Kirja-arvostelu
Kirja-arvostelun kirjoittaminen
Arvostelun rakenne:
1. Otsikko- kirjaan liittyvä
- oma mielipide tulee jotenkin esille
2. Aloituskappale (1 kappale)
- Kirjan tiedot: kirjoittajan nimi, kirjan nimi, ilmestymisvuosi
- kirjan genre (=lajityyppi esim. kauhu, jännitys, seikkailu…)
- Lyhyt yleisarvio kirjasta
- Esittele kaikki kirjan juonen kannalta tärkeät henkilöt (Kuka on päähenkilö? Millainen hän on? Mitä hän tekee? Mistä hän pitää? Keitä muita tärkeitä henkilöitä kirjassa on? )
- Kerro juonen pääpiirteet ja suurimmat tapahtumat (kirjoita preesensissä = nykyhetkessä)
- Esittele juonesta kertoessasi myös tapahtumapaikat ja tapahtuma-aika (jos sen voi päätellä)
- Älä kuitenkaan kerro loppuratkaisua!
- Mitä mieltä olet kirjan nimestä? Kuvaako se mielestäsi hyvin kirjan sisältöä?
- Miten henkilöitä kuvaillaan? Ovatko henkilöt mielenkiintoisia? Miksi? Miksi ei? Onko kirjassa turhia henkilöitä?
- Eteneekö juoni johdonmukaisesti? Pitäisikö juonen kulkea mielestäsi eri tavalla?
- Millainen on kirjan kieliasu? Onko sitä helppo lukea?
- Miten kirjassa on kuvailtu tapahtumapaikkoja? Olisiko sen voinut tehdä jotenkin eri tavalla?
- Millainen tunnelma kirjassa on? Miten sitä on kuvailtu?
- Tunnistatko kirjan teemaa?
- Mitkä olivat kirjan parhaita kohtia? Miksi?
- Mitkä kohdat olivat mielestäsi huonoja? Miksi?
- Tuliko kirjasta mieleen jokin muu kirja tai esimerkiksi elokuva?
- Herättikö kirja sinussa joitakin kysymyksiä?
- Kenelle suosittelisit kirjaa?
- Kuinka monta tähteä antaisit kirjalle? (1-5)
Esimerkki arvostelusta:
Pääseekö seepra raidoistaan?
Nadja Sumasen romaani Terveisin Seepra (2017) on koskettava kertomus nuoresta Iriksestä, joka on ajautunut ahdistuneena viiltelemään itseään. Teos on rankasta aiheestaan huolimatta muonipuolinen, jopa hauskakin.
Iris on varakkaan perheen tytär, joka käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Hänen elämänsä on aikamoista suorittamista: Iris laihduttaa ja laihduttaa, tanssii balettia, yrittää saada huippuarvosanoja - ja tuntee olonsa loputtoman yksinäiseksi. Tietämättä itsekään tarkkaa syytä hän päätyy salassa kaikilta viiltelemään. Tämä itseen kohdistettu väkivalta auttaa häntä kestämään ahdistusta, joka tuntuu kasvavan ja kasvavan.
Iris ei tunne kuuluvansa mihinkään. Koulussa hänellä on ystäviä, mutta hän tuntee esittävänsä tiettyä roolia. Kotona isällä ja äidillä ei ole tyttärelleen sanottavammin aikaa, ja isoveli on huumevieroituksessa. Keskellä täydellistä kulissia Iris on hyvin onneton, eikä hänen elämällään ole romaanin alussa suuntaa.
Iris päätyy käymään koulupsykologilla, joka johdattaa hänet kirjetoveruuteen salaperäisen Runotytön kanssa. Iris kirjoittaa nimimerkillä "Seepra", ja tästä on lähtöisin romaanin nimi. Runotytön elämä on juuri sellaista kuin Iris haluaisi omansa olevan: on juhlia, poikaystävä, tunteita ja suunnitelmia. Iris ihailee Runotyttöä, mutta ei löydä omaan elämäänsä samanlaista sisältöä.
Kaikki alkaa muuttua, kun Iris viiltää jouluaattoiltana vahingossa liian syvän haavan. Hän joutuu sairaalaan, ja Iriksen isä ymmärtää, että jotakin on tehtävä. Hän alkaa viettää enemmän aikaa Iriksen kanssa, ja he tutustuvat yhdessä valokuvaukseen, joka on ollut isän rakas nuoruuden harrastus. Vähitellen Iris alkaa saada valokuvaamisesta lohtua ja elämään ilmestyy myös salaperäinen poika.
Romaani on kokonaisuudessaan uskottava, koskettava ja synkästä aiheestaan huolimatta toiveikas. Teoksen lopetus jättää lukijalle mukavasti varaa tehdä omat tulkintansa, ja kirjailijan luomat henkilöhahmot ovat moniulotteisia. Ainoa ärsyttävä piirre romaanissa on Iriksen romanssin alku, joka tuntuu liiankin epätodennäköiseltä ja irralliselta. Kokonaisuus olisi toiminut ilman salaperäistä poikaakin.
Suosittelen teosta ennen kaikkea nuorten rankoista ongelmista kiinnostuneille lukijoille, mutta tietyn ahdistavuutensa vuoksi romaani ei välttämättä sovi alakouluikäiselle lukijalle. Aikuislukija kyllä nauttii tästä hyvin rakennetusta kokonaisuudesta.
Arvo Arvostelija
lähde: http://www.xn--minjanikk-02ad.fi/Kasit/Kirjoitetaan-kirja-arvostelu/mobile/