Runeberg syntyi 5.2 vuonna 1804 Pietarsaarelle, jolloin Suomi oli vielä suuriruhtinaskunta.

Johan Ludvigin isä oli merkikapteeni, joka muutti Suomeen jo 1700-luvun puolella. Äiti oli suomalainen. Hänen perheensä ei ollut erityisen varakas, mutta suku oli kuuluisaa ja hyvin menestynyttä.

Johanin kutsumanimi lapsena oli Janne ja koulua hän kävi sekä Oulussa, että Vaasassa.

Johan teki ylioppilastutkintonsa 1822 Turussa ja hän jatkoi siellä opiskeluaan ja valmistui vuonna 1827 filosofian kandidaatiksi.

Kesällä 1827 hän opetti lapsia Paraisilla ja tutustui siellä tulevaan vaimoonsa Fredrikaan, joka oli hänen pikkuserkkunsa.

Hän oli opiskeluaikoinaan ollut kesiä mm. Saarijärvellä ja nämä ajat vaikuttivat häneen. Runebergin yhden runokokoelman nimeksi tulikin Saarijärven Paavo.

1828 Runeberg muutti Turusta Helsinkiin. Hän oli kihlautunut jo Fredrikan kanssa ja hän teki töitä opettajana ja lehtimiehenä.

1830 Runeberg julkaisi teoksen Dikter (runoja), joka sai heti suuren suosion sekä Suomessa, että Ruotsissa. Hänestä tehtiin myös kaunopuheisuuden dosentti.

1831 joukko nuoria yliopistopettajia (joihin Runebergin kuului), perusti uudenlaisen koulun nimeltä Helsingfors Lyceum. 1832 Runeberg alkoi toimittaa uutta sanomalehteä Helsingfors Morgonbladia, johon käännettiin uutisia muiden maiden lehdistä suomeksi.

Samoihin aikoihin Helsingissä alkoi kokoontua joukko yliopistoperheistä, jota kutsuttiin Lauantai-seuraksi. Lauantaiseuraa pidetään merkittävänä suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen kehittäjänä. Seuran ansiosta perustettiin Suomalaisen kirjallisuuden seura.

1837 Runeberg sai viran Porvoon kymnaasista kirjallisuuden lehtorina. Virkaan kuului myös Porvoon hiippakunnan tuoiokapitulin jäsenyys ja hänet vihittiin papiksi 1838. Porvoossa hän alkoi julkaista lehteä Borgå Tidning. Hän jäi virasta eläkkeelle 1857.

1846 Runeberg kirjoitti runokokoelman Vänrikki Stoolin tarinat. Se sisältää joukon moraalia, vastuullisuutta ja isänmaallisuutta korostavia runoja ja lisäksi se sisältää Maamme-laulun sanat.

1850-luvulla Runeberg teki enemmän virsikirjatyötä ja lisäksi toisen osan Vänrikki Stoolin tarinohin.

1863 Runeberg sai halvauskohtauksen metsästysretkeellään ja joutui vuoteen omaksi.

Runebergiä juhlittiin suurmiehenä jo ennen hänen kuolemaansa, hänen syntymäpäivänään 5.2. Runebergille pystytettiin patsas Helsinkiin ja hänen kotinsa ostettiin valtion toimesta museokodiksi. Hänen muistokseen on pystytetty moniakin muistomerkkejä, mutta parhaiten hänet tunnetaan omasta leivoksestaan Runebergin tortusta, jonka uskotaan kehitelleen hänen vaimonsa Fredrika.

Runebergin kirjallisuutta on käännetty monille eri kielille ja häntä arvostetaan monessa muussakin maassa.