Pilkiltä jäi syöttinä olleita kärpäsentoukkia yli (n. 1 euron purkillinen). Ne tuotiin luokkahuoneeseen opettamaan oppilaille, miten täydellisen muodonvaihdoksen toukka-, kotelo- ja aikuisvaihe etenevät. Kasvattamona toimi pakasterasia, jonka kansi oli hyvin rei'itetty. Ruokaa toukille ei tarvinnut laittaa mukaan. Joka aamu otettiin kuva tilanteesta.

Projektissa meni 13-15 vuorokautta. Tarkemmin on mahdoton sanoa, koska aikuiset kärpäset ilmestyivät viikonlopun aikana. Oppilaille projekti oli mieluinen ja se oli erittäin helppo toteuttaa.









Tässä välissä oli viikonloppu.






Tässä kohtaa hoksattiin, että purkin kantta ei voi kuvausta varten raottaa, kun kärpäset lentelevät. Siksi kansi vaihdettiin rei'itettyyn Minigrip-pussiin. Teipattiin pussi purkin yläosasta kiinni kanneksi, jotta kärpäset eivät lähtisi purkista.



5.2.2016 kuvan otto unohtui opettajalta ;). Mutta meininki purkissa oli aivan samanlainen kuin 4.2. Sitten koitti taas viikonloppu.



Maanantaina 8.2. klo 8 oli tilanne oikein mukava. Purkin pohjalla oli vielä kuoriutumattomia koteloita, mutta vipinää oli kovasti. Muutama kotelo oli avautunut ja aikuinen kärpänen kömpi ulos.


Yksi kärpänen oli viikonlopun aikana päässyt ulos purkista. Sen oli hyvin vaikea lentää (siivet supussa) ja niinpä se nökötti milloin lattialla selällään ja milloin nostettuna pöydällä selällään. Liotettiin kolme sokeripalaa vesitilkkaan maljalla ja laitettiin oppilaiden Keijoksi ristimä kärpänen syömään. Se virkistyikin päivän mittaan. Välillä se oli syömässä ja välillä omassa yksityispurkissa lepäilemässä. Toinenkin kärpänen onnistui pääsemään ulos kasvatuspurkista ja löytyi samasta sokerivesimaljasta evästämästä ilman suurempaa kiirettä.

Opettaja vapautti kärpäset lämpimään puuvajaan. Siellä niistä selviävät ne, jotka selviävät.