Terveyttä tutkimassa
Tutkitaan terveyttä
Tutkimustyön rakenne
KANSILEHTI: Otsikko keskelle sivua, oikeaan alakulmaan tekijöiden nimet, kurssin nimi, koulun nimi, palautuspäivämäärä
TIIVISTELMÄ: Meillä ei pakollinen
SISÄLLYSLUETTELO: Käytä otsikoita ja alaotsikoita (5. -> 5.1. -> 5.1.1.), muista sivunumerot
- Johdanto on ensimmäinen numeroitu kappale ja alkaa sivulta 1
JOHDANTO: Kerro tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet, perusteluja, miksi aihe on tärkeä ja syitä, miksi olet valinnut aiheen, onko sinulla ennakkotietoja tai oletuksia aiheesta (hypoteeseja, miten odottaisit asioiden olevan). Kirjoita yleistä asiaa aiheesta, ilmiön laajuudesta ja yleisyydestä (tälle voit kyllä tehdä myös oman kappaleen ja tässä osiossa käytä aiemmin samasta tai lähellä olevasta aiheesta tehtyjä tutkimuksia tai kirjoituksia).
TUTKIMUSONGELMAT: Työhän kirjataan selkeästi tutkimuksen pääongelma ja alaongelmat
TUTKIMUSMENETELMÄT: Kerro tutkimusote ja -asetelma. Kerro yksityiskohtaisesti, miten tutkimus suoritettiin ja millä menetelmillä. Lähtökohtana on se, että joku toinen pystyisi ohjeiden mukaisesti toteuttamaan tekemäsi tutkimuksen.
TULOKSET: Tulososiossa kerrotaan tarkasti, millaista informaatiota tutkimus antoi. Tulokset on hyvä esittää taulukoiden, käyrien, pylväiden avulla, jotka avataan vielä kirjallisesti.
POHDINTA: Omat tulkintasi ja johtopäätöksesi tuloksista. Olivatko tulokset odotettuja, mitä yllättävää, miksi tulokset ovat tällaiset, olivatko tutkimusmenetelmät luotettavia, mitä voisi tehdä paremmin, antoiko tutkimus jatkotutkimuksen aihetta, miten voisi jatkaa, voiko mitään yleistää ... jne.
LÄHTEET: Kerää aakkosjärjestyksessä
LIITTEET: Esim. kyselylomake
TIIVISTELMÄ: Meillä ei pakollinen
SISÄLLYSLUETTELO: Käytä otsikoita ja alaotsikoita (5. -> 5.1. -> 5.1.1.), muista sivunumerot
- Johdanto on ensimmäinen numeroitu kappale ja alkaa sivulta 1
JOHDANTO: Kerro tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet, perusteluja, miksi aihe on tärkeä ja syitä, miksi olet valinnut aiheen, onko sinulla ennakkotietoja tai oletuksia aiheesta (hypoteeseja, miten odottaisit asioiden olevan). Kirjoita yleistä asiaa aiheesta, ilmiön laajuudesta ja yleisyydestä (tälle voit kyllä tehdä myös oman kappaleen ja tässä osiossa käytä aiemmin samasta tai lähellä olevasta aiheesta tehtyjä tutkimuksia tai kirjoituksia).
TUTKIMUSONGELMAT: Työhän kirjataan selkeästi tutkimuksen pääongelma ja alaongelmat
TUTKIMUSMENETELMÄT: Kerro tutkimusote ja -asetelma. Kerro yksityiskohtaisesti, miten tutkimus suoritettiin ja millä menetelmillä. Lähtökohtana on se, että joku toinen pystyisi ohjeiden mukaisesti toteuttamaan tekemäsi tutkimuksen.
TULOKSET: Tulososiossa kerrotaan tarkasti, millaista informaatiota tutkimus antoi. Tulokset on hyvä esittää taulukoiden, käyrien, pylväiden avulla, jotka avataan vielä kirjallisesti.
POHDINTA: Omat tulkintasi ja johtopäätöksesi tuloksista. Olivatko tulokset odotettuja, mitä yllättävää, miksi tulokset ovat tällaiset, olivatko tutkimusmenetelmät luotettavia, mitä voisi tehdä paremmin, antoiko tutkimus jatkotutkimuksen aihetta, miten voisi jatkaa, voiko mitään yleistää ... jne.
LÄHTEET: Kerää aakkosjärjestyksessä
- Kirja: Antikainen, J., Bryggare, L., Karas, K., Nohynek, H. & Orkovaara, P. 2017. Terve 3, Terveyttä tutkimassa. Helsinki: Sanoma Pro Oy
- Artikkeli: Paalanne, N. & Taimela, S. 2008. Liikunnan ja televisionkatselun yhteys lihaskuntoon nuorilla aikuisilla. Liikunta ja tiede 12 (5), 35-39.
- Internet-lähde: Sveiby, K. 1997. Tacit knowledge. http://www.sveiby.com.au/library/Polanyi.html1 1.1.2004
LIITTEET: Esim. kyselylomake
Tunnista tutkimusraportin osat
Tieteellisestä tutkimuksesta tehdään tiivistelmiä myös kotimaiselle kielelle käännettynä. Näiden tarkoitus on etenkin auttaa käytännön työntekijöitä, kuten lääkäreitä, pysymään ajantasalla tärkeistä tutkimustuloksista. Hyvästä tiivistelmästä löytyvät samat osat kuin varsinaisesta raportistakin.
Etsi allaolevasta tutkimustiivistelmästä tutkimuksen tausta, tutkittavien, menetelmien ja tulosten kuvaukset sekä johtopäätökset.
Kasvuun tarvitaan energiaa, mutta syövätkö murrosikäiset tytöt vähemmän kuin pojat, kuten arkielämän havainnot kertovat?
Yhdysvaltalaiset tutkijat kutsuivat 225 vapaaehtoista (puolet poikia, puolet tyttöjä) 8-17-vuotiasta kokeelliseen tutkimukseen, jossa arvioitiin lounaalla syödyn ruoan energian määrää (Shomaker L.B ym. Am J Clin Nutr 2010;92:123). Alkumittauksiin kuuluivat murrosiän vaiheen arviointi ja lääkärintutkimus. Standardoidun koeaamiaisen jälkeen tutkittavat viettivät ei-liikunnanllista aikaa laboratoriossa lounaaseen saakka. Lounaalla sai syödä niin paljon kuin halusi katetusta pöydästä. Itse valitun ruoan ja juoman energiapitoisuudet ja painot mitattiin. Vain 19 keskeytti kokeen.
Murrosiän vaiheesta riippumatta poikien syömän ruoan määrä lounaalla oli selvästi suurempi kuin tyttöjen syömän. Mitä myöhemmässä murrosiän vaiheessa nuoret olivat, sitä enemmän ruokaa kului, mutta tulokset vaihtelivat merkitsevästi sukupuolen mukaan. Myöhäisessä murrosiässä olevien poikien syömä ruokamäärä oli keskimäärin n. 500 kcal suurempi kuin nuoremmilla pojilla. Esimurrosikäiset tytöt söivät keskimäärin vähemmän kuin vanhemmat murrosikäiset tytöt. Pituus ja paino eivät vaikuttaneet tuloksiin: vain sukupuolierot säilyivät, kun muut tekijät vakioitiin.
Koetta voidaan pitää onnistuneena, koska oma arvio kulutetun ruoan määrästä on yleensä aliarvio. kokeessa mitattiin kulutettu määrä tarkkaan. Voidaan toki pohtia, onko koe yllyttänyt runsaampaan syömiseen normaaliin verrattuna. Jos näin olisi laita, ehkä tytötkin olisivat lisänneet syömistään yhtä paljon kuin pojat. Joka tapauksessa lienee turha riidellä kouluruokailussa tai kotona lihapullien määrästä - parasta varata muutama ylimääräinen poikavaltaiselle lounas- tai päivällisseurueelle.
Etsi allaolevasta tutkimustiivistelmästä tutkimuksen tausta, tutkittavien, menetelmien ja tulosten kuvaukset sekä johtopäätökset.
Kasvuun tarvitaan energiaa, mutta syövätkö murrosikäiset tytöt vähemmän kuin pojat, kuten arkielämän havainnot kertovat?
Yhdysvaltalaiset tutkijat kutsuivat 225 vapaaehtoista (puolet poikia, puolet tyttöjä) 8-17-vuotiasta kokeelliseen tutkimukseen, jossa arvioitiin lounaalla syödyn ruoan energian määrää (Shomaker L.B ym. Am J Clin Nutr 2010;92:123). Alkumittauksiin kuuluivat murrosiän vaiheen arviointi ja lääkärintutkimus. Standardoidun koeaamiaisen jälkeen tutkittavat viettivät ei-liikunnanllista aikaa laboratoriossa lounaaseen saakka. Lounaalla sai syödä niin paljon kuin halusi katetusta pöydästä. Itse valitun ruoan ja juoman energiapitoisuudet ja painot mitattiin. Vain 19 keskeytti kokeen.
Murrosiän vaiheesta riippumatta poikien syömän ruoan määrä lounaalla oli selvästi suurempi kuin tyttöjen syömän. Mitä myöhemmässä murrosiän vaiheessa nuoret olivat, sitä enemmän ruokaa kului, mutta tulokset vaihtelivat merkitsevästi sukupuolen mukaan. Myöhäisessä murrosiässä olevien poikien syömä ruokamäärä oli keskimäärin n. 500 kcal suurempi kuin nuoremmilla pojilla. Esimurrosikäiset tytöt söivät keskimäärin vähemmän kuin vanhemmat murrosikäiset tytöt. Pituus ja paino eivät vaikuttaneet tuloksiin: vain sukupuolierot säilyivät, kun muut tekijät vakioitiin.
Koetta voidaan pitää onnistuneena, koska oma arvio kulutetun ruoan määrästä on yleensä aliarvio. kokeessa mitattiin kulutettu määrä tarkkaan. Voidaan toki pohtia, onko koe yllyttänyt runsaampaan syömiseen normaaliin verrattuna. Jos näin olisi laita, ehkä tytötkin olisivat lisänneet syömistään yhtä paljon kuin pojat. Joka tapauksessa lienee turha riidellä kouluruokailussa tai kotona lihapullien määrästä - parasta varata muutama ylimääräinen poikavaltaiselle lounas- tai päivällisseurueelle.