Katolisen kirkon etiikan perustana on ajatus luonnollisesta laista. Sen mukaan ihmisellä on sisäinen moraalitaju, jonka perusteella ihminen tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Oikean ja väärän käsitys on kuitenkin hämärtynyt syntienlankeemuksen vuoksi, minkä takia kirkkoa ja paavin kannanottoja tarvitaan muistuttamaan ihmisiä oikeasta moraalista. Katolisen opin mukaan kuitenkin jokainen on lopulta itse vastuussa omista valinnoistaan ja moraalistaan. Kymmentä käskyä ja kultaista sääntöä korostetaan. Lisäksi ihmisen tulisi kehittää jatkuvasti hyveitään, kuten toivoa, rakkautta, uskoa ja oikeudenmukaisuutta.

Katolisen kirkon opetuksen mukaan jokaisella on ehdoton ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Ihmiselämää pidetään pyhänä. Tärkeitä keskustelunaiheita ovat esimerkiksi kysymykset ehkäisystä, abortista, eutanasiasta ja avioerosta. Virallisissa kannanotoissa kirkko ei hyväksy ehkäisyvälineiden käyttöä, koska lapsia pidetään Jumalan lahjana. Tämä tuottaa vaikeuksia etenkin kehitysmaissa, joissa sukupuolitautitartunnat ja suuri syntyvyys ovat isoja ongelmia.

Lisäksi ihmistä pidetään yhteisöllisenä. Hyväosaisten on autettava kaikkia pääsemään mukaan yhteiskunnalliseen elämään. Keskeistä katolisessa etiikassa onkin subsidiariteetti- eli lähipäätösperiaate. Sen mukaan ihmiseltä ei saa ottaa yhteiskunnalle sellaisia tehtäviä, joita hän pystyy itse tekemään. Lisäksi valtio ei saa ottaa itselleen tehtäviä, joita esimerkiksi perheet tai kansalaisjärjestöt pystyvät hoitamaan. Tämä periaate on vaikuttanut monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Esimerkiksi lasten- ja vanhustenhoidon katsotaan kuuluvan perheille ja köyhien auttamisen kansalaisjärjestöille. Perhe on siis keskeisessä ja tärkeässä asemassa katolilaisuudessa.