1700-lukua kutsuttiin valistuksen vuosisadaksi. Silloin oppineet arvostelivat yksinvaltiuden ongelmia, kirkon suurta valtaa ja yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia.
Valistusajattelijat hyökkäsivät erityisesti kirkkoa vastaan, koska he näkivät, että kirkon opit olivat ristiriidassa järjen käytön kanssa.
Valistuaajattelijat hyökkäsivät itsevaltaisia kuninkaita vastaan heidän kirjoituksissaan, että vallan antaminen yhdelle henkilölle oli epäoikeudenmukaista. Heidän mielestä valta kuului kansalle.
Valistusajattelijoiden mielestä yhteiskunnassa oli paljon epäkohtia, jotka pitää poistaa. Vankiloissa ihmisiä sai kiduttaa, suuri osa veroista meni sotimiseen, porvaristot ja talonpojat maksoivat suurimman osan veroista, mutta heillä ei ollut vaikutusvaltaa ja virkamiehiä valvoivat tiukasti sanomalehtikirjoituksia.
Heidän mielestä epäkohtia olivat kuninkaan rajaton valta, kirkon mahti ja aateliston etuoikeudet.
