Kalmarin unioni oli Pohjoismaiden valtioliitto vuosina 1397–1523. Unioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret, pieni osa Pohjois-Saksaa ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille siirtyneitä saaria kuten Shetlanti ja Orkneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti oli unionin aluetta. Unionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa mutta niillä oli yhteinen kuningas.