Suomenlinna
Suomenlinna
Rakentaminen
Vuonna 1747 Ruotsin kruunun perijä hyväksyi linnoituksen rakentamisen ja antoi luvan aloittaa suunnittelemaan linnoitusta. Luvan linnoituksen rakentamiseen antoi Aadolf Fredrik. linnoitus työt alkoivat vuonna 1748. Suomenlinnaa suunnittele Augustin Ehrensvärd. Hänelle ilmeni kuitenkin pian suuria ongelmia. Helsingissä asui noin 1500 ihmistä. Suurin osa ihmisistä oli sitä vastaan että linnoituksen rakentajat eivät saisi asua Helsinkiläisten luona. Linnoituksen rakentajat eivät voineet yöpyä missään. Myös oli muita ongelmia jotka hidastivat linnoituksen rakentamista. Linnoitus ei saanut paljon työ välieitä ja rakennus aineita. Rakennus materiaaleja täytyi tilata läheisistä pitäjistä. Ehrensvärd valitteli myös työntekijöiden karkailemisesta. Jo ensinmäisen linnoitus rakennus vuoden jälkeen linnoitus työtä rajattiin. Vuonna 1750 päätettiin jäädyttää kaikki Helsingin puolella olevat linnoitustyöt. Ehrensvärd piti sitä väliaikaisena, mutta linnoitustyöt jäivät ikuisesti alkutekijöihinsä. Ehrensvärd suunnitteli että joku päivä hänen suunnitelmansa kaksois linnoituksesta kävisi toteen. Vuonna 1750 Fredrik I hyväksyi linoituksen nimi ehdoituksen. Suomenlinnan nimeksi tuli Sveaborg.
Ruotsalainen kausi
Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja merkittävimmät itäiset linnoituksensa 1700-luvun alussa. Ruotsi menetti kun Ruotsi soti Venäjän kanssa ja Ruotsi hävisi. Sillon katsottiin että Suomen puolustuksen parantaminen on pakollista. Ruotsin tuon ajan merkittävimpien arkkitehtien Carl Hårlemanin ja Jean Eric Rehnin vaikutus näkyy Ehrensvärdin sen ajan rakennuksissa. Uudessa linnoituksessa kärsittiin koko ajan asuntopulasta. Ensinmäistä kertaa Viaporin linnoitus joutui varsinaisten sotatapahtumien näyttämöksi Suomen sodassa vuonna 1808-1809. Suomi siirtyi sodan seurauksina venäjän vallanalle. amalla alkoin linnoituksen venäläinen kausi 60 vuotta sen jälkeen, kun ruotsalaisten johdolla aloittivat saarilla rakennustyöt. 21.2.1808 alkoi Venäjän hyökkäys suomeen. Maaliskuun 2. päivänä Venäjä valtasi Suomen 2000 sotilaan avulla Suomen. Maaliskuun loppuun mennessä Venäläiset sotilaat olivat jo vallanneet Suomen kokonaan.
Venäläinen kausi
Viaporin linnoitus antautui vuonna 1808 Venäjän joukoille, ja samalla alkoi linoituksessa uusi kausi. Ruotsalaisten poistuttua Viapori siirtyi laivoineen ja linnoituslaitteineen Venäjän keisarikunnalle. Venäläiset arvostivat Viaporinlinnaa ja sen varalle tehtiin suuria suunnitelmia. Linnoitusvyöhyke laajeni Santahaminaan, Vallisaareen ja Kuningassaareen. Linnan sotilaallinen merkitys laski 1800-luvun myötä. Linnoituksen tilaan ruvettiin todella kiinnittämään huomiota vasta Krimin sodassa vuonna 1853-1856. Sota alkoi Venäjän ja Turkin välisenä, mutta pian Vanäjä sai vastaansa myös Englannin ja Ranskan. Länsivaltojen laivastot ampuivat Viaporia kaksi päivää elokuussa vuonna 1855. Viaporin linnoitus kärsi todella paljon ammuskelusta. 1800-luvun loppu puolella ja 1900-luvun alkupuolella varustuksia kohennettiin. Viaporin linnoituksen merkitys laski kuitenkin entisestään, lopulta se oli vain yksi linnoitus Venäjän linnoitusten joukossa. Kesällä 1906 syttyi sotilaskapina, joka oli osa Venäjän vallankumousliikettä. Kapinalliset sotilaat pyrkivät saamaan linnoituksen valtaansa ja osittain onnistuivatkin siinä. Kapina kuitenkin kukkistettiin neljän päivän kuluttua sen alkaestaan. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1918 Viapori siirtyi Suomelle, ja linnoituksen nimi muutettiin Suomenlinnaksi.
Suomalainen aika
Viaporin linnoitus ei kuulunut Venäjän vallan alla hallinnollisesti Suomelle. Suomen itsenäistymis päivänä 6.12.1917 Viapori jäikin vielä joksikin aikaa venäläiselle sotaväelle. Hallinto Viaporin linnasta siirtyi Suomelle vasta vuonna 1918 keväällä Suomen sisällissodan aikana. Toukokuussa 1918 linnoituksen nimi muutettiin itsenäisen Suomen mukaisesti Suoelinnaksi. Linnoitus liitettiin Suomen valtioon. Linnoitukseen sijoitettiin pian puolustusvoimien eri yksiköitä, ja suomenlinnasta tuli pian suomalainen varauskunta. Pikku hiljaa käynnistyivät myös pienimuotoiset kunnostustyöt ja saarille suuntautuva matkailu käynnistyi. Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 Suomenlinnassa oli muun muassa ilmantorjunta- ja tykitysjoukkoja. Suomenlinna toimi Suomalaiselle sukellusveneelle tukikohtana. Jatkosodan jälkeen Suomenlinnassa jatkoi toimintaansa vain muutama armeijan joukko-osasto. 1960-luvun puolivälissä puolustusvoimat ilmoitti luopuvansa linnoituksesta. Suomalaisella kaudella linnoituksesta on muodostunut yksi Suomen parhaimmista matkailukohteista. Suomenlinna on myös yksi Helsingin kaupunginosa. Suomenlinnassa asuu noin 800 ihmistä ja työskentelee noin 400 ihmistä.
http://www.suomenlinna.fi/
Vuonna 1747 Ruotsin kruunun perijä hyväksyi linnoituksen rakentamisen ja antoi luvan aloittaa suunnittelemaan linnoitusta. Luvan linnoituksen rakentamiseen antoi Aadolf Fredrik. linnoitus työt alkoivat vuonna 1748. Suomenlinnaa suunnittele Augustin Ehrensvärd. Hänelle ilmeni kuitenkin pian suuria ongelmia. Helsingissä asui noin 1500 ihmistä. Suurin osa ihmisistä oli sitä vastaan että linnoituksen rakentajat eivät saisi asua Helsinkiläisten luona. Linnoituksen rakentajat eivät voineet yöpyä missään. Myös oli muita ongelmia jotka hidastivat linnoituksen rakentamista. Linnoitus ei saanut paljon työ välieitä ja rakennus aineita. Rakennus materiaaleja täytyi tilata läheisistä pitäjistä. Ehrensvärd valitteli myös työntekijöiden karkailemisesta. Jo ensinmäisen linnoitus rakennus vuoden jälkeen linnoitus työtä rajattiin. Vuonna 1750 päätettiin jäädyttää kaikki Helsingin puolella olevat linnoitustyöt. Ehrensvärd piti sitä väliaikaisena, mutta linnoitustyöt jäivät ikuisesti alkutekijöihinsä. Ehrensvärd suunnitteli että joku päivä hänen suunnitelmansa kaksois linnoituksesta kävisi toteen. Vuonna 1750 Fredrik I hyväksyi linoituksen nimi ehdoituksen. Suomenlinnan nimeksi tuli Sveaborg.
Ruotsalainen kausi
Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja merkittävimmät itäiset linnoituksensa 1700-luvun alussa. Ruotsi menetti kun Ruotsi soti Venäjän kanssa ja Ruotsi hävisi. Sillon katsottiin että Suomen puolustuksen parantaminen on pakollista. Ruotsin tuon ajan merkittävimpien arkkitehtien Carl Hårlemanin ja Jean Eric Rehnin vaikutus näkyy Ehrensvärdin sen ajan rakennuksissa. Uudessa linnoituksessa kärsittiin koko ajan asuntopulasta. Ensinmäistä kertaa Viaporin linnoitus joutui varsinaisten sotatapahtumien näyttämöksi Suomen sodassa vuonna 1808-1809. Suomi siirtyi sodan seurauksina venäjän vallanalle. amalla alkoin linnoituksen venäläinen kausi 60 vuotta sen jälkeen, kun ruotsalaisten johdolla aloittivat saarilla rakennustyöt. 21.2.1808 alkoi Venäjän hyökkäys suomeen. Maaliskuun 2. päivänä Venäjä valtasi Suomen 2000 sotilaan avulla Suomen. Maaliskuun loppuun mennessä Venäläiset sotilaat olivat jo vallanneet Suomen kokonaan.
Venäläinen kausi
Viaporin linnoitus antautui vuonna 1808 Venäjän joukoille, ja samalla alkoi linoituksessa uusi kausi. Ruotsalaisten poistuttua Viapori siirtyi laivoineen ja linnoituslaitteineen Venäjän keisarikunnalle. Venäläiset arvostivat Viaporinlinnaa ja sen varalle tehtiin suuria suunnitelmia. Linnoitusvyöhyke laajeni Santahaminaan, Vallisaareen ja Kuningassaareen. Linnan sotilaallinen merkitys laski 1800-luvun myötä. Linnoituksen tilaan ruvettiin todella kiinnittämään huomiota vasta Krimin sodassa vuonna 1853-1856. Sota alkoi Venäjän ja Turkin välisenä, mutta pian Vanäjä sai vastaansa myös Englannin ja Ranskan. Länsivaltojen laivastot ampuivat Viaporia kaksi päivää elokuussa vuonna 1855. Viaporin linnoitus kärsi todella paljon ammuskelusta. 1800-luvun loppu puolella ja 1900-luvun alkupuolella varustuksia kohennettiin. Viaporin linnoituksen merkitys laski kuitenkin entisestään, lopulta se oli vain yksi linnoitus Venäjän linnoitusten joukossa. Kesällä 1906 syttyi sotilaskapina, joka oli osa Venäjän vallankumousliikettä. Kapinalliset sotilaat pyrkivät saamaan linnoituksen valtaansa ja osittain onnistuivatkin siinä. Kapina kuitenkin kukkistettiin neljän päivän kuluttua sen alkaestaan. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1918 Viapori siirtyi Suomelle, ja linnoituksen nimi muutettiin Suomenlinnaksi.
Suomalainen aika
Viaporin linnoitus ei kuulunut Venäjän vallan alla hallinnollisesti Suomelle. Suomen itsenäistymis päivänä 6.12.1917 Viapori jäikin vielä joksikin aikaa venäläiselle sotaväelle. Hallinto Viaporin linnasta siirtyi Suomelle vasta vuonna 1918 keväällä Suomen sisällissodan aikana. Toukokuussa 1918 linnoituksen nimi muutettiin itsenäisen Suomen mukaisesti Suoelinnaksi. Linnoitus liitettiin Suomen valtioon. Linnoitukseen sijoitettiin pian puolustusvoimien eri yksiköitä, ja suomenlinnasta tuli pian suomalainen varauskunta. Pikku hiljaa käynnistyivät myös pienimuotoiset kunnostustyöt ja saarille suuntautuva matkailu käynnistyi. Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 Suomenlinnassa oli muun muassa ilmantorjunta- ja tykitysjoukkoja. Suomenlinna toimi Suomalaiselle sukellusveneelle tukikohtana. Jatkosodan jälkeen Suomenlinnassa jatkoi toimintaansa vain muutama armeijan joukko-osasto. 1960-luvun puolivälissä puolustusvoimat ilmoitti luopuvansa linnoituksesta. Suomalaisella kaudella linnoituksesta on muodostunut yksi Suomen parhaimmista matkailukohteista. Suomenlinna on myös yksi Helsingin kaupunginosa. Suomenlinnassa asuu noin 800 ihmistä ja työskentelee noin 400 ihmistä.
http://www.suomenlinna.fi/