Suomalaisia satuolentoja 78-81

Suomalaisia satuolentoja s.78-81

Tavoitteet: 
  • Tutustutaan suomalaisiin satuolentoihin.
  • Kerrataan synonyymit ja vastakohdat (antonyymit).
  • Harjoitellaan mandalan käyttöä.
Suomalaisa satuhenkilöitä
Vanhojen suomalaisten satujen satuolennot perustuvat muinaissuomalaisiin uskomuksiin. Hurjiakin tarinoita haltioista, peikoista, keijuista ja muista myyttisistä olennoista kerrottiin lähes tosina. Nyt myyttiset tarinat muodostavat keskeisen osan suomalaisesta kansansatuperinteestä.
Tonttujen ja haltioiden uskottiin olevan ihmisten ystäviä, joita ei kannattanut suututtaa. Metsän- ja vedenhaltioille on uhrattu paremman metsästys- ja kalaonnen toivossa. 
Peikkojen, maahisten ja hiisien uskottiin asustelevan omissa oloissaan metsissä ja vuorten uumenissa.
Muita suomalaisten satujen myyttisiä hahmoja ovat keijut ja jättiläiset.

Käsitteet käyttöön:
Hiisi on ollut perinteiseen suomalaiseen luonnonuskoon liittyvä pyhä paikka. Myöhemmin hiisi tarkoitti tällaisessa paikassa asuvaa henkiolentoa.
Maahinen on yksi Suomen taruolennoista. Maahiset asuvat maan alla omassa maailmassaan. Maahisten maailma koetaan yleensä todellisen maailman peilikuvana.
Sampo Lappelill (suom. Sampo Lappalainen) kertoo maasta, "jossa ei ole kunnon metsiä eikä peltoja eikä taloja, vaan vain autioita soita ja jylhiä tuntureita" ja jossa "päivä ei kesällä painu mailleen ja jossa talvella on niin pimeää, että tähdet loistavat yötä päivää".