." Lumipisara murisi. Tartarus näki Lumipisaran: "Mukavaa nähdä taas, Lumipisara. Tällä pojalla on Tulivuoren sormus ja minä haluan sen."
Tartarus huitaisi Lumipisaraa ja Hennikkiä hännällään ja juoksi pois metsään. "Tuo on suuri roisto, Tartarus", Lumipisara kertoi noustessaan maasta. "On pakko pelastaa Sauli!" Hennikki kotkotti ja hyppäsi Lumipisaran selkään ja nämä juoksivat metsään.

"Päästä minusta irti, rumilus!" Sauli käski kompuroiden. Tartarus katsoi häntä: "Päästän, jos annat sormuksen minulle." "En anna! En tiedä paljoa sormuksen voimasta, mutta se on syy, miksi en anna sitä sinulle!" Sauli tiuskaisi. Tartarus avasi vanhan mökin oven ja meni sisälle. Hän laittoi Saulin roikkumaan kiehuvan padan ylle. "Anna sormus tänne, ettet joudu kiehumaan padan sisällä", Tartarus uhkailee. "Ei käy!" Sauli vastasi päätänsä ravistaen. Tartarus hymyili juonekkaasti: "On minulla aikaa."

Lumipisara juoksi metsäpolkua pitkin, Hennikki selässään. "Jos olemme nopeita, voimme vielä pelastaa Saulin", hän sanoi. Hennikki nyökkäsi myönteisesti. Lumipisara katseli ympärilleen juoksiessaan: "En tarkalleen tiedä, missä Tartarus asuu, mutta jos kiipeän tuon puun latvaan, voin ehkä nähdä hänen mökkinsä." Lumipisara kiipesi puun latvaan ja katsoi kauemmas.

"Oletko jo päättänyt?" Tartarus kysyi Saulilta. Sauli katsoi Tartarusta ja vastasi: "Olen ja vastaus on ei." Tartarus katsoi Saulia ilkeällä tavalla ja otti jotain metallista, miekan. "Anna sormus tänne tai et pääse enään pois", hän uhkaili miekalla. "Päästä hänet pois, Tartarus!" tuttu ääni käski ovelta. Tartarus kääntyi ja näki Lumipisaran ja Hennikin ovella. "Ja, miksi tekisin niin?" Tartarus kysyi. Lumipisara astui askeleen eteenpäin ja murisi: "Osaan kyllä tapella." Hennikki hyppäsi pois Lumipisaran selästä ja hiipi Saulin luo, yrittäen irrottaa hänet köysistä. "Et sinä osaa tapella!" Tartarus nauroi. "Olet vain säälittävä koira, joka vain ulvoo yöllä." Lumipisara yritti olla itsevarma, mutta se oli vaikeaa. Hän katsoi Tartaruksen taakse ja näki Saulin köyden jo melkein irronneen. "Parempi onni ensi kerralla, Tartarus", Lumipisara sanoi ja hyppäsi Tartaruksen yli. Hän otti Saulin paidasta kiinni ja Hennikki hyppäsi hänen selkään. He juoksivat pois mökistä ja kuulivat Tartaruksen huudot: "Saan vielä sormuksen, Lumipisara! Vielä joskus!"

Lumipisara, Hennikki ja Sauli juoksivat lammelle, syvälle metsään. "Miksi toit meidät tänne, Lumipisara?" Sauli kysyi hämillään. "Anna sormus, Sauli", Lumipisara sanoi. Sauli otti sormuksen ja antoi sen Lumipisaralle ja hän heitti sen lampeen. Sauli katsoi, kun sormus vajosi lammen pohjalle. "Miksi teit noin?" hän kysyi tiuskaisten. Lumipisara katsoi Saulia ja vastasi rauhallisella äänellä: "Palautin sen kotiinsa, meidänkin on palattava omiimme." Sauli katsoi maahan ja halasi Lumipisaraa: "Kiitos, että autoit." Tämän jälkeen, Sauli katsoi, kun Lumipisara katosi pimeän metsän uumeniin. "Hennikki, meidänkin on palattava kotiimme", Sauli sanoi Hennikille. Hennikki kotkotti ja nämä lähtivät omaan kotiinsa.