"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" on usein käytetty lausahdus, mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan? Kuva kertoo ilman sanoja siihen ikuistetun hetken lisäksi tunteita ja asioita kuvaustilanteesta sekä kuvan käsittelystä, ja siihen liittyy kuvaajan ja kuvan katsojan tulkinnat. Kuva ei siis ikinä kerro tarkalleen ja yleismaailmallisesti yhtä hetkeä juuri niin kuin se on, vaan se muokkautuu aina tilanteesta ja henkilöstä riippuen. Kuva valehtelee siis aina monella eri tavalla.

Jo kuvaustilanteessa vaikutetaan kuvan välittämään sisältöön. Päätetään kuvakulmia ja kuvan rajausta, jotka kertovat kuvaajan tekemistä valinnoista ja siitä, miten hän haluaa kuvan kohteen esittää. Esimerkiksi jos otetaan kuva ihmisestä, alakulmasta otettu kuva antaa hänestä voimakkaamman kuvan ja vaikutelman siitä, että hän on arvostettu, kun taas yläkulmasta otettu kuva välittää täysin päinvastaisen vaikutelman. Rajaus puolestaan vaikuttaa siihen, mihin katsojan huomio kuvassa halutaan kiinnittää ja minkälaista tunnelmaa kuvaan halutaan luoda. Tunnilla myös puhuimme esimerkiksi kuvasta, jossa oli käsi, joka oli heittänyt omenan ilmaan. Kuva oli rajattu niin, että omenan yläpuolella oli paljon tilaa, mikä loi vaikutelman siitä, että omena olisi putoamassa kädelle. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, miten rajaus loi tilanteesta aivan erilaisen. Vaikka kuvassa pyrkisi miten neutraaliin ja realistiseen lopputulokseen, kuvakulmat ja rajaus kertovat asioita kuvan taustalta.

Kuvaustilanteessa myös kameraan tehdyt säädöt vaikuttavat siihen, miltä kuva tulee näyttämään. ISO-arvon, suljinajan ja aukon koon säädöt vaikuttavat mm. kuvan valoisuuteen, syväterävyyteen ja siihen, näkyykö kuvassa kohinaa. ISO-arvon kasvu valottaa kuvaa ja on hyödyllinen etenkin hämärässä, mutta se tuo kuvaan kohinaa. Tätä kohinaa voidaan käyttää joissakin kuvissa hyvänä tehokeinona tuomaan kuvaan hieman rosoisuutta ja tekstuuria, mitä kuvassa ei muuten olisi. Suljinajan pituus vaikuttaa valon määrän lisäksi siihen, näkyykö kuvassa oleva liike täysin pysähtyneenä, näkyykö liike sumeana vai, kuten esimerkiksi valomaalauksia tehdessä, piirtyykö liikkeen rata kuvaan näkyviin. Aukon koko vaikuttaa sekä siihen, minkä verran valoa pääsee läpi, että siihen, minkälainen syväterävyys kuvaan tulee. Aukon ollessa suuri kuvan syväterävyys on pieni, eli vain se osa, johon tarkennetaan on terävä ja etu- ja taka-ala jäävät sumeiksi. Tämä kiinnittää katsojan huomion siihen, mihin kuvaaja on halunnut tarkentaa. Kun aukko on pieni, kuva on tarkka joka puolelta. Silloin yksittäiset asiat kuvassa eivät korostu niin paljon. Myös kameran objektiivin polttoväli vaikuttaa tähän syväterävyyteen, ja sen lisäksi se myös vääristää kuvaa. Esimerkiksi kasvoja kuvattaessa pitkällä polttovälillä otettu kuva pienentää kasvojen keskiosaa mutta suurentaa reuna-alueita, ja lyhyellä polttovälillä otettu kuva (laajakulma) suurentaa päinvastoin keskiosaa. Myös siis näiden asetusten säätäminen muokkaa kuvaa kuvaajan silmän mukaan halutunlaiseen suuntaan.

Kuvan ottamisen jälkeen tapahtuva kuvanmuokkaus on ehkä näkyvin osa sitä, miten kuvat voivat muuttua ihan millaisiksi vain riippumatta todellisuudesta. Valkotasapaino voidaan korjata, värejä voidaan muokata miten vain ja kuvaa voidaan rajata uudelleen. Kuvaa voidaan myös manipuloida. Kasvot voidaan kaventaa, kuvaan voidaan lisätä ja kuvasta voidaan poistaa asioita ja monia kuvia voidaan yhdistellä keskenään. Mm. mainoksissa oleva kuvamanipulaatio on niin taitavaa, ettei katsoja edes huomaa sitä. Nykyään on kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että vaikkapa naistenlehtien mallien kuvia käsitellään todella paljon, joten ihmiset alkavat tiedostaa ettei kuviin kannata luottaa sokeasti missään yhteydessä ja ihmisten medianlukutaito ja kriittisyys ovatkin kehittyneet.

Kuva voi valehdella myös riippuen sen käyttöyhteydestä. Ihan missä vain tilanteessa otettu kuva voidaan liittää mihin tahansa kontekstiin, eikä kuvan katsoja voi tietää kuvan alkuperäistä yhteyttä, eikä tarinaa sen taustalla. Kuvasta ei pysty myöskään aina päättelemään, onko se lavastettu vai ei, ja tämäkin vaikuttaa siihen, miten eri ihmiset kuvan näkevät ja millaisia mielikuvia kuvasta syntyy.

Suurin tekijä väitteen "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" taustalla on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen tulkinta kuvasta. Kuvaajan ja kuvan katsojan ajatukset voivat mennä aivan ristiin. Toisaalta se on vapaus, mikä jokaisella on. Ihmisillä on omat kokemukset ja mielikuvat vaikuttamassa kuvan tulkintaan, ja nämä ovat jokaisella ihmisellä erilaiset. Se on toisaalta myös huono asia, sillä voi olla tilanne, jossa kuvaaja nimenomaan haluaa välittää kuvallaan jotakin, mutta mitä ihmiset eivät tulkitsekaan samalla tavalla kuin kuvaaja, ja silloin kuvaajan oma tarkoitus kuvalle jää merkityksettömämpään asemaan. Silti voi väittää, että vääriä tulkintoja ei ole, sillä jokaisen oma tulkinta on omien kokemusten pohjalta oikea. Tieto tästä kannustaa huolellisempiin menetelmiin kuvaa otettaessa ja muokatessa käyttöyhteyden mukaan. Vaikkapa tuotteiden mainoskuvia tehdessä tulkinnan varaa ei ole hyvä jättää liikaa eikä kuva voi valehdella liikaa, mutta esimerkiksi taidekuvien kohdalla valmis kuva voi olla mitä tahansa. Kuva siis tosiaankin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sekä tulkinnanvaraista totuutta että valhetta.