Impressionismi oli taidesuuntaus, joka vaikutti etenkin Ranskassa 1860-luvulta 1900-luvun alkuun. Sen ideana oli vangita vaikutelma eli impressio tietystä hetkestä jättäen epätarkan sommittelun ja yksityiskohdat toisarvoisiksi.


Impressionismi musiikissa

Musiikillisella impressionismilla viitataan usein musiikin hienovaraiseen haurauteen, hahmottomaan passiivisuuteen ja epämääräiseen tunnelmamusiikkiin. Impressionistiseen musiikkiin kuuluu pidättyväisyys, staattisuus sekä provosoivan värikäs efekti, joka syntyy säveltäjän kiinnostuksesta puhtaaseen ääneen, joka on itsetarkoituksellisesti salaperäinen ja kaunis. 

Musiikin historiassa impressionismi liitetään yleensä Claude Debussyn musiikkiin, etenkin vuosien 1892-1903 väliseltä ajalta. Hänen teoksistaan impressionistina pidetään esimerkiksi oopperaa "Pelleas et Melisande" (1902).

Vanhempina aikoina teokset esitettiin usein tyytymällä vain tarjolla oleviin soittimiin. Jo 1400-luvulta on kuitenkin löydetty yhtyetyyppejä, jotka tavallaan muodostavat soitinnustekniikan ytimen 1700-luvulle saakka. "Äänekäs soitto" musica alta, käsitti trumpetit, pasuunat, patarummut ja lehdykkäsoittimet ja "hiljainen soitto", musica bassa, huilut, luutut ja jousisoittimet. Edellinen yhtyetyyppi esiintyi pääasiassa suuremmissa juhlissa, usein ulkona. Jälkimmäiseen kuuluu mm. tyypillinen brittiläinen consort.

https://www.youtube.com/watch?v=ewgvSvm_EwQ