Ekumenia ja katsomusten dialogi

Ekumeniakasvatus koulussa

Suomalaisissa kouluyhteisöissä on edustettuna useita uskontoja ja niiden suuntauksia. Oman kokemukseni mukaan oppilaille annetaan opetussuunnitelman mukaisesti perustietoa eri uskonnoista, mutta käytännössä tuntemus jää pintapuoliseksi. Tämä pätee myös ymmärrykseen uskontojen yhteiselon tuomista mahdollisuuksista ja haasteista.

Ideoikaa ryhmässä, minkälaista toimintaa voitaisiin harjoittaa Norssin tapaisessa koulussa kuvitteellisen "ekumeniaviikon aikana". Teemaviikon tarkoituksena olisi edistää uskontodialogia ja -suvaitsevaisuutta koulussa ja tämän kautta parantaa oppilaiden ryhmähenkeä ja sosiaalisia suhteita (kenties uusien kavereiden kautta).

Voitte suunnitella koko viikon valmiiksi tai ideoida ohjelmaa vain yhdelle päivälle. Tehkää ideoista perusteltuja, strukturoituja ja toteuttamiskelpoisia.

On mahdollista, että erityisen ansiokkaat ajatukset saattavat tulevaisuudessa toteutua jossain muodossa tai vaikuttaa mahdolliseen koulutoimintaan Norssilla.

Palauttakaa suunnitelmanne merkintänä tai halutulla ohjelmalla tehdyllä tiedostolla.

Palauta tehtävä tänne

  • Palauta kuva tai muu tiedosto
  • Palauta merkintä

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.

Tehtävä

Lue Helsingin Sanomista Helsingin entisen piispan Eero Huovisen pääkirjoitus.

Miten katolinen ja luterilainen kirkko ovat lähentyneet toisiaan? Miksi Huovinen esittää otsikon kysymyksen?

Helsingin entinen piispa Eero Huovinen: Onko katolinen kirkko jo lähempänä Lutheria kuin prostestantit?

Vastakkainasettelu kirkkojen välillä on lientynyt radikaalisti 50 viime vuoden aikana, kirjoittaa Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen HS:n Vieraskynä-palstalla.

26.3.2016

MAAILMANLAAJUISTA kirkkoa johtavalla paavilla riittää maita, mihin matkustaa. Pohjola ei kuulu kärkikohteisiin. Pitää olla erityinen syy, että paavi saapuu tänne. Nyt on.

Luterilainen maailmanliitto ja Vatikaanin ykseysneuvosto ovat ilmoittaneet, että paavi Franciscus osallistuu lokakuun 31. päivänä Lundissa Ruotsissa järjestettävään ekumeeniseen juhlakokoukseen. On yllättävää, että paavi saapuu juuri Lundiin, missä Luterilainen maailmanliitto perustettiin vuonna 1947. Syy on, että paavi haluaa edistää sovintoa luterilaisten kanssa.

LOKAKUUN viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi tunnetut 95 teesiä, joissa hän arvosteli jyrkästi aikansa katolista kirkkoa. Teesejä pidetään alkusysäyksenä läntisen kirkon jakaantumiselle. Yrityksiä sovintoon tehtiin jo tuolloin, mutta eri leireihin ajauduttiin.

Vuosisatojen ajan luterilaiset ovat iloinneet siitä, että paavin ja pappisvallan alta on päästy vapaiksi. Luther on ollut milloin puhdasoppisuuden sanansaattaja, milloin pietistisen hurskauselämän esikuva, milloin yksilönvapautta korostava valistusteologi, milloin saksalaisen kansallisuusaatteen edustaja. Luterilaisuus on perustellut olemassaolonsa kertomalla, miten se poik­keaa katolisesta uskosta.

Myöskään katolinen kirkko ei ole jäänyt sanattomaksi. Luther on ollut arkkihereetikko, harhaoppisten perustyyppi. Hän on hylännyt kirkkoyhteisön ja asettanut sen tilalle omat yksilölliset pyrkimyksensä. Opin uskonvanhurskaudesta hän keksi katolilaisten mukaan vain sen vuoksi, ettei tarvitsisi tehdä hyviä tekoja eikä noudattaa kirkon ohjeita oikeasta pyhityselämästä.

VASTAKKAINASETTELU on lientynyt radikaalisti 50 viime vuoden aikana. Puoli vuosisataa sitten kukaan ei olisi voinut kuvitella, että paavi tulee paikalle, kun vietetään reformaation merkkivuotta.

Paavi Johannes XXIII oli aloitteentekijä 1950-luvun lopulla, kun hän avasi Vatikaanin ikkunat sekä maailmaan että toisiin kirkkoihin. Moitteiden sijaan molemmin puolin alettiin etsiä yhteisiä hengellisiä juuria.

Ensi vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun ensimmäinen luterilais-katolinen ykseyskomissio aloitti työnsä. Vuonna 1968 Suomi oli maailman ensimmäinen maa, jossa katolinen kirkko liittyi paikallisen ekumeenisen neuvoston jäseneksi.

Iso askel lähentymisen tiellä otettiin vuonna 1999, kun kirkot allekirjoittivat paavi Johannes Paavali II:n tuella yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista. Riita siitä oli reformaation aikana ollut teologinen syy siihen, että kirkot tuomitsivat toistensa opin, mutta nyt löytyi yksimielisyys vanhurskauttamis­opin perustotuuksista.

Kaksi vuotta sitten luterilais-katolinen komissio julkaisi asiakirjan, joka tunnetaan suomenkielisellä nimellä ”Vastakkainasettelusta yhteyteen”. Asiakirjassa arvioidaan itsekriittisesti syitä, jotka johtivat 500 vuotta sitten konfliktiin kirkkojen välillä. Samalla koottiin ne ekumeeniset tulokset, joita 50 viime vuoden aikana on saavutettu.

Asiakirjan tunnuslause on Johannes XXIII:n ajatus: ”Asiat, jotka yhdistävät meitä, ovat suurempia kuin ne asiat, jotka meitä erottavat.”

PUOLEN VUOSISADAN aikana kirkot ovat oppineet tuntemaan toisiaan paremmin. Yhteiset hengelliset juuret ovat vahvistuneet. Joskus tuntuu, että luterilaiset voisivat oppia katolilaisilta, mitä merkitsee keskittyminen kirkon ydinsanomaan, evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta. Onko nykyinen katolinen kirkko tässä jo lähempänä Lutheria kuin me modernit ja vähän maallistuneet protestantit?

Syvin yhteys kirkkojen välillä kuitenkin vielä puuttuu. Katolilaiset ja luterilaiset eivät voi virallisesti osallistua samaan ehtoollispöytään. Varsinkin eri kirkkoihin kuuluville perheenjäsenille tämä on kipeä hengellinen kokemus. Luterilaiset olisivat yhteyteen valmiimpia, mutta katolinen kirkko empii.

Paineet kohti syvempää yhteyttä kasvavat. Kun paavi Franciscus tulee Lundiin, katseet kohdistuvat häneen.

Historian aikana on usein käynyt niin, että yksittäiset johtajat ovat rohjenneet astua eteenpäin, vaikka organisaatio vielä jarruttaa. Nyt teologit ovat raivanneet tietä yhteydelle. Kuka uskaltaa ottaa ratkaisevan askeleen?

Eero Huovinen

Kirjoittaja on luterilais-katolisen ykseyskomission puheenjohtaja ja Helsingin hiippakunnan entinen piispa.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002893238.html. Luettu 23.6.2021.