Tekstitaidot ovat käsitteenä monitulkinnainen ja kontekstista riippuvainen. Suomalaisissa teksteissä se liitetään ennemmin lukemiseen ja tekstien tulkitsemiseen kuin kirjoittamiseen.

Kognitiivinen lähestymistapa on ns. valtavirta lukemisen ja kirjoittamisen tutkimuksessa. Kyseisessä lähestymistavassa korostetaan yksilöllistä näkökulmaa, ja ajatellaan lukemisen sekä kirjoittamisen olevan vahvassa yhteydessä nimenomaan ajatteluun ja muihin kognitiivisiin toimintoihin. Jos kirjoittaminen tai lukeminen ei suju, syytä etsitään yksilöön liittyvistä kognitiivisista toiminnoista.

Sosiaalisen lähestymistavan taustalla on sosiokulttuurinen näkemys kielestä, teksteistä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Lukemisen ja kirjoittamisen käytänteet siis vaihtuvat tilanteittain ja tekstilajeittain. Sosiaalisella lähestymistavalla halutaan selvittää, miten ihmiset toimivat tekstien kanssa eri yhteisöissä sekä miten tekstejä ja niiden käyttötapoja arvostetaan.

Tekstitaidoissa on kyse enemmänkin sosiaalistumisesta kuin opiskelun prosessista. Tekstitaitoja opitaan koko elämän ajan eri tilanteissa, ei ainoastaan koulussa opiskelemalla. Kodin ja vanhempien asenne rakentavat lapsille ensimmäistä tekstitaitoihin liittyvää identiteettiä.

Ajan myötä käsitys siitä, mitä teksti tarkoittaa, on laajentunut. Tekstit ovat yhä useammin interaktiivisia eli lukija voi toimia myös tekstin tuottajana ja kommentoijana. Tässä korostuu monilukutaidon merkitys.

Hyvä opetus ei ole ainoastaan tietopohjan tarjoamista vaan monimuotoisten mahdollisuuksien tarjoamista eri tilanteissa – oppilas toimii aktiivisena oppijana. Tekstitaitojen pedagogiikassa on pohjimmiltaan kyse tiedostumisesta ja kriittisestä asenteesta.