Sokraattinen dialogi on saanut nimensä Antiikin kreikassa eläneeltä filosofi Sokrateelta. Sokrateella kerrotaan olleen tapana haastaa kohtaamansa ihmiset tarkastelemaan kriittisesti omia näkemyksiään elämän perustavista kysymyksistä. Sokrateen kerrotaan todenneen, että "tutkimaton elämä ei ole ihmiselle elämisen arvoista". Nykyään sokraattisesta dialogista on erilaisia muotoja, joita kaikkia yhdistää juuri kysyminen, kyseenalaistaminen ja keskusteleminen. Meillä on pienryhmätyöskentelyssä käytössä sokraattisen dialogin muoto, joka seuraa Nelson-Heckmann-perinnettä.

Sokraattinen dialogi (Nelson-Heckmann-perinne) on ryhmäkeskustelu, jossa valittua aihetta tarkastellaan osallistujien omien kokemusten pohjalta. Ajatuksena on, että jakamalla kokemuksiamme ja tarkastelemalla niitä yhdessä kriittisesti, voimme tavoittaa toimintamme taustalla piileviä ja sitä ohjaavia periaatteita ja arvoja. Samalla kun opimme asioita itsestämme, meillä on tilaisuus oppia ymmärtämään myös toisia. Kuuntelemalla toisten kokemuksia, meille avautuu erilaisia näkökulmia maailmaan. Dialogi tarjoaa keinon syventää ymmärrystämme tarkasteltavasta aiheesta ja laajentaa yksilöllistä ajatteluamme uusiin suuntiin. Dialogissa on tärkeää säilyttää täysi ymmärrys osallistujien välillä ja etsiä yhteisymmärrystä käsiteltävästä aiheesta.