Tarinamme alkaa Korvatunturilta, Pirpaliina-tontun vihreästä mökistä. Pirpaliina on surullinen, koska joulupukki oli sanonut ettei hän voisi jakaa lahjoja tänä vuonna. Pirpaliina oli niin kovasti odottanut hauskojen lahjojen valmistamista. Pirpaliina kysyi joulupukilta:
- Miksi en voi jakaa lahjoja?
Joulupukki vastasi:
- Siksi koska tonttuja on liian paljon. Tänne ei mahdu enempää tonttuja. Jouluun oli vielä aikaa joten Pirpaliina yritti parhaansa mukaan auttaa tonttuja ja joulupukkia. Joulupukki antoikin hänelle erityisen tehtävän:
-Saat mennä kaupunkiin tarkistamaan miten kilttejä lapset oikeasti ovat. Pirpaliina riemastui. Hän sai töitä. Hän otti vihon ja kynän ja lähti tekemään hommia. Ensin hän meni pikku-Pertin luo katsomaan ikkunasta mitä pikku-Pertti teki. Pikku-Pertti leikki autoilla veljensä kanssa ja pikku-Pertin äiti valmisti piparkakkutaikinaa. Pirpaliina jatkoi matkaa seuraavalle talolle. Hän hämmästyi kurkatessaan sisään talon ikkunasta. Siellä oli todella iso piparkakkutalo. Pirpaliina olisi halunnut syödä sen mutta ei voinut, koska ei voinut paljastua ihmisille. Pirpaliina mietti menisikö hän sisälle vai jatkaisiko matkaa? Yhtäkkiä yksi lapsista, pikku-Matti, tuli ulos. Pirpaliina juoksi ripeästi nurkan taakse. Pirpaliinaa pelotti. Pirpaliina otti esiin toivepussin. Siellä oli lasten toiveita, ja Pirpaliina halusi ottaa pikku-Matinkin joulutoiveen. Sitten hän otti toiveen esille ja toivoi, että lapset eivät näkisi häntä. Hän juoksi puskan taakse ja pikku-Matti näki hänet. Pikku-Matti juoksi Pirpaliinan luokse ja kysyi:
- Kuka sinä olet?
Pirpaliina vastasi:
- Olen joulupukin apulainen. Minä teen töitä tarkkaillen muita.
Lapsi kysyi:
- Miksi?
- Minä raportoin joulupukille ketkä lapsista ovat kilttejä, vastasi Pirpaliina.
Pikku-Matti kysyi:
-Miten voi päästä tontuksi?
Pirpaliina aikoi kysyä asiasta joulupukilta. Hän alkoi soittamaan joulupukille ja pian joulupukki vastasikin puhelimeen. Joulupukki kysyi:
- Mitä nyt Pirpaliina?
Pirpaliina vastasi:
- Miten pikku-Matti olisi tonttu?
Joulupukki sanoi pahoillaan:
- Matti ei voi olla tonttu, koska pitää olla hyvä sydäminen ja ahkera. Myös Matin vanhemmat huolestuisivat jos Matti katoaisi yhtäkkiä.
Pirpaliina sanoi, ettei pikku-Matti voisi olla tonttu. Pikku-Matti harmistui, mutta Pirpaliina antoi pikku-Matille taikakulkusen. Pirpaliina sanoi, että kun pikku-Matti soittaa kelloa, niin Pirpaliina tulisi hänen luokseen. Mutta pikku-Matti saisi soittaa kelloa vain jos häntä on kiusattu tai loukattu. Sitten Pirpaliina sanoi pikku-Matille hei hei ja jatkoi matkaa Malla-vauvan luo. Malla-vauva leikki isosiskonsa ja isoveljensä kanssa palikoilla, mutta säikähti vähän kun torni kaatui. Sitten Malla-vauvaa vähän harmitti kun torni kaatui koska se oli niin hieno. Sitten Pirpaliina tuli ja kysyi:
-Oletteko te olleet kilttejä?
Malla-vauva sanoi:
-Minä olen ollut tosi kiltti ja olen toivonut vaikka mitä lahjaksi. Toivoin paljon nukkeja ja paljon karkkia ja ai niin unohdin että toivoin myös uusia palikoita!
Mutta saisiko hän niitä lahjoja mitä hän toivoi? Pirpaliina mietti jos pukki ei jaksanut lukea kaikkia kirjeitä niin sitten hän ostaisi Mallalle ne joululahjat mitä hän oli toivonut? Mutta pukki sanoi että Malla ei tarvitse lahjoja. Pirpaliina hämmästyi koska joulupukki ei tahtonut antaa lahjoja Mallalle. Pirpaliina aikoi itse ostaa lahjat Malla-vauvalle. Hän lähti kaupungin ostoskeskukseen. Hän sai joulupukilta joulusukan jossa oli näkymättömyystaika. Sitten kukaan ei näkisi Pirpaliinaa. Hän unohti lahjat, hän katseli ihmisiä sekä leluja sitten hän muisti lelut, mutta kello oli paljon. Hän kiiruhti niin että hänen vihkonsa tippui maahan. Joku lapsi otti sen ja huusi Pirpaliinalle
- Sinulla tippui tämä!
Mutta hän katosi kuin savupilven mukana. Hän tutki kotona taskuja hän löysi kynän mutta ei vihkoa hän hämmästyi ja sanoi:
- Missäköhän minun vihkoni on? Ehkä se tippui silloin kun juoksin. Minä en varmaan enään ehdi käydä hakemassa sitä. Voi, mitä minä nyt teen? Siinä oli minun kaikki merkinnät lapsien käytöksistä. Mitäköhän pukki sanoo kun olen pudottanut sen?
Pirpaliina soitti nopeasti joulupukille ja sanoi hätääntyneenä:
- Joulupukki! Minä pudotin muistivihkoni! Siiinä oli kaikkien lapsien toiveet! Enkä enää tiedä missä se on!
- Ei mitään hätää Pirpaliina! Tutkitko kaikki taskusi mitä sinulla on? joulupukki kysyi.
- Kyllä! Enkä löydä sitä mistään! Pirpaliina vastasi.
Joulupukki sanoi huolestuneena:
- Vihko on löydettävä! Muuten kukaan lapsi ei saa toivomiaan joululahjojaan! Enkä tiedä olevatko he olleet kilttejä!
- Mutta en tiedä missä se on, Pirpaliina sanoi pelästyneenä.
- Kulje sama reitti uudestaan, ja katso näetkö vihkoasi, joulupukki opasti.
- Hyvä on! Pirpaliina sanoi, hieman reippaammalla äänellä.
Pirpaliina lähti. Hän etsi, mutta ei löytänyt vihkoaan. Pian hänen eteensä tuli poika ja sanoi:
- Onko sinulta tippunut tämä? En löydä mistään tämän vihkon omistaja.
- Mutta sehän on minun muistivihkoni! Saat tästä kyllä erikoismerkinnän! Pirpaliina riemastui.
- Erikoismerkinnän? Kuka sinä olet? Ai niin, minä olen Robert, poika sanoi.
- Olen tonttu, joulupukin apulainen. Pirpaliina vastasi.
- Tonttu! Olen aina halunnut nähdä sellaisen! Ja muuten, ole hyvä! Robert sanoi, ja antoi muistivihkon Pirpaliinalle.
- Kiitos! Pirpaliina sanoi iloisena ja jatkoi matkaansa.
Pirpaliina soitti joulupukille.
- Minä löysin vihkoni!
- Hienoa! Tule nyt takaisin kotiin, olen lähdössä lelupajalle, joulupukki sanoi riemastuneena.
Kun Pirpaliina oli kotona, hän oli niin iloinen että olisi halunnut riehua! Mutta sitä hän ei voinut tehdää, koska oli joulu. Ei saanut riehua. Pian lähtikin joulupukki jo lahjanjakoretkelle.
- Hei hei joulupukki! Pirpaliina hyvästeli.
- Hei hei Pirpaliina! Olet ollut hyvä tonttu! Sinusta oli paljon apua, mutta nyt minun pitää lähteä, joulupukki sanoi, sekä surullisena että iloisena. Surullisena, koska ei näkisi Pirpaliinaa pitkään aikaan. Iloinen, koska Pirpaliina oli tehnyt tämän kaiken, vain joulun vuoksi sekä muiden jouluilon vuoksi!
Joulupukki lähti. Pirpaliina katseli ikkunastaan, kunnes joulupukki katosi pimeälle taivaalle.
- Tämä joulu tulee olemaan paras kaikista, Pirpaliina ajatteli.
Pian Pirpaliina nukahti syvään uneen.