lukudiplomi 4c

Eräpuro: Myrskykirja

Olipa kerran mies, joka ei saanut yöllä unta. Ulkona kävi tuuli, ja makuuhuoneen ikkunasta veti pikkuisen. Miestä alkoi pissattaa. Talon vessa oli remontissa, joten piti mennä ulos pihan perälle. Siellä oli vanha puucee, joka oli tuotu kesämökiltä lainaksi kaupunkiin. Mies avasi ulko-oven ja lähti pihapolulle. Ohhoh, kylläpä kävi tuuli! Miehellä oli pelkkä pyjama, joten häntä vähän paleli. Mutta onneksi puucee oli jo lähellä. Mies ojensi kätensä kohti puuceen ovea, jossa oli sydämmen muotoinen reikä, tarttui kahvaan ja veti kun samassa VALTAVA tuulen puuska tempaisi koko vessanoven taivaalle ja miehen sen mukana.

Hagmar: Klara ja oma hevonen

Aikuiset puhuvat rahasta ja vakuutuksista ja muusta tylsästä. Vaikka istun keittiö pöydän ääressä ja tungen keksejä suuhuni, ajatukseni pysyvät Starin luona tallissa. Siellä minä haluaisin olla. Starin turpa poskellani, käsivarteni sen kaulan ympärillä. Mutta miten ihmeessä se onnistusi jos Star ei edes huoli tarjoamiani herkkuja?

Hagmar: Klara ja poniystävä

Sisällä tallissaon pimeää verrattuna pihan auringon paisteeseen. Silmät kuitenkin tottuvat nopeasti pimeyteen. Tallissa seisoo pitkä rivi hevosia. Ne tallaavat kahisevia keltaisia alustojaan, lihavat kärpäset surisevat ja hännät huiskivat. Suurin osa hevosista on ruskeita ja niillä on musta harja ja häntä. Joukossä on kuitenkinyksi vaalean harmaa, ja kaumpana seisoo yksi musta, jolla on neljä valkeaa sukkaa ja leveä läsi. Kun menen mustan ohi ja se kääntää päätään ja katsoo suoraan minuun.

Hagmar: Klara ja ratsastusretki

-Katso! Lisa sano ja osoittaa. Niityn poikki juokseekaksi mustiin pukeutunutta hahmoa.
- Outo kaikka holkätä, sanon.
. Ehkä ne ovat suunnistajia. Lisa ehdottaa.
Kun he tulevat lähmmäksi, huomaamme etteivät hahmot ole pukeutuneet mustiin, vaan tummansinisiin koko haalareihin.
-Poliiseja! Minä ja Lisa huudamme melkein yhteen ääneen.

Hagmar: Klara ja unelmien hevonen

Näky on kuin ihanasta unesta: vastasatanut lumi on levittäytyy mäenkumpareelle kuin lainehtiva valkoinen peitto. Etäälläsinentäviä vuorenhuippuja. Suuri tammi levittää alastomat mustat oksansa. taivasta vasten, puun alla seisoo hevosia. Kokonainen lauma. Musta, ruskea, kaksi punaruskeaa ja yksi harmaa valkoinen. Ne eivät hievahdakkaan.

Kallioniemi: Reuhurinteen ala-aste

Sipuli ja Tupuli huristavat koulutaksissa. Yhtäkkiä taksi pysähtyy ja kyytiin nousee älyttömän pieni mummo. Mummo istuu kuljettajan paikalle ja sanoo: Huomenta kaikille. Sipuli ja Tupuli katsovat pelästyneinä toisiinsa. Älyttömän pienellä mummolla oli älyttömän iso ääni.

Kengurun matkassa maailman ympäri

Loikka etelään
Olipa nyt kumma!
Tunsin onnen huumaa.
Olin maassa valtavassa,
kaukaisessa Afrikassa
Savannilla loikin kuin peura, pitkin, poikin.

Kolu: Me rosvolat

Minut varastettiin kesäkuun toisella viikolla. Hyvä että varastettiin. Kesä oli menossa piloille joka tapauksessa. Piti lähteä pyöräreissulle, mutta jäätiin kotiin kun sataa tihutti tosi vähän. Piti lähteä telttaimaan mutta isälle tuli joku ylimääräinen työasia eikä lähdettykään.

Lehtinen: Sirkuskoira Rico

Sirkusteltan pystytys oli jo täydessä vauhdissa, kun asuntovaunujen letka vyöryi hitaasti hiekkakentälle. Arttu odotti malttamattomana, että äiti saisi vaunun pysäköityä ja hän pääsisi tutkimaan paikkoja. Tänään he aikoivat leiriytyä järven rannalle ja Arttu aikoi mennä uimaan. Ehkä ongellekin, hän ajatteli ja nosti peukut pystyyn.

Parvela: Maukka Väykkä ja Karhu Murhinen

Perillä tivolissa Väykkä ei halunnut karuselliin, sillä se epäili päänsä menevän pyörälle ja vatsansakin sekoittuvan. Maukka ei kuitenkaan antanut perisi, ja niin koko kolmikko pyöri pitkien ketjujen roikkuvissa istuimissa. Väykän mielestä kyyti kesti ikuisuuden. Maukan mielestä kyyti kesti ihan liian vähän aikaa ja Murhinen ei sanonut mitään. Pelihallissa Väykkää nauratti kun Maukkka näytti lahtivalaalta. Maukkaa se ei naurattanut ollenkaa.

Parvela: Paten aikakirjat

Iltapäivä oli jännittävä. Me ajoimme lentokentälle. Se on suuri. Siellä on paljon lasia ja käytäviä. Me asetuimme ovien eteen muiden odottajien sekaan.
Äiti: Ajatella, että siitä on jo seitsemän vuotta, kun näimme Pentin viimeksi.
Isä: Entä jos emme tunnista toisiamme?
Äiti: Pentin tunnistaa viiksistä.
Isä: Ja silmälaseista.
Minä hämmästyin. Harvalla linnulla nimittäin on viikset ja silmälasit.

Risto Räppääjä ja pullistelia

Eikö tänä kesänä tapahdu mitään? Naapurin mukavat Mäkäräisetkin lähtivät lomalle. Äkkiä Rauha havahtui.
-Katso, Risto.
Risto juoksi ikkunaan.
Iso ja leveäharteinen mies marssi Räppääjien taloa kohti matkalaukkua vetäen. Hänen perässään käveli poika, joka raahasi urheilukassia.

Tanskanen: Hevostyttö Iitu Ihana talli poika

Iitun pettymys on suuri kun estekisat eivät mene nappiin Tallismaanin kasssa. Kaiken lisäksi Iitu putoaa kesken sourituksen Tallismaanin selästä. Manu, Iitun valmenja on Iitulle vihainen sillä putoaminen on Iitun oma vika, sillä hän ei tehnyt kuten Manu käski. Lopulta Iitu huomaa että on korviaan myötä ihastunut Manuun.

Tanskanen: Hevostyttö Iitu legendaarinen leiri kesä

Iitu, Aada ja Viivi ovat ratsastus leirillä. He luulevat että ovat saaneet luvan lähteä yö maastoon. Viivi valehtelee, että he ovat saaneet lähteä yö maastoon. Lisäksi Viivin lemppari hevonen Strada, on lähdossä uuteen kotiin mutta Viiviä saattaa odottaa ikävät seuraukset. Viivin mummola on Sinijärven tallia lähellä ja hän piilottelee siellä jotain...

Veera ja minä

Veera rakastaa keppejä..
Noh! Käys hakeen keppi niin heitän sen sulle
Hassu otus..
Veera tuo koko puun.
Hei. mä tarkotin oksaa en koko puuta!