Rikosnovelli
Rikosnovellin alku
Tänään se tapahtuisi. Oloni oli hieman jännittynyt, mutta samalla takaraivossani oli pieni katumus mitä olin tekemässä.
Koitin silti olla ajattelematta katumusta, koska olin suunnitellut tätä kauan.
Pahimmassa tapauksessa voisin joutua tästä pahoihin ongelmiin ja vankilaan, mutta jos hyvin käy niin minusta tulee rikas.
Kukaan ei tiedä, mitä olen tekemässä ja milloin. Sillä minulla ei ole varsinaista perhettä, koska olen 23-vuotias ja vanhempani ovat kuolleet kun olin nuori, ja sisaruksia minulla ei ikinä ole ollut.
Raha todella kelpaisi, sillä en ole pariin vuoteen ollut vakituisessa ammatissa.
Peruskoulun jälkeen kävin lukion ja olin vielä aika haka koulussa, mutta valmistuttuani minua ei enää opiskelu kiinnostanut ja tuntui kuin kolmen vuoden opiskelu meni hukkaan.
Rupesin ajattelmaan mitä minusta olisi voinut tulla, jos vain olisin jaksanut jatkaa opiskeluja ja käydä töissä.
Mutta noin vuosi sitten vajosin liian alas alamaailmaan ja nyt on jo myöhäistä, sieltä on vaikea päästä pois, sillä velkoja on kerennyt kertyä liian paljon.
Olen itse kotoisin Helsingistä, mutta tämän tulevan aion tehdä Kontulassa, sillä olin ajatellut sen olevan juuri sopiva paikka tälläiselle rikokselle. Olen ottanut asioista selvää, ja tiedän, että Kontulassa on oikein hyvä, hieman kyllä syrjäinen alue jossa asuu paljon iäkästä porukkaa, mutta varakasta sellaista. Olen myös löytänyt juuri täydellisen kohteen, jota aioin huijata. Hän on 84-vuotias rouva, joka asuu oikein hienossa talossa ja kuvittelisin hänen langenneen tähän juoneeni.
Suunnitelmien mukaisesti olin soittanut hänelle viime tiistai-iltana, ja uskon että hän ei aavistanut epäillä mitään, mutta tänään se selviää kun mene hänen luokseen ja pyydän antamaan arvoesineitään viranomaisten haltuun suojellakseen häntä siltä kun mukamas lähialueella on tapahtunut ryöstöjä.
Käynnistin auton ja lähdin ajamaan kohti Kontulaa, ja ajattelin että palaan sieltä rikkaana ja ylpeänä onnistuttuani, tai en sitten palaa ollenkaan kiinni jäämisen seurauksena.
Mutta sitä en halunnut murehtia, vaan jatkoin ajamista...
Koitin silti olla ajattelematta katumusta, koska olin suunnitellut tätä kauan.
Pahimmassa tapauksessa voisin joutua tästä pahoihin ongelmiin ja vankilaan, mutta jos hyvin käy niin minusta tulee rikas.
Kukaan ei tiedä, mitä olen tekemässä ja milloin. Sillä minulla ei ole varsinaista perhettä, koska olen 23-vuotias ja vanhempani ovat kuolleet kun olin nuori, ja sisaruksia minulla ei ikinä ole ollut.
Raha todella kelpaisi, sillä en ole pariin vuoteen ollut vakituisessa ammatissa.
Peruskoulun jälkeen kävin lukion ja olin vielä aika haka koulussa, mutta valmistuttuani minua ei enää opiskelu kiinnostanut ja tuntui kuin kolmen vuoden opiskelu meni hukkaan.
Rupesin ajattelmaan mitä minusta olisi voinut tulla, jos vain olisin jaksanut jatkaa opiskeluja ja käydä töissä.
Mutta noin vuosi sitten vajosin liian alas alamaailmaan ja nyt on jo myöhäistä, sieltä on vaikea päästä pois, sillä velkoja on kerennyt kertyä liian paljon.
Olen itse kotoisin Helsingistä, mutta tämän tulevan aion tehdä Kontulassa, sillä olin ajatellut sen olevan juuri sopiva paikka tälläiselle rikokselle. Olen ottanut asioista selvää, ja tiedän, että Kontulassa on oikein hyvä, hieman kyllä syrjäinen alue jossa asuu paljon iäkästä porukkaa, mutta varakasta sellaista. Olen myös löytänyt juuri täydellisen kohteen, jota aioin huijata. Hän on 84-vuotias rouva, joka asuu oikein hienossa talossa ja kuvittelisin hänen langenneen tähän juoneeni.
Suunnitelmien mukaisesti olin soittanut hänelle viime tiistai-iltana, ja uskon että hän ei aavistanut epäillä mitään, mutta tänään se selviää kun mene hänen luokseen ja pyydän antamaan arvoesineitään viranomaisten haltuun suojellakseen häntä siltä kun mukamas lähialueella on tapahtunut ryöstöjä.
Käynnistin auton ja lähdin ajamaan kohti Kontulaa, ja ajattelin että palaan sieltä rikkaana ja ylpeänä onnistuttuani, tai en sitten palaa ollenkaan kiinni jäämisen seurauksena.
Mutta sitä en halunnut murehtia, vaan jatkoin ajamista...