PROpe

Prope

EETTISYYS

Opettajana olen samanlainen kuin ihmisenä. Pyrin pitämään arvoni mukanani tilanteesta huolimatta, vaikka se opettajan työssä voi ollakin välillä haastavaa. Koen, että tärkeimmät arvot ovat oikeudenmukaisuus, toisten kunnioittaminen ja vapaus. Niiden avulla pärjään ihmisläheisessä ammatissa. Olen luonteeltani sosiaalinen, suorasanainen, huolehtivainen ja iloinen. Opettaja tekee työtään omalla persoonallaan, joten sen kehittäminen ja hoitaminen ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Haluan nähdä maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin, sillä mikään ei mielestäni opeta enemmän kuin uudet kokemukset ja ihmiset. Yksi arvoistani on myös luonnon kunnioittaminen ja minusta nykypäivänä on tärkeä ymmärtää planeettamme kriittinen tilanne. Opettajana pääsen vaikuttamaan tulevaisuuteen ja haluan kasvattaa nuoret itsenäisiksi ajattelijoiksi, jotka ymmärtävät, että heidän teoillaan on seuraukset.

Olin viimevuonna kolme kuukautta aupairina ja englanninopettajana espanjalaisessa perheessä. Perheeseen kuuluivat neljä- ja kuusivuotiaat tytöt, isä ja äiti. Tämä kokemus kasvatti minua paljon opettajana ja ihmisenä. Vieraalla kielellä opettaessa jouduin keksimään uusia ja erilaisia opetuskeinoja, joista on tulevaisuudessa varmasti hyötyä. Tämä kokemus sai minut myös tajuamaan kuinka hyvin Suomen kouluilla ja oppilailla on asiat. Saamme olla turvallisessa koulussa, jossa jokaisella on vapaus tehdä haluamiaan asioita.

Minulle on tullut vastaan harjoittelussa tilanteita, joissa on hankala erotella oikea väärästä ja hyvä pahasta, mutta yleinen sääntöjen noudattaminen on varmasti ratkaisu suurimmassa osassa tilanteita. Jos tilanne on erittäin haastava, voi työkavereilta kysyä aina apua. Luottamalla omiin arvoihinsa pärjää jo pitkälle missä vain tilanteessa. Mikäli tilanne on eettisesti kyseenalainen ja haastava, sitä pitää miettiä pidempään. On huomioitava jokainen osapuoli ja miten ratkaisu vaikuttaa heihin. Mikäli ryhmän käyttäytyminen on mielestäni sääntöjen vastaista, komennan heitä tarpeen mukaan. Minun täytyy kuitenkin huomioida kaikkien tasapuolinen kohtelu ja ymmärtää tilanteessa kaikkien kannat. Opettajan täytyy toimia samaa aikaa kasvattajana ja kouluttajana, etenkin nykypäivän koulussa. Vastuumme lapsien kasvattamisesta suurenee kokoajan, joka vaikuttaa automaattisesti myös työn määrän ja paineiden lisääntymiseen.

Katsomusaineiden opettaminen on herättänyt minussa epäilyksiä. On vaikea opettaa oppilaille jotain aatetta mikäli siihen ei usko itse. Haluan kuitenkin pitää opetukseni uskottavana ja merkityksellisenä oppilaille.

TIETEELLINEN OSAAMINEN

Mielestäni omat ajatteluntaitoni on vahvat, mutta niitä tarvitsee kehittää kokoajan. Olen harjoittanut omien ajatusteni reflektointia ja etenkin yliopistossa ajatteluntaitoni ovat kehittyneet huimasti. Pyrin nykyään pohdiskelemaan omia ajatuksiani ja huomaamaan tapoja, joilla ajattelen, jotta saan parannettua ja hyödynnettyä niitä. Pyrin luennoilla poimimaan ja tarkkailemaan erilaisia teorioita ja käytäntöjä, joita voisin hyödyntää harjoitteluissa ja tulevaisuuden työssäni. Osaan mielestäni melko hyvin käyttää oppimaani esimerkiksi tuntien suunnittelussa tai vaikka lasten kanssa toimimisessa. Kirjoista ja luennoilta saadut teoreettiset tavat täytyy kuitenkin osata suhteuttaa tilanteeseen, sekä täytyy muistaa, että mikään tieto ole absoluuttista. Lukiessani kasvatustieteellisiä kirjoja yritän miettiä eri teorioita ja niiden toteutumista arkielämässä omassa työssäni ja koulutuksessani. Tein opettajasijaisuuksia enne yliopistoon pääsyä, jolloin kohtasin mitä erilaisimpia tilanteita. Nyt kun olen lukenut eri teoksia, joissa on käsitelty lasten käyttäytymistä ja vuorovaikutusta, olen saanut yhdistettyä kokemani tilanteet kirjojen teorioihin. Minun mielestäni on mielenkiintoista löytää selitys lasten erilaisille, kenties hiukan yllättäville reaktioille eri tilanteissa.

Haluaisin opettajana löytää kultaisen keskitien arkiajattelun ja teoria-ajattelun välillä. Sitä täytyy kehittää koko uran aikana, mutta jo kaksi vuotta sijaisena ovat auttaneet minua löytämään oikean suunnan tälle. Koulun laatimia sääntöjä täytyy noudattaa ja rangaistukset antaa sen mukaan, mutta jokaisessa tilanteessa on mielestäni käytettävä maalaisjärkeä. Yleinen joustavuus ja jokaisen mielipiteen huomiointi on tärkeää. Oppilaiden kanssa täytyy toimia sillä tavalla, kun minut on opetettu toimimaan, mutta haluan toiminnassani näkyvän myös minun omat mielipiteeni ja arvoni. Mielestäni kaiken toiminnan täytyy perustua tutkimuksiin jollain tapaa, mutta siihen on lisättävä mukaan arkiajattelua tilannetta seuraten. On hullua, että nykyaikana ainoa mahdollisuus opettajilla puuttua häiriöihin, on soitto poliisille. Monet opettajat uupuvat ja vaihtavat alaa, koska heillä ei ole työkaluja ja mahdollisuuksia puuttua ongelmiin lakien ja sääntöjen takia. Tämä vähentää myös alan viehättävyyttä monien silmissä.

Olen aina ajatellut, että minusta ei tulisi taito- ja taideaineiden opettajaa, mutta käydessäni musiikin ja kuvaamataidon POM-opinnot, mieleni on muuttunut. Koen olevani vahvimmillani taito- ja taideaineissa, etenkin liikunnassa. Kun olin itse ala-asteella, lempi-aineitani olivat liikunta, englanti, kuvaamataito ja käsityö. En koe olevani huono teoriapuolessa, mutta käytännönaineet ovat aina tuntuneet mukavammalta ja turvallisemmalta. Niissä on myös tietynlainen vapaus tehdä mitä haluaa omalla tyylillään, kun taas teoria-aineissa seurataan tiettyä kaavaa. Auktoriteettini vahvistuu varmasti työvuosien lisääntyessä, mutta minulla on nyt jo hyvä pohja opettaa näitä aineita. Olen harrastanut kilpa-urheilua 10-vuotta, josta olen saanut paljon tietotaitoa ja kokemusta, jota voin jakaa tulevaisuudessa oppilailleni. Se luo minulle myös lisää itsevarmuutta, kun tiedän mitä teen ja osaan perustella toimintani. Harjoittelu ja pidetyt tunnit sijaistaessa ovat myös tuoneet minulle lisää varmuutta näihin aineisiin.

VUOROVAIKUTUSOSAAMINEN

Vuorovaikuttajana olen aktiivinen, empaattinen ja utelias. Pyrin ottamaan aina muiden mielipiteet huomioon tilanteesta riippumatta. Osallistun aktiivisesti mukaan keskusteluihin ja kerron omia mielipiteitäni, mutta väistän usein vahvempien persoonien tieltä. Reflektoidessani omaa käytöstäni, olen huomannut, että muiden mielipiteiden ymmärtämisessä minulla on vielä parantamisen varaa. Koulumaailmassa tulen kohtaamaan monenlaisia eri mielipiteitä, joten minun täytyy opetella ymmärtämään ja hyväksymään jokaisen mielipide, vaikka se eroaisikin täysin omastani. Haluan, että ihmiselle, jonka kanssa keskustelen tulee olo, että kuuntelen aktiivisesti ja olen vilpittömästi kiinnostunut hänen asiastaan. Tätä vahvistan esimerkiksi nyökkäyksillä, välikommenteilla ja katsekontaktilla. Etenkin opettajan ammatissa täytyy oppia olemaan neutraali, eikä näyttää tunteitaan liian vahvasti. Vuorovaikutustaitojaan täytyy kehittää jatkuvasti, siksi minusta on hyödyllistä, että on keksitty erilaisia kursseja esimerkiksi KEHU-ohjelma, jotka parantavat opettajan tai opettajaksi opiskelevan vuorovaikutustaitoja. Se kehittää opettajan non-verbaalisia vuorovaikutustaitoja ja valmistaa heitä haastaviinkin tilanteisiin. Ohjelma on käytössä Helsingin yliopistossa, mutta se olisi mielestäni hyvä kehitysidea myös Jyväskylän yliopistoon.

Koulumaailmassa tulee vastaan monia erilaisia vuorovaikutustilanteita. Haluan olla oppilaille turvallinen aikuinen, kenen luokse on helppo tulla puhumaan asioista. Ammatillisuuden ja kaverillisuuden raja täytyy kuitenkin olla itselle selkeä, ettei se ole oppilaalle epäselvä. Työkavereilleni pyrin olemaan avulias ja tukeva kollega, jolta saa apua tarvittaessa. Haluan kuitenkin työni olevan mieluista, joten myös rento ja hauska suhde kaikkiin on tärkeä asia minulle. Vanhemmat ovat iso osa työtäni, joten haluan saada kaikkiin vanhempiin mahdollisimman asialliset ja hyvät välit. Fyysiset tapaamiset ja keskustelut ovat tärkeitä, sillä ne kasvattavat keskinäistä luottamussuhdetta.

Koronatilanteen takia meidän OH1-harjoittelu siirtyi etäopetukseksi ja siinä vaadittiin uudenlaista vuorovaikutusosaamista. Lapset ovat videoyhteyden päässä, eikä heihin saa samanlaista yhteyttä kuin normaalissa kouluympäristössä. Oli opittava seuraamaan ja vahtimaan lasten tekemistä eri keinoin, kuten vaatimalla tehdyistä tehtävistä kuva classroomiin. Observointi auttoi myös omien tuntien pitämiseen paljon, sillä sain niistä ideoita ja neuvoja erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Vaikka harjoittelun tilanne ei ollut se kaikista ihanteellisin, opin silti siinä paljon hyödyllisiä asioita tulevaisuuden työtäni ajatellen.

Toteutimme POMM1100-kurssin aukkotehtävän ryhmätyönä. Olen kokenut ryhmätyöt tehokkaimmaksi työtavaksi itselleni. Ryhmässä pääsen jakamaan ideoita ja vastaanottamaan niitä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yhdessä toimiminen tuottaa paljon parempia ja monipuolisempia idoeita. Kehitimme yhdessä tietopaketin joka auttaa myös muita opiskelijoita. Jokaisella ryhmän jäsenellä oli oma roolinsa ryhmätyössä ja kaikki sujui ongelmitta. Vuorovaikutusosaamiseni kehittyi, kun pääsimme ryhmässä miettimään aihettamme kriittisesti sekä myönteisesti.

OH2 kehitti vuorovaikutusosaamistani todella paljon ja opin kiinnittämään myös omaan käyttäytymiseeni huomiota. Yhdistin pedagogista osaamista ja vuorovaikutusosaamistani harjoittelun aikana. Sain opettajalta paljon vinkkejä siihen, miten puhutella tai käsitellä huonosti käyttäytyviä oppilaita. Hyvä sääntö koulupäiviin oli se, että jos annat lapselle yhden huomautuksen, sinun täytyy antaa kaksi kehua jotta oppilaan minäpystyvyys kehittyy. On siis aiheellista antaa rakentavaa kritiikkiä ja saada lapsi ymmärtämään että teet sen hänen parhaaksi. Olennaista on myös kertomisen ia kettomatta jättämisen ajoitus, esimerkiksi ohjaus- tai palautetilanteissa opettajan on ratkaistava mitä asioita hän kussakin oppimisprosessinvaiheessa nostaa esille. Liian monien asioiden esille nostaminen voi lannistaa oppilaan opiskeluintoa ja haavoittaa hänen itsetuntoaan, erityisesti jos omasta työstä tai kehittymisestä keskustellaan muiden ryhmäläisten kuullen (Gerlander & Koistinen, 2005, 79).

Opin harjoittelun aikana paljon neutraalimmaksi opettajaksi. Vaikka luokallani oli tietyt oppilaat, jotka häiritsivät tuntia, yritin kasvattaa heitä samalla tavalla kuin muitakin. Opettajani tuki tätä prosessia ja antoi vinkkejä jokaisen häirikön kohteluun. Heillä kaikilla oli tietyt käyttäytymismallit, joihin toimivat yleensä samat kurinpitomallit joka kerta. Minun täytyy pysyä neutraalina ja rauhallisena, vaikka luokassa toistuisikin aina samojen oppilaiden huono käytös. Tämä ei myöskään ruoki oppilaita toimimaan huonosti uudestaan.

LÄHTEET:

Gerlander, M. & Kostiainen, E. 2005. Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa. Prologi - Puheviestinnän vuosikirja 2005. https://journal.fi/prologi/article/view/95941

YHTEISKUNNALLISUUS

Kouluyhteisöt koostuvat monista jäsenistä ja jokaisella on oma roolinsa. Haluan olla aktiivinen ja innokas toimija koulussa, joka innostaa myös muita. Opettajan täytyy jatkuvasti kouluttaa ja kehittää itseänsä, jotta hän pysyisi yhteiskunnan muutoksissa mukana. Minulle on tärkeää päästä vaikuttamaan asioihin, joissa näen parantamisen varaa tai muutoksen tarvetta. En kuitenkaan halua astua kenenkään varpaille, vaan vaikuttaa niin paljon kuin omassa asemassani on vain mahdollista. Passiivinen presenssi ei hyödytä omaa kehitystä, eikä myöskään muiden.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on meidän jokaisen oikeus ja etu, jonka haluan myös oppilaitteni tietävän. Elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa jokaisella on sananvapaus. Minulla on vastuu kasvattaa nuorista aktiivisia yhteisöjen ja yhteiskunnan jäseniä, jotka uskaltavat kertoa mielipiteensä. Oikeiden sääntöjen ja normien kertominen oppilaille on tärkeää, jotta he ymmärtävät pikkuhiljaa miten meidän yhteiskuntamme toimii. Heidän vuorovaikutustaitojen pohja luodaan koulussa. Haluan opettaa lapsille, että heidän toimintansa muokkaa yhteisöjä ja yhteiskuntaa, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Sosiaalinen media on todella isossa roolissa nykyajan maailmassa, on siis tärkeää saada lapset ymmärtämään heidän sosiaalisen median käyttäytymisen vaikutus. Maailmassa on tällä hetkellä isoja ongelmia esimerkiksi ilmastonmuutos ja nälänhätä, enkä halua lapsien sulkevan silmiään näiltä asioilta vaikka ne ovatkin pelottavia ja karuja. Pienillä teoilla, esimerkiksi kierrättämisen opettelulla ja kestävän kehityksen idean ymmärtämisellä voi olla suuria vaikutuksia. Lasten täytyy oppia näitä asioita, jotta planeettamme säilyy ja samalla he oppivat, että myös heidän teoillaan on merkitystä. Normaalikoulu on Unesco-koulu mikä on mielestäni erittäin arvostettava asia. Haluan itse myös omalla toiminnallani näyttää esimerkkiä ja opetuksessani huomioida Unesco-koulun toimintaperiaatteet.

Monialaisuus tukee oppilaiden yhteisöllisyyttä ja aktiivista vaikuttamista. Opettaja auttaa oppilaiden tietojen ja taitojen soveltamista käytäntöön sekä harjaannuttaa kestävän elämäntavan mukaista toimijuutta. Päätavoitteena on innostaa oppilaita toimimaan yhteisöä ja yhteiskuntaa rakentavalla tavalla. Koen, että roolini opettajana on kasvattaa lapsista aktiivisia ja vastuullisia yhteiskunnallisia vaikuttajia.

PEDAGOGINEN OSAAMINEN

Pyrin opettamaan luokkaa mahdollisimman innostavasti ja yksinkertaisesti. Haluan, että kaikilla on mahdollisuus oppia opetettavat asiat lähtötasosta riippumatta. Teoriapohjaan on tärkeä tuoda mukaan lapsia kiinnostavia asioita, jotta opetus pysyy mielekkäänä. Esimerkiksi leikki ja itse tekeminen on asioita, jotka tempaavat etenkin nuorimmat oppilaat mukaan opiskeluun. Minusta on tärkeää kuunnella myös lasten mielipiteitä opetuksen suunnittelussa. Kognitiivisen tutkimuksen mukaan opettajan tulee olla oppimisen ohjaaja, eikä pelkästään tiedonjakaja. Mietin itse tuntipohjan valmiiksi, mutta haluan antaa oppilaille vapauden ehdottaa myös millä tavalla he haluaisivat opiskella. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä koulussa ja mikäli oppilaat osaavat ottaa vastuuta kiitettävästi, saavat he myös vapautta.

Haluan kehittyä erilaisissa opetusmenetelmissä. Oppilaita on monia erilaisia ja niin on myös opetustapoja, joten varmasti jokaisen opettajan tavoitteena on mukautua tilanteeseen mahdollisimman hyvin ja opettaa lasta niin hyvin kuin mahdollista. Opetusta helpottaa luokan oppilaiden tunteminen ja heidän tapojensa tietäminen. On siis tärkeää tutustua oppilaisiin kasvotusten, sekä heidän käyttäytymistä seuraamalla. Olen huomannut aikaisempien opettamiskokemuksieni perusteella, että mitä enemmän olen läsnä ja aktiivinen, sitä enemmän opin tuntemaan oppilaita ja näin löytämään jokaiselle oman tavan oppia. Oppilailta täytyy vaatia paljon, mutta myös antaa lempeyttä tarpeen tullen, näin säilytän sopivan tasapainon suhteessamme. Harjoittelu opetti minulle paljon erilaisia opetuskeinoja, joita hyödynnän varmasti opettajan työssä. Internet on todella vahvasti läsnä nykyajan opetuksessa ja siksi on tärkeää pysyä mukana kaikissa uudistuksissa. Pedagoginen osaamisena vahvistui paljon ja olen siitä iloinen, vaikka aluksi etäopetus arveluttikin minua.

Yksi tärkeimmistä OH2 tavoitteista itselleni oli ryhmän hallinnan keinojen lisääminen ja erilaisten siirtymien selkeyttäminen eli oppimisen ohjaaminen ja ryhmän ohjaaminen. Harjoitteluohjaajani antoi minulle paljon eri keinoja ja vapaat kädet toimia luokan kanssa. Luokan havainnointi auttoi minua tekemään erilaisia täsmällisiä pedagogisia ratkaisuja omilla tunneilani. Sain paljon oppia ennakoinnista ja sen tärkeydestä. Jotta tunnista saa sujuvan ja rauhallisen, minun täytyy miettiä ennen tuntia millä tavalla annan ohjeet. Ohjeiden täytyy olla todella selkeät ja helposti ymmärrettävät. Esimerkiksi kolmasluokkalaiset ymmärtävät ohjeet paljon paremmin kun ne ovat yhdellä rivillä, eikä lause ole sen pidempi. Ryhmässäni oli myös S2-oppilaita, jotka puhuivat suomea melko hyvin, mutta eivät ymmärtäneet kaikkia ohjeita tai lukemaansa tekstiä. Käytin apukeinona puheen ja toiminnan vaihtelua niin, ettei oppilaan tarvitse keskittyä kuunteluun pitkiä aikoja sekä havainnollistin vaikeammat käsitteet kuvien ja piirtämisen avulla (Aalto ym., 2019). Pidin tätä mahtavana tilaisuutena, sillä kandidaatin tutkielmani käsittelee juuri s2-oppilaiden suomen kielen opettamista.

Pääsin opetusharjoittelussa tekemään myös oppiaineiden yhdistämistä, jota olemme monella kurssilla käsitelleet. Yhdistin ympäristöoppia ja kuvataidetta luonnonsuojelu teemalla. Opettajan on tärkeä hallita eri oppiaineiden yhdistämisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien luominen. Opetus on tällöin tehokkaampaa ja mielekkäämpää myös lapsille. Monialaiset opinnot tukevat laaja-alaisen osaamisen kehitystä. On tärkeää yhdistää ympäröivää yhteisöä ja opiskelijoita. Lapset saavat paljon mielenkiintoista informaatiota ja tukea opiskeluihinsa eri yhteisöjen ja organisaatioiden kautta. Tulevaisuuden opettajana haluan hallita monialaisen opettamisen ja tehdä siitä merkittävä osa lapsien opiskeluissa. Tämä antoi minulle hyvää harjoitusta siihen.

LÄHTEET:

Aalto, E., Mustonen, S., Järvenoja, M. & Saario, J. 2019. Monikielisen oppijan matkassa. Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saatavilla: https://monikielisenoppijanmatkassa.fi

HYVINVOINTI

Minulle sekä fyysinen, että psyykkinen hyvinvointi ovat yhtä tärkeitä. Fyysistä hyvinvointiani pidän yllä hyvillä yöunille, terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla. Nuo kaikki osa-alueet vaikuttavat toisiinsa ja yhtä korjaamalla, voin vaikuttaa kahteen muuhunkin. Opettajan ammatissa tarvitsen hyvää muistia ja noiden kolmen osa-alueen hyvinvointi vaikuttaa siihen. Olen oppinut, että tarvitsen vähintään 7 tuntia unta yössä, jotta jaksan työ- tai koulupäivän läpi pirteänä. Psyykkisestä terveydestäni pidän huolta rauhoittumalla rankan päivän jälkeen tai ystävieni kanssa olemisella. Kouluyhteisössä haluan pitää samoja rutiineja yllä, joten syön hyvin ja työkaverit ovat tärkeä piristävä osa päivääni. Voin myös itse tukea kollegoitteni jaksamista auttamalla heitä kun mahdollista ja muutenkin pitämällä huolta myös heidän terveydestä välillä kyselemällä kuulumisia tai pyytämällä kahvihetkelle. Haluan myös opettaa oppilailleni, että fyysinen terveys tukee henkistä terveyttä ja toisinpäin. Itsestä täytyy pitää huolta, jotta jaksaa painaa arjen keskellä.

Minua motivoi kiinnostava tekeminen ja tavoitteet. Olen aina urheilussa ja opiskelussa asettanut itselleni jonkinlaisia tavoitteita, jotta saisin motivaatiota tehdä töitä sen eteen. Mielestäni pelkkä tekeminen ei ole mielekästä, jos siinä ei voi saavuttaa mitään. Esimerkiksi pesäpallossa niinä hetkinä, kun en jaksanut treenata kuutta kertaa viikossa, yritin miettiä tulevaa pelikesää ja tavoitetta nousta ylemmälle sarjatasolle ja oman pelipaikan säilyttämistä. Yliopistoon hakiessani opiskelupaikka motivoi niin paljon, etten ole koskaan aiemmin omistautunut millekään urakalle niin paljon kuin vakavaan lukemiselle. Tiesin, että kouluun on hankala päästä sisään, ellen tee parasta mahdollista suoritustani. Koulu on parantanut henkistä hyvinvointiani ja olen saanut päivärytmistä paremmin kiinni. Vallitseva tilanne on mullistanut meidän kaikkien arjen kokonaan, mutta koulutehtävien tekeminen on pitänyt minut edes hiukan rutiineissani kiinni.

Tein esityksen aiheella "Tiedänkö tarpeeksi?" opettajaopiskelijoille ja opettajille. Toteutimme kyselyn opettajien facebook-ryhmässä, jossa tiedustelimme onko opettajilla itsevarma olo opettaa kaikkia aineita. Kyselyn tulokset kertoivat, että opettajien henkinen hyvinvointi ei ollut hyvässä kunnossa. Opettajat kokivat ahdistusta, häpeää, riittämättömyyden tunnetta ja pettymystä. Siksi halusimme tehdä opiskelijakollegoillemme tietopaketin mikä voisi edistää heidän ammattitaitoaan eri oppiaineisiin. Kasasimme diaesitykseen vinkkejä, materiaalia ja erilaisia tukikoulutuksia.

ESTEETTINEN OSAAMINEN

Yksi opettajan tärkeimpiä ominaisuuksia on mielestäni luovuus. Yritän kasvattaa oppilaistani aktiivisia ympäristönsä tarkastelijoita ja pohtijoita. Haluan painottaa itse tekemistä ja itsensä ilmaisua monilla eri tavoin, aivan kuten nykyisessä opetussuunnitelmassa lukee. Lapsista tulee passiivisia vaikuttajia, mikäli he eivät pääse itse toteuttamaan luovuuttaan erilaisissa tehtävissä. Joillain voi olla hankalaa löytää itsestään tätä luovuutta, mutta minun tehtävä on rohkaista ja auttaa tulkitsemaan sitä. Jokainen näkee maailman eri tavalla, eikä isoihin kysymyksiin ole oikeaa eikä väärää vastausta, ei ole olemassa jotakin määrättyä kaunista ja rumaa.

Avoin ja turvallinen ympäristö on avainasemassa, kun puhutaan itseilmaisusta ja luovuudesta. Jokaisen ajattelumaailman täytyy olla rajoitteeton ja avoin uusille ideoille. Opetussuunnitelmassa on myös ensimmäistä kertaa nostettu esiin sana esteettisyys, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Luokkahuoneen ei tarvitse olla rivi pulpetteja, joiden edessä on opettajanpöytä, vaan se voi olla ns. oppimisen olohuone, jossa on mukava opiskella. Virikkeitä pitää olla kuitenkin juuri sopiva määrä, ettei oppilaiden huomio keskity liikaa muuhun kuin oppimiseen. Ihanteenani olisi kitkeä luokastani kaikki ennakkoluulot pois, mutta se ei ole mahdollista, sillä ihmisten periaatteet ja arvot ovat niin erilaisia ja kotona lapset saavat todella erilaista kasvatusta. Opettajan kuuluu kuitenkin omista mielipiteistä huolimatta antaa lapsen toteuttaa itseään vapaasti, eikä nähdä niin jyrkkää oikeata ja väärää esimerkiksi taito- ja taideaineissa. Kun pidin harjoittelutuntejani, koitin saada luokkaan semmoisen tunnelman, että kukaan ei saisi pelätä tulevan tuomituksi oman näkemyksen tai mielipiteensä takia, joka voi olla erilainen kuin muilla. Siksi minun ja muiden aikuisten on näytettävä esimerkkiä lapsille jo pienestä pitäen, miten saada avoin ja mukava ympäristö aikaan ihmisten keskuudessa.

Koin, että esteettinen osaamiseni ei kehittynyt POMM-kurssin aikana lainkaan.

Lähdeluettelo:

0 kommenttia