Tarinoita
Äidinkielen Novelli 2019
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Fantasia tarina
KOSTON AIKA
Johanna syö robottikarkkeja innoissaan. John taas katsoo tietokoneelta elokuvaa.
Johanna rakastaa suklaata, hänen mielestään mikään muu suklaa ole parempaa. Joskus hän saattaa tehdä itse suklaata. John tykkää hänen tekemisistään suklaista, mutta Johanna itse ei pidä kaameasti niistä. Kaupan ovat parempia, hän ajatellee.
#1
”Kulta! Tule apuun!” Johanna karjuu, kun näkee pienen muurahaisen. Hän pelkää melkein kaikkea ja on myös hyvin tarkka.
”Johanna, se on vain muurahainen.”
”Niin! KAMALA muurahainen!” Huutaa Johanna.
”Älä kehtaa. Vien sen pois ja menen takaisin nukkumaan.” John sanoo.
”Vie vain pois ja kauemmaksi minua.” Johanna päsmäröi.
#2
Kun John vie muurahaista pois. Hän näkee vilauksen aaveesta. Hän lähtee samaan suuntaan kuin aave. Tämä pysähtyy, kun näkee kamalan SBOOKIEN! Hän lähtee juoksemaan nopeasti ja huutaa; ”APUA!” John juoksee minkä kintuistansa pääsee. Hän saapui kotiin laittoi oven lukkoon ja samaan henkäykseen sanoo Johannalle ; ”Hän on tuolla!”
”Kuka?!” Johanna samaan aikaan katsoo ymppärille.
”SBOOKIE! Se kamala ryöväri!” John huutaa.
”Mitä hän täällä tekee?” Johanna rauhoittuu ja kysyy.
”Kosto. Se on KOSTO! Siitä kun emme pitäneet lupausta ja antaneet rahoja.” John on sekaisin ja ei tiedä mitä tehdä. Hän on ymmällään.
..Samaan aikaan Sbookie ja 2 ystävää..
”Otamme tytön, se on ainoa hyvä keino kostaa.” Sbookie kertoo.
”Tulemme apuun Sbookie, tarvitset auttavat kädet.” Kaveri sanoo.
”Lähdetään! Tehdään se nopeasti!”
Sbookie ja ystävät lähtevät.
..Johanna ja John luona..
”He ovat varmaan tulossa. Luulen.” John sanoo.
Kun Johanna lähtee ylös, kuuluu huuto ; ”APUA! JOHN!”
”Nyt olet meidän Johanna! HAHAHAA!!” Sbookie huutaa iloisena.
#3
John päättä yksimielisesti. ”Tulen apuun Kulta!” Hän ei hukkaa hetkeäkään! Hän miettii mikä olisi paras mahdollinen reitti. Joten hän lähtee kulkemaan metsän tekemää polkua pitkin. Hän jopa huutaa, mutta mistään ei kuulu edes naurua. Joka puolella on hiljaista.
SBOOKIE JA MUUT
Johanna heiluu miten sattuu. Eikä välitä vaikka heihin osuu. Eihän SBOOKIE ja muut ystävät edes tunne, kun Johanna potkii ja tekee kaikkensa estääkseen.
”Tosiaanko luulet, että me sinut päästetään!?” SBOOKIEN ystävä huutaa.
”Luulen. Kyllä minä keinon keksin ja onhan minulla John!”
”Ei se tänne pääse. Tänne on vaikka mitä ansoja ja lukkoja.” SBOOKIE sanoo.
Samalla Johanna katsoo mihin suuntaan saattaisi päästä. Jos pääsisi lähtemään.
Yhtäkkiä Johanna kuulee jotain! Hän miettii hetken: ”Minua ei ole sidottu, joten pääsen helposti pois. Mutta mikä ääni tuolla kuului? Se on varmasta John! Hän taisi löytää minut! Minut on pelastettu. Pakko lähteä kohta juoksemaan, ettei hän joudu itse ansaan.”
John pääsee ansasta ja samalla Johanna ottaa jalat alleen. Johanna juoksee minkä jaloistaan pääsee. ”Tuolla valoa! John oletko siellä?!” Hän huutaa.
Ja samalla hän pääseekin ulos. John vilkuttaa hänelle.
John ja Johanna juoksee toistensa luokse, niin kuin elokuvissa. Kunnes SBOOKIE saa hänet kiinni.
#3
”IRTI!” Johanna huutaa.
"En! Ensin maksu!"
"Mitä me maksamme SBOOKIE?" John kysyy.
" Tytön" SBOOKIE sanoo.
"Ei! Ei Johannaa. Rahaa?" John sanoo.
"Piirrätte minusta tauluja. JA KULTAKEHYKSINEEN!"
"Ja meistä yhden kuvan." SBOOKIEn ystävät sanovat.
John ja Johanna katsovat toisia. Samalla Johanna suhisee Johnille; "Ei me osata piirtää!". John katsoo Johannaa ja sanoo; "Osataan, ei SBOOKIE varmaan tajua kamalasti taiteesta." Samalla Johanna kuiskaa Johnille; "Kultakehykset?" John sanoo; "Hän taisi unohtaa ne.".
Kun SBOOKIE antaa paperit rakastavaisille, hän antaa samalla yhden huonon kumin ja maaleja.
"Ööö..Olisiko kynää?" Johanna kysyy hienosti.
"Olen tällä kertaa pahoilani, mutta ei. Käyttäkää maaleja." SBOOKIE sanoo oudon ystävällisesti, hänen kaverit melkein purskahtivat nauruun.
#4
Kun piirrokset olivat valmiit. He kummastelivat miten hienoja ne olivat.
"Hienoja." SBOOKIE sanoi herrasmiehenä, ja oli pukeutun rusettiin.
He asettelivat seinälle kaikki piirrokset. Ja ne olivat upeita!
"Fantastista!" Kaikki huutavat yhtä aikaa.
Niin SBOOKIE päästi rakastavaiset tyytyväisinä kotiin.
Mutta oliko kaikki tässä? Mitä tarinassa enää tapahtuu? Sen saat selville, joskus.
By: Nea Vartiainen
Metsässä
Kun oltiin perillä. Minä astuinhienoon polkuun en uskonut miten hieno se oli! Minä haistoin ihanan raikaan ilman. Puita ja kiviä hirveästi ympäri. Mahtavat maisemat!
Kun astuin laavulle ihmetelin mikä haju. Seurasin hajua ja saavuin lopulta vanhalle puulle, se oli vanha kuusi jonka tuoksu oli ihana. ORAVA! Huomasin, mutta se pääsi karkkuun. Haluaisin tänne juon kaakaon pois ja lähden. Kävelin pois päin, muistin että ei minun tarvitse lähteä vielä.
Täällä on rauhallista. Mikä se oli? Pelottava ääni kuului jostain tuolta kaukaa. PUM PUM PUM!!!!! Mikäköhän se on? Varmaan jättiläinen joka tulee pelottavasti lähemmäksi ääni vain kovenee. Minua alkaa pelottaa. Mikäköhän se on? PUM PUM!!! Se vain lähestyy.
Lähdin ääntä seuraamaan JUOSTEN!! Tuntui että hän lähti karkkuun. Mutta kuuntelin ja jatkoin matkaa juosten. Voi ei! Kaaduin kantoon ja nyt on kuraset vaatteet. Hei! Lähenen ääntä! Täällä on huono juosta, joten jatkan kävellen. Epäinen sitä ääntä jättiläiseksi, mutta kyllä kohta se selviää.
No olin perillä ja ääni loppui yht äkkiä. Katsoin ympärille ei näkynyt mitään. -Äiti! Huusin. -Miksi? Minä kysyin. -Oli pakko pelottella, ettet lähde seuraavalla kerralla. Minä lähdin juosten autolle. Olin hermona. Olipas se maukas uni! Sen pituinen se.
!THE END!
MINÄ
Teemme yleensä videoita. Joskus tuntuu, että emme välillä jaksa toisiamme.
Pienenä halusin leikkipuistoon.
Pääsin alle kaksi tai kolme vuotiaana leikkipuistoon, mutta se ei ollut niin kivaa. Asuin silloin vanhempien kanssa Karsikossa. Silloin olin yleensä vain naapurin Nean kanssa, melkein joka päivä.
Kunnes muutin "maalle" (Tervasuolle).
Maalla toivoin pääsevän, johonkin leikkipuistoon. Aina, jos pääsin, olin iloinen.
Joensuussa lempi leikkipuisto, oli jossa on hevonen.
Minä piirrän aika paljon silloin tällöin. Jos vaan rupean piirtämään. Mutta haluaisin/ olen kiinnostunut erinlaisista piirrustus välineistä. Koska minulla on "outoja" tusseja ja stabiloja. Ostaisin mielelläni erinlaisia tusseja/kyniä. Meillä/minulla ei ole varaa sellaisiin.
Olisi kiva, jos minulla olisi oikea piirrustus valikoima.
Puhelin on yksi tärkeimmistä esineistäni! Siksi, koska voin pitää yhteyttä. Minun puhelimeni merkki ei ole kummoinen, mutta se on kosketusnäyttö. Niinkuin yleensäkin nykypäivänä muilla.
Kuulokkeeni kuuluu samaan sassiin ja on myös tärkeä asia, sillä tykkään kuunnella musaa. Ja ne maksoi mielestäni kaameesti.
Puhelimeni ja kuulokkeet pystyy yhdistämään, siksi hyvä asia myös.
Ensimmäinen laivareissuni oli Tallinnaan, ja se oli kivaa.
Laivalla oli kivaa, kun sain veljeni Mikin kanssa mennä paikasta toiseen. Yövyimme samana päivänä laivassa, kun aamulla oltiin Tallinnassa. Me (vanhemmat ja Miki) mentiin ravintolaan. Syötiin ja lähdettiin kaupunkiin. Ei siellä kummoista ollut, mutta piti melkein heti palata laivaan.
Kun oltiin laivassa, suunta oli kohti Helsinkiä/kotia.
Saa kommailla, jos kiinnostaa..