Kauan sitten kaukana idässä kolme viisasta miestä, joita kutsuttiin tietäjiksi, katseli tähtiä. Eräänä iltana he näkivät taivaalla uuden, kirkkaan tähden.

— Tämä tähti kertoo, että suuri kuningas on syntynyt! — sanoi yksi heistä.

— Meidän täytyy seurata sitä ja löytää hänet! — sanoi toinen.

— Viemme hänelle lahjoja! — lisäsi kolmas.

Niin he lähtivät matkalle, kulkien pitkien aavikoiden ja korkeiden vuorten yli, seuraten tähteä. Lopulta he saapuivat Jerusalemiin, suuren kaupungin kuninkaan, Herodeksen, palatsiin.

— Missä on juutalaisten uusi kuningas? — he kysyivät. — Olemme nähneet hänen tähtensä ja tulleet kumartamaan häntä.

Kuningas Herodes säikähti. Hän pelkäsi, että uusi kuningas veisi hänen valtaistuimensa. Hän kutsui viisaat neuvonantajansa ja kysyi, missä Messias, luvattu kuningas, syntyisi.

— Betlehemissä, — vastasivat ne.

Herodes hymyili petollisesti ja sanoi tietäjille:

— Menkää ja etsikää lapsi. Kun löydätte hänet, kertokaa minulle, niin minäkin menen kumartamaan häntä.

Mutta oikeasti Herodes ei halunnut kumartaa lasta – hän halusi päästä hänestä eroon!

Tietäjät jatkoivat matkaansa. Tähti johdatti heidät pieneen taloon Betlehemissä, jossa he löysivät Jeesus-lapsen ja hänen äitinsä Marian. He kumartuivat ja antoivat lahjansa: kultaa kuninkaalle, suitsuketta Jumalan Pojalle ja mirhaa merkiksi hänen suuresta tehtävästään.

Yöllä he näkivät unessa varoituksen: "Älkää palatko Herodeksen luo!" Niinpä he lähtivät kotiinsa toista reittiä.

Herodes odotti turhaan heidän paluutaan ja raivostui, mutta Jumala suojeli Jeesusta.

Siitä lähtien joka vuosi loppiaista vietetään muistona siitä, kuinka tietäjät löysivät maailman todellisen kuninkaan – Jeesuksen.